Talonpojan tappolinja voimissaan

1970-luvulla, kun maaseudun selkärankaa, pientiloja, alettiin ajaa alas, käytettiin tästä politiikasta nimeä "talonpojan tappolinja". Nyt ovat pientilat jo historiaa, vaan vielä jatkuu maaseudun alasajo. Niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet pakata kimpsujaan ja kampsujaan ja muuttaa kaupunkeihin tai Ruotsiin, yritetään ajaa pois kotideusuiltaan yhä. Tällä vuosituhannella ovat tätä politiikkaa ajamassa tietysti Suomen Vihreät, De Gröna.

Lukiessani Helsingin Sanomien uutista Vihreiden veroratkaisuista ei voi olla toteamatta, että Vihreiden heikko kannatus kaupunkien ulkopuolella ei ole mikään ihme. Taloutta tasapainotettaisiin kiristämällä ympäristö- ja energiaveroja, arvonlisäveroa korotettaisiin. Vihreät ilmoittivat kannattavansa myös kiinteistöverojen nostoa, jotta kunnat saisivat lisää rahaa. Kirsikkana kakun päällä koreili vihreiden ilmoitus, jonka mukaan he voisivat harkita asuntolainan verovähennysoikeuden poistamista.

Kaikki tämä on myrkkyä maaseudulla asuvalle ihmiselle, joka on rakentanut aikanaan omakotitalon ja ajaa töihin pitkiä matkoja. Tuskin Vihreiden johto itsekään ymmärtää, kuinka karmeassa valossa se voidaan nähdä. Vihreiden äänestäjäkunta on nuoria kaupunkilaisia, jotka ilmiselvästi ovat sitä mieltä, että maaseudulla riistetään häikäilemättömästi luontoa ja eletään helsinkiläisten kustannuksella. Samaan aikaan vihreät vastustavat suomalaisen teollisuuden tukemista varmoilla energiaratkaisuilla ja heikentää hallituksessa ollessaan selvästi suomalaista työllisyyttä. Luullaan, että suomalaiset voivat vain elellä muun maailman piikkiin ja työskennellä palveluammateissa.

Nyt kaikki on päivänselvää. Vihreässä ihanneyhteiskunnassa kaikki asuvat kerrostalolokerossa ja leikkaavat töikseen toistensa hiuksia. Sanomattakin lienee selvää, että tämä ihanne ei ole realistinen.

Väittely Helge Nivan kanssa

Tänään (12.8.2010) Helge Niva julkaisi ties kuinka moneen vastineen vastineen vastineen minun vastineelleni Lapin Kansassa. Aiheenahan Helge Nivan ja minun välisessä väittelyssä on ollut asevelvollisuus.

Tämän päiväisessä kirjoituksessaan Niva tyytyi kuitenkin vain kiistämään väitteeni, jonka mukaan nykyistä, toimivaa asevelvollisuuskäytäntöä ei tarvitse muuttaa. Perusteluita ei Niva väitteelleen esitä. Minun perusteluni taas on se, että nykyjärjestelmä käytännössä toimii. Jos jokainen "epäkohta" yhteiskunnassa ryhdyttäisiin korjaamaan, ei mikään edistyisi.

Moni varmasti tuntee omasta kotikunnastaan tai ainakin sen historiasta ns. "poliitikkoja", joiden koko ura kiteytyy asioiden vastustamiseen ja epäkohtien varjolla hidastamiseen. Sellainen ei edistä mitään, ja esimerkiksi asevelvollisuuden kyseessä ollessa olisi jälki vahingollista, kun yhteiskunnan perustehtävien toteuttamista häiritään. Muutosta ei siis pidä hakea sen itsensä vuoksi, eikä sen paremmin käytännössä mitättömien epäkohtien takia.

En kirjoita enää vastinetta lehteen, sillä tämänpäiväinen kirjoitus ei tuonut keskusteluun mitään uutta, eikä edes kumonnut minun perusteluitani. Olemme mielestäni päätyneet siihen lopputulemaan, että asevelvollisuus tulee säilyttää nykymuodossaan.

Keskusta puhuu: Muuttakaa juntit kaupunkiin!

Kirjoitus on lähetetty muutama päivä sitten Lapin Kansan yleisönosastolle, mutta koska sitä ei olla ainakaan vielä julkaistu, niin julkaisen sen plokissani.

Suomen suurista puolueista jokainen tunnustaa jotakin väriä, jolla tavanomaisesti mielletään olevan jonkinlainen merkitys. Kokoomuksen tunnusväri on sininen, SDP:n punainen ja Keskustan puolestaan vihreä. Keskustan vihreä neliapila edustaa maaseutua ja maalaisliiton perintöä.

Kuitenkin voidaan koko tuon värin merkitys unohtaa Keskustan tapauksessa, eivätkä kaksi muutakaan puoluetta tee poikkeusta. Olemme saaneet todistaa, kuinka uusi pääministerimme Mari Kiviniemi korottaa dieselin veroa siten, että polttoaineen hinta nousee. Tätä sanotaan hyvittävän käyttöveron alennus.

Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että dieselautolla ajaminen kallistuu niille, jotka ajavat paljon. Tämä taas tarkoittaa väistämättä niitä maaseudun asukkaita, jotka joutuvat pitkien välimatkojen ja työssäkäynnin takia käyttämään paljon autoa, ja ovat siksi päätyneet hankkimaan dieselauton. Tällä tavoin on niin sanottu maaseutupuolueemme puolustanut maaseudun asukkaiden mahdollisuuksia asua kotiseudullaan jo vuosikymmeniä. Tahti sen kun kiristyy.

On selvää, että tämän toimen virallisena selityksenä on vihreys ja kasvihuonepäästöjen pudottaminen. Kuitenkin tiedetään aivan hyvin, että näiden ihmisten on pakko ajaa saman verran, ei se terveyskeskus tai vaikkapa työpaikka sieltä yhtään lähemmäs hiivi, vaikka kuinka verotetaan auton käyttöä. Kaiken lisäksi juuri kaupunkiajo on sitä päästöisintä ajamista: ajetaan pieni matka kylmällä autolla, auto jäähtyy ja ajetaan takaisin. Kirsikkana kakun päällä useimmat näistä ajoista ovat täysin turhia, koska matka taittuisi kävellenkin. Tietullit kaupunkilaisille ovat kuitenkin lähestulkoon kirosana.

Pääministeri Mari Kiviniemi teki selväksi puolueen puheenjohtajatenteissä, että maaseutu ei unohdu, ettei hän ole ns. "hesalainen" ja korosti, että maaseudun ja kaupunkien välille ei pidä luoda vastakkainasettelua. Muutaman kuukauden kuluttua hän kuitenkin toimii näin. Mielestäni tämä on todella törkeää äänestäjien aliarviointia!

Suomen valtapuolueiden politiikka on nyt pahasti pielessä. Nykyään puolueet yrittävät ottaa selvää siitä, mistä äänestäjät pitävät, ja toimivat niin. Samalla varotaan suututtamasta isoja äänestäjäryhmiä, jolloin saavat pienet ryhmät kärsiä.

Entisellä maalaisliitolla on maaseudun ihmisille sanottavanaan vain tämä: muuttakaa kaupunkiin.

Vastaus Helge Nivan kirjoitukseen 17.7.2010

Niin, kuten ehkä joku huomasikin, oli Lapin Kansan lukijan palstalla 14.7. kirjoitukseni koskien asevelvollisuutta. Kirjoituksessani tietysti puolustin yleistä asevelvollisuutta, kuten tuleekin. 17.7. vastasi Helge Niva kirjoitukseeni, ja nyt, kun omaa vastinettani ei nähdäkseni julkaista, kirjoittelen tähän vastauksen Helge Nivalle. Tämä siis jotta ei luultaisi, että jään tässä paikassa sanattomaksi, päinvastoin. Käyn läpi Helge Nivan kirjoituksen pääväittämät ja vastaan niihin.

-Ensiksikin Helge Niva ilmeisesti väittää minua kierrellen jonkinasteiseksi sotakiihkoilijaksi! Tätä en tosin pane pahakseni, jos totta puhutaan. Hän myös katsoo, että ehdotukseni, että kouluissa opetettaisiin puolustusvoimien olevan tehokkain rauhaa edistävä järjestö.

Mielestäni tällainen periaate on opetettava nuorisolle ehdottomasti. Onhan asevelvollisuus osa yhteiskuntamme velvoitteita, ja eikö koululaitoksen ensisijainen tehtävä ole tehdä koululaisista kunnon kansalaisia?

- Kirjoitustani Niva moittii niin militaristiseksi, että sillä ei ole mitään annettavaa keskusteluun asevelvollisuudesta.

Sanon tähän vain sen, että myös jyrkästi asevelvollisuutta kannattavat mielipiteet ovat arvokkaita siinä missä pasifistinen asevelvollisuuden vastustaminen. On hullua, kuinka tähän samaan ilmiöön törmää monen eri poliittisen aihepiirin tiimoilla. Esimerkiksi maahanmuuttovastaisuus ei ole rakentavaa, maailmaa syleilevä ja äärimmäisen avointa maahanmuuttoa kannattava vouhotus ja natsikortin heiluttelu taas on. Väitettä kirjoitukseni annista keskusteluun en siis niele.

-Niva "oikaisee" väitteeni siitä, että Vasemmistoliitto ja Vihreät vastustaisivat yleistä asevelvollisuutta ja väittää, että ne jopa kannattavat tätä.

Tämä on yksinkertaisesti väärin. Kumpikin puolue ajaisi alas yleisen asevelvollisuuden - Arhinmäki sopertaa "valmiusjoukoista" ja vihreät taas valikoivasta asevelvollisuudesta. Yhtä kaikki ei heidän järhestelmillään saataisi tarpeeksi suurta reserviä Suomen puolustamiseen, joten nämä puolueet ovat tähän yhdistetyssä Nato-vastaisuudessaan edesvastuuttomia.

-Niva vetoaa siihen, että mikäli minun malliini mentäisiin, pitäisi myös jehovan todistajat sekä siviilipalvelusmiehet laittaa vankilaan.

Tässä lienee tapahtunut väärinkäsitys. Kannatin kirjoituksessani nykyistä mallia. Otin vain kantaa siihen, että totaalikieltäytyjät joutavatkin linnaan, koska he rikkovat yhteiskuntaa vastaan. Jehovan todistajat saavat vapautuksen asevelvollisuudesta ja suomalaiset hyväksyvät sen. Ei siis ongelmia.

-Nykyjärjestelmän kritisoimiseksi Niva ottaa esille pienentyvät ikäluokat.

Tämä ei ole ongelma. Suomi tulee joka tapauksessa pienentämään reserviään. Mitään haittaahan ei ole siitä, että koko ikäluokka on joka tapauksessas koulutettu. Tämä mahdollistaa reservin koon uudelleenarvioinnin tarvittaessa.

-Ruotsin tekemää valintaa heilutellaan tietysti tässäkin tapauksessa. Niva nimittäin toteaa, että Suomen ongelma on se, että Suomi jää paikalleen maailman muuttuessa.

Muutos muutoksen takia ei ole hyvästä, ei nyt eikä vastakaan. Näen juuri Suomen etuna sen, että emme säntäile eri trendien perässä vaan teemme päätöksemme täysin omista lähtökohdistamme. Suomen tapauksessa nykyinen järjestelmä on yksinkertaisesti toimivin, ja sitä ei pidä muuttaa vain sen takia, että niin tekevät muutkin. Säilytetään nyt edes se vähäinen itsenäinen opäätösvalta mikä meillä vielä on, sanokaa minun sanoneen.

-Ja lopuksi Niva toteaa, että historia ei tue väitettäni siitä, että aseet turvaavat rauhan.

Väitän, että vielä vähemmän historia tukee sitä käsitystä, että aseistaan yksipuolisesti luopuneet kansat saisivat olla rauhassa!

Keskustan väärä valinta

Niin. Lahden puoluekokouksessa nähtiin malliesimerkki siitä, kuinka puolue pyrkii selkärangattomasti miellyttämään äänestäjiä tekemällä henkilövalintansa gallupit ohjenuoranaan. Puheenjohtajaksi valittiin väritön, hajuton ja mauton Mari Kiviniemi, ainoa naisehdokas. Puoluesihteerikisan taas voitti niin ikään väritön Timo Laaninen. Olen kyllä pettynyt siihen linjaan, jonka Keskusta on ottamassa.

Omasta mielestäni paras mies hommaan olisi ollut joko Paavo Väyrynen tai Mauri Pekkarinen. Väyrynen olisi ollut lähempänä todellista Keskustan kenttää, eli maaseutua. Hänen tarjoamansa lääkkeet Keskustan kannatuksen palauttamiseksi olivat juuri sitä, mitä Keskustalta pitäisikin tulla: alue- ja kuntapolitiikan painottamista. Väyrynen uskalsi myös edustaa konservatiivisia arvoja ja hän oli terveen kriittinen, mitä tulee EU:hun. Olipa hän jopa povannut euron kriisiä jo kymmenen vuotta ennen Kreikan syöksykierrettä. Paavo Väyrysellä Keskusta olisi pystynyt vastaamaan perussuomalaisten asettamaan haasteeseen.

Tämän sijaan Keskusta päätti jatkaa tähän asti tuloksetonta kaupunkiäänestäjien kosiskeluaan. Mari Kiviniemi on helsinkiläinen, vaikka hän kuinka olisi kotoisin Jalasjärveltä. Pohjoinen on nyt aivan aliedustettuna, ja tulevan kehityksen kyllä osaa ennustaa huonompikin profeetta. Kiviniemi ei ottanut puheenjohtajakisassakaan kantaa mihinkään, tuskin meno siitä muuttuu. Saimme naispuolisen Matti Vanhasen: kepukompromissin. Maaseutua jää puolustamaan vain SMP:n perillinen, Perussuomalaiset.

Muutoinkin ovat Kiviniemen lausunnot järjettömiä: hänen mukaansa Keskusta on nyt puhdas, kun muutama naama vaihdettiin. Törkeä yritys lakaista maton alle tai sälyttää muutaman ihmisen niskoille kaikki ne koplaukset ja hämärien vaalitukien kanssa pelailu, joiden johdosta Keskustan tähti nyt on laskussa ja joiden "ansiosta" nykyjohto paikalleen pääsikin, Toivon mukaan ja luultavasti Keskusta tekee nyt SDP:t. Yritetään muuttua niin epätoivoisesti, että vanhat äänestäjät eivät enää tunne ennen kannattamaansa puoluetta.

Joukkopako Perussuomalaisiin voi jatkua, mikäli kansalaisten poliittinen muisti ei ole niin lyhyt, kuin puhutaan.

Teollisuutta tarvitaan

Viime viikolla Oulussa aate- ja oppihistorian pääsykoetta odotellessani tulin tietysti puhuneeksi politiikkaa. Juttukaverikseni olis suotu muuan vasemmistonuori, jonka kanssa tuli tietysti kova tinka ydinvoimasta ja sen lisätrakentamisen mielekkyydestä. Muutamia erittäin hyviä pointteja vastapuolella oli. Niistä vahvin oli se, että rakentamalla lisäydinvoimaa Suomi tekee hyödyttömäksi uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen, ja se sen takia jäisi pois kansainvälisestä kilpailusta tällä alalla. "Uusi Nokia" jäisi siis tulematta.

Kuitenkin toistuivat näiden juttukavereideni puheissa turha usein sanat "jos", "joskus" ja "ehkä". Vastustaessaan ydinvoimaa vihervasemmisto laskee sellaisen tekniikan varaan, jota ei vielä ole edes olemassa. Kuitenkin energiantarve siintää jo lähitulevaisuudessa. Mikäli pelaisimme viheriäisten sääntöjen mukaan, pääsisimme parhaassa tapauksessa tiukasti kiinni uusiutuvan energian teknologiasta käytävään kilpailuun. Huonompi ja todennäköisempi vaihtoehto on taas se, että haaskaisimme vain aikaa ja kärvistelisimme turhaan osuuttaan kasvattavan venäläisen ydinsähkön varassa. Kun otetaan huomioon se, että Suomi satsaa tälläkin hetkellä uusiutuvan energian kehittämiseen, olen hallituksen esitykseen varsin tyytyväinen.

Kun otin puheeksi sen, kuinka Vasemmistoliitto pettää äänestäjänsä syömällä suomalaisen teollisuuden ja siis työläisen oksaa poikki politiikallaan, sain tyrmistyttävänm vastauksen: teollisuus valuu kuitenkin Kiinaan, antaa mennä. Tällainen "isämurha" sai vieläpä aivan varauksettoman hyväksynnän. En millään voi uskoa, että tällainen kanta voisi saada kannatusta muualla kuin juuri vihervasemmistossa. Juuri edullinen energia voi olla ja tulee olemaankin se ratkaiseva etu koulutetun työvoiman ja muiden avujen ohella, joka saa pysäytettyä teollisuuden valumisen ulkomaille.

Samanlainen ajattelumalli näyttää olevan tyypillistä myös Vihreässä puolueessa: mitään ei saa rakentaa lisää, mitään ei saa tuottaa. He uskovat, että länsimaista voisi tulla eräänlaisia loisia, joissa kaikki työpaikat ovat palvelualalla. Kyllähän terve järkikin sanoo, että eivät kaikki voi vain leikata toistensa hiuksia. Jotain täytyy viedäkin, ja tarvitaan alkutuotantoa. Itse aloitin tänään jokavuotisen urakan metsähallituksen palkkalistoilla metsänistutuksessa - on se sentään mukavaa nähdä, että täällä sentään tehdään vielä samoja oikeita töitä, jotka ovat pitäneet Suomen pystyssä koko sen olemassaolon ajan.

SDP:n puolustuspuhe

Nyt onkin kaikki sitten nähty, kun minunkin täytyy alkaa SDP:tä puoltamaan, tosin varauksella. Nyt velloneen maahanmuutto- ja EU-keskustelun aikanahan on puolue joutunut irvailun kohteeksi suunnalta jos toiseltakin.

Ensimmäisenä SDP:n linjoja mollaamassa ovat tietysti päähallituspuolueet Keskusta ja Kokoomus. Ensin nämä äityivät arvostelemaan SDP:n Eero Heinäluoman kannanottoa maahanmuutosta nykyisen suurtyöttömyyden valossa. Seuraavaksi kaverukset nousivat takajaloilleen SDP:n äänestäessä Kreikka-pakettia vastaan. Heinäluoman puheiden järkevyyttä maahanmuuttoasiassa on omasta mielestäni hankala kyseenalaistaa. Kun työttömiä on maassa omasta takaa, niin turha niitä on muualta tänne laivata. Olkoonkin, että useilla aloilla työpaikkoja on auki jatkuvasti - maksamalla työstä kunnon palkka saadaan alalle kuin alalle lisää tekijöitä.

Kreikka-paketti onkin jo monimutkaisempi juttu. SDP ilmoitti kieltäytymisensä syiksi sellaisia vähintään euroopanlaajuisia vaatimuksia, jotka olisivat olleet lähes mahdottomia toteuttaa. Hallitusvastuussa SDP olisi varmastikin toiminut eri tavalla kuin se nyt toimi. Mielenkiintoisesti Katainen ja Vanhanen alkoivat SDP:n linjanmuutoksen aikana ylistää Paavo Lipposta kuin mit'äkin vapahtajaa - hänhän meille koko sopan keitti! Siinä missä muut pohjoismaat suhtautuivat EU:hun terveen epäluuloisesti, rynni Suomi Lipposen johdolla niin innokkaasti mukaan, että nyt olemme kurkkuamme myöten täynnä ihanaa intergraatiota.

Myös Martti Ahtisaari, SDP:n riveistä ponnistanut presidentti, on moittinut demareiden nykylinjaa. Kuitenkin hänen kannanottonsa on aika ihmeellinen: hän ei arvosta Euroopan Unionin kehityksen tuomista yhdeksi eduskuntavaaliteemoista. Johan nyt on markkinat! Luulisi Ahtisaaren hyvin tietävän, kuinka paljon EU:n kehitys vaikuttaa suomalaisten elämään, varsinkin suomalaisten omaa päätäntävaltaa kaventaen. Mikäli olen asian ymmärtänyt, on puolueiden tarkoitus toimia kansalaisten vaikutuskanavana yhteisissä asioissa. Tässä valossa on erin perin oudoksuttavaa, jos meitä koskeviin asioihin ei saisi puuttua, eikä niistä saisi puhua.

Muutoinkin olivat Ahtisaaren Helsingin Sanomissa julkaistut puheet täyttä roskaa: "Uskoisin, että siinä aliarvioidaan kansalaisten älykkyyttä." Maailman vanhin leikkikoulukonsti, eli toisinajattelijoiden tyhmäksi leimaaminen, ei asiaa auta. Todellakin suomalaiset ovat liian älykkäitä nielemään sen, että mikään on varauksetta hyvä asia. Vähiten sitä on nykyisenlainen Euroopan integraatio.

Populismin riemuvoitto

Moni politiikkaa viime aikoina seurannut on varmasti pannut merkille sanan "populismi" yleistymisen eduskunnan ns. "keskustelussa". Viimeksi kiinnitin tähän seikkaan huomioni tänään katsoessani eduskunnan täysistuntoa koskien Kreikan lainapakettia. Taisipa lähes jokaisessa hallituspuolueiden puheenvuoroissa esiintyä tuo maaginen sana. SDP on hypännyt populistien kelkkaan Paavo Arhinmäen ja Timo Soinin väliin. Populistit sitä ja populistit tätä.

SDP on populismisyytöksistä ilmeisen tuohtunut. Tästä sanasta on tullut kuin mätä kala, jolla vanhat puolueet mätkivät toisiaan vuoron perään. Perussuomalaisia eivät nämä syytökset hetkauta. Perussuomalaiset on avoimesti populistinen puolue, eikä se sitä häpeile. On kuitenkin tarpeellista mennä tämän sanan alkulähteille: mitä populismi on, ja missä merkityksessä vanhat puolueet tätä sanaa käyttävät.

Mitä on populismi?

Kun Kokoomus myötäjuoksijoineen syyttää vaalivaihteella käyvää ja tämän johdosta kansan tahtoon taipunutta SDP:tä populismista, on populismilla vahvan kielteinen merkitys. Tässä populismilla tarkoitetaan sellaisten kannanottojen tekemistä, jotka tiedetään mahdottomiksi toteuttaa ja joilla vain kalastellaan kansansuosiota. Tällainen populismi tulee aina tiensä päähän viimeistään siinä vaiheessa, kun populistit pääsevät valtaan ja tulisi aika lunastaa lupauksia.

Perussuomalainen populismi on kuitenkin jotain aivan muuta. Se on sitä, että kansan asioista puhutaan kansan kielellä, ja lähtökohtana on ihminen. Siinä missä sosialismissa yhteiskunta asetetaan kaiken edelle ja poliittiselle oikeistolle raha vaikuttaa olevan pyhää, on Perussuomalaisille suomalainen ihminen kaiken perusta. Rikastumiseen PerusS suhtautuu melko ynseästi, vaan ei äärivasemmistolainen yritteliäisyyden tappaminenkaan heidän asialistallaan ole. Maaseutua ja terveellistä asuinympäristöä edustaneen SMP:n perinnön jatkaminen on ihmiskeskeisyydestä paras esimerkki.

Populismi on voittanut

Kokoomuksen ja Keskustan on aivan turha esitellä "Soini-korttia" eli populismisyytöksiä missään tilanteessa. Kokoomuksen johto on väittänyt, että hallituksessa SDP kannattaisi Kreikan lainoitusta. Toimii tämä toisinkin päin: aivan varmasti Kokoomus ja Keskusta kumpikin vastustaisivat lainapakettia, mikäli istuisivat oppositiossa. Onhan Kokoomustakin mahdollista syyttää populismista: veroalennusten lupailuahan kutsutaan yleisesti veropopulismiksi. Suomen tapauksessa veroalennukset junailtiin läpi elvytyksen varjolla, kun maa ajautui taloustaantumaan.

Suomi vaikuttaisi puoluejohtajien puheiden mukaan olevan maailman populistisin maa.

Yleistä jupinaa koskien vihervasemmistoa

Tulipa taas luettua Kansan Uutisia, tarkemmin ilmaistuna viikkolehteä päiväyksellä 30.4.2010. Minullahan on tapana lukea Kansan Tahtoa, Uutispäivä Demaria ja Maaseudun Tulevaisuutta aina kun jonkun näistä satun käsiini saamaan. Vaan kannattipa taas lukea! Olipa lehdessä heti ensimmäisillä sivuilla tärkeää asiaa Vasemmistoliiton järisyttävästä päätöksestä kutsua itseään tästä lähin "Vasemmistoksi". Logossakin on neljä värisävyä: viheriäistä, punaista ja niiden väliltä. Miksi puolue ei kutsu itseään reilusti vihervasemmistoksi, siihen en saanut vastausta.

Tämän jymyuutisen sivussa jutistiinkin siitä, kuinka Suomen pahat kapitalistit ovat päättäneet rakentaa lisää ydinvoimaa väärin perustein. Kitalaki punaisena kolumnisti huusi, kuinka lahtari aikoo myydä suomalaista ydinenergiaa ulkomaille! En kerta kaikkiaan voi ymmärtää sitä, kuinka jokin puolue voi nähdä sähkön viennin pahana asiana. Viimeksi kun asian tarkistin, niin talous perustuu ensi sijassa sellaiselle asetelmalle, että joku myy ja toinen taas ostaa. Oma järkeni sanoo, että myyjä on aina ostajaa paremmassa asemassa, enkä näe siis sähkön viennissä mitään väärää.

Lehteä selailtuani osuinkin kultasuoneen, tai oikeammin kannabissuoneen. Eräs vasemmistonuorten vaikuttaja perusteli sivun mittaisessa tekstissään häikäisevällä tavalla aseellisen puolustuksen tarpeettomuuden. Tässäkin plokissa olen asiasta jo monta kertaa paasannut, mutta nyt on pakko taas tarttua muutamaan kohtaan. Suurena johtoajatuksena tällä sodankäynnin mestarilla oli Venäjän uhan täydellinen poistuminen ja näin ollen Suomen puolustuksen tarpeettomuus. Olen sitä mieltä, että kuvitelma ikuisesta rauhasta on äärimmäisen lapsellinen ja hyväuskoinen pilvilinna, oikea linnoitus. Onhan Venäjä ollut vielä kymmenen - viisitoista vuotta sittenkin vakavasti otettava uhka, kun sen poliittinen järjestelmä oli Neuvostovallan romahtamisen jäljiltä eräänlaisessa "käymistilassa", ja Zhirinovskit yms. hurjapäät huutelivat jopa Suomen miehittämisen mahdollisuudesta.

Kirjoittelija pitää vielä hulluna ajatusta, että Venäjä tai jokin muu taho hyökkäisi EU-maahan. Pidän itsestään selvänä, että Suomelta odotetaan omatoimista ja uskottavaa puolustusta, muuten ei EU:n tai muidenkaan tukeen voida laskea. Kuka haluaisi puolustaa maata, joka suorastaan houkuttelee hyökkääjiä kimppuunsa naurettavuuksiin viedyllä pasifismilla? Nykytilanteessa on ajatus lähes mahdoton, mutta kuka Venäjän tai EU:n kehityksen ennustaa esimerkiksi 20 vuoden päähän? Ei kukaan.

Paras on kuitenkin vielä kuulematta: tämä sama henkilö, joka 90% varmuudella pitää palestiinalaishuivia, rastoja ja liian isoa pipoa vaikka kuumassa pirtissä ja haluaisi suomen väestöstä puolen koostuvan ulkomaalaisista vuoteen 2015 mennessä, valittaa asevelvollisuuden ylläpitävän epäterveitä sukupuolirooleja. Suomeksi sanottuna hän pitää pahana sitä, että armeija vaikuttaa siten, että tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia. Mielestäni nämä ovat melko terveitä sukupuolirooleja, joita ei pidä romuttaa sukupuoliroolien kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtuneen ns. "kehityksen" takia.

Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Vasemmistoliitto - tai vasemmisto - on pettänyt pitkälti SKDL:n aikaisen äänestäjäkuntansa. Toivon, että todelliset työväenihmiset siirtyvät sankoin joukoin äänestämään Perussuomalaista vaihtoehtoa. Meitä tyhmiä suomalaisjuntteja kun ei vihervasemmistossa näytetä kaipaavan, äänet kyllä kelpaavat sitäkin paremmin.

Oodi Euroopalle

Kuten kaikki jo hyvin tietävät, on euromaa Kreikkasyvässä kriisissä. Sen se on aiheuttanut itse. Kreikka on elänyt yli varojensa vuosikausia, ja valtion budjatein alijäämä on moninkertainen talous- ja rahaliitto EMUn asettamiin rajoituksiin nähden. Nyt jo heltiävä taloustaantuma oli pisara, joka katkaisi kamelin selän.

Kreikan hyvinvoinnista maksaa jokainen

Missä nyt ollaan: Kreikan talouskriisi on vaikuttanut jo selvästi pörssiin, kohottipa se ainakin hetkittäisesti öljyn hintaakin. Euro on heikentynyt dollaria vastaan, mikä tarkoittaa EU:n ulkopuolelta tuotavien tuotteiden kallistumista, pitkälti siis juuri polttoaineiden. Vaan kukapa todella odotti, että suuruudenhullulla yrityksellä, jossa tehdään Euroopan laajuisesta alueesta, jonka sisällä erot ovat maiden erilaisen lähihistorian vaikutuksesta täysin erilaiset, yksi markkina-alue ja näille yksi valuutta? Jos mikä valtio tahansa voi sumuttaa EU:ta Kreikan tapaan, niin olisin ainakin itse kovin varovainen odotuksissani esim. Itä-Euroopan entisten kansandemokratioiden suhteen.

EU:n jäsenmaat tukevat Kreikkaa näillä näkymin ensi hätään 120 miljardilla eurolla, josta Suomen osuus on 1,5 miljardia. Tuki annetaan lainoituksena, josta Kreikka siis maksaa korkoa. Näin vastataan, kun ministereiltä kysytään, kuinka kalliiksi Kreikan auttaminen Suomelle käy. En kyllä millään usko, että Kreikka pystyisi ikinä maksamaan 120 miljardin euron lainoja saati niiden korkojakaan pitkässä juoksussa. On selvää, että nuo lainat tullaan antamaan anteeksi jollain tapaa. Ihmettelen kyllä suuresti sitä, että sellaista valtiota, joka on epärehellisin keinoin euroalueeseen itsensä keplotellut ja saattanut näin koko yhteisön vaaraan, ryhdytään veronmaksajien kustannuksella pelastamaan. Kreikan sulkeminen jos ei koko EU:n, niin euroalueen ulkopuolelle tuntuisi oikeudenmukaiselta ratkaisulta. Millainen viesti tässä nyt annetaan; mitäs sitten tehdään, jos vastaavanlaisia tapauksia ilmenee lisää? Laman jäljiltä pahasti velkaantuneet taloudet jakavat nyt lainaa rahamiesten elkein.

EU = Euroopan Demokraattinen Kansaintasavalta

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini esittikin jo kantansa, mitä tulee Kreikan suhteen:

"Mikä siis avuksi; ensin Kreikka ulos euroalueesta ja tulevan drakman devalvaatio 30-40 prosentilla ja EU:n hajauttaminen talous- ja vapaakauppaliitoksi."

Kyllähän kaikki jo näkevät, että EU on läpimätä. Sinällään toimivan kauppasopimuksen ympärille rakennettiin suuruudenhullu liittovaltioon tähtäävä järjestelmä, joka heikentää selvästi eurooppalaisen demokratian uskottavuutta. EU:n päätökset menevät kansallisten parlamenttien edelle. No, kukas ne EU:n päätökset tekee? Niitä tekee suuressa määrin unionin "moottori", Euroopan komissio, jota kansa ei voi valita ja jota kansa ei voi erottaa. Vieläkin suurempaa valtaa pitävät esim. ministerineuvosto, jossa asioista sopivat eri maiden ministerit keskenään. Parlamentarismista ei EU ole koskaan kuullutkaan. EU-parlamentti näyttää eräänlaiselta kulissilta, jolla ei ole todellista valtaa ja jolla saadaan kansa luulemaan, että he päättävät omista asioistaa. Näin tyhmää kansa ei onneksi ole: parlamentin äänestysprosentti taisi olla Suomessakin niukun naukin 40.

Historiaa jonkiin verran lukeneena täytyy sanoa, että EU muistuttaa hyvin paljon Itä-Euroopassa aikanaan häikäiseviä urotöitä suorittaneita kansandemokratioita ja näiden oppimestaria, Neuvostoliittoa. Niillä oli demokratiaa niin paljon, että sitä riitti vientiinkin asti!

Monikulttuurisuutta kansalle

Viime aikoina on lehdistä saatu lukea, kuinka vanhat puolueet, Tupu, Hupu ja Lupu, ovat kilvan kalastelleet maahanmuuttovastaisia ääniä. Samalla nämä syyttävät toisiaan populismista, kun joku toinen on vuorossa puhumassa suomalaisten puolesta. Viimeisimpänä vuorossa on ollut SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja puolueen entinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma.

Sinänsähän Heinäluoma on puhunut pelkkää asiaa. Lainauksia Huvudstadsbladetista:

"Jos tänne otetaan suuri joukko ihmisiä ulkopuolelta samaan aikaan kun työttömyys on huippukorkea, se vie töitä suomalaisilta, tekee heistä työttömiä. Se johtaa lisääntyvään rasismiin."

"60 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että maahanmuuttoa ei pitäisi lisätä. Se ei ole rasismia, vaan järkevä reaktio siihen, että meillä on maassa 300 000 työtöntä."

Tätä Anni Sinnemäki ihmettelee. Omien sanojensa mukaan hän pitää erikoisena sanoa, kuinka tänne tuotavat maahanmuuttajat sinänsä lisäisivät rasismia. Jo nyt pitää ministeristason ihmisellä olla erikoinen taju keskivertotallaajan ajatuksista, jos sitä ei ymmärrä. Vihreitten kannanotot alkavat vaikuttaa aina vain enemmän suomalaisvihalta: kaikki on meidän tyhmien ja suvaitsemattomien metsäläisten vika. Meidän takiamme maahanmuuttajat ovat työttömiä ja heidän rikostilastonsa ovat paljon suomalaisia komeampia.

Tätä kirjoittaessani uutisissa puhuttiin lisäksi, kuinka Suomen lastenkulttuurissa esiintyy liian vähän ulkomaisten kulttuurien edustajia, kuinka monikulttuurisuutta pitäisi vaalia jo tälläkin alueella. Johan Veltto Virtanen tätä yritti herättämällä henkiin vanhan lastenlaulun, mutta asiasta nousi valtava meteli ja vastalauseiden myrsky. Päättäkää jo, mitä mieltä olette.

Muutenkin tuntuu, että milloinkohan aletaan valittaa siitä, että miksi kaupasta ei saa mustaa maitoa, kun valkoistakin kerran saa. Mikä ihme se on, että maahanmuuttovastaisuus vahvistuu, kun suomalaisia tällä tavoin kiusataan?

Punavihreä puolustuspolitiikka ja Nato

Yleiseen asevelvollisuuteen olen ottanut kantaa jo muutamaan otteeseen, mutta katsoinpa sen taas kerran tarpeelliseksi luettuani Lapin Kansasta 19.4. hyvän kolumnin koskien Nato-kysymystä. Sotilaallinen liittoutumattomuus on lujasti sidoksissa suomalaisten omaan puolustuskykyyn ja puolustuspolitiikkaan: liittoutuminen on joko välttämätöntä tai sitä ei tarvita.

Suomen omalle, uskottavalle puolustuskyvylle on asevelvollisuus kaiken perustana, se on tullut todettua tässäkin blogissa jo useaan otteeseen. Alueeltaan laaja maa tarvitsee suuren asevelvollisuusarmeijan, jotta koko maa voitaisiin turvata. Ammattiarmeija olisi liian pieni ja kävisi asevelvollisuutta kalliimmaksikin, ainakin mikäli uskomme mm. reserviläisliittoa, jonka arvio ammattiarmeijan kuluista voidaan lukea myös tämän päivän Lapin Kansasta.

Nato-kysymyksessä ei valinta taas ole aivan niin selvä. Nato-jäsenyys romuttaisi Suomen puolueettomuuspolitiikan ja jäsenmaksuhan Natossakin on. Lissabonin sopimuksen ainoita hyviä puolia on se, että jäsenmaat ovat sitoutuneet puolustamaan unionin jäseniä, jotka joutuvat hyökkäyksen kohteeksi. Mikäli tällainen sitoumus pitää ja sen pitämiseen uskotaan erityisesti Venäjällä, on Nato-jäsenyys tarpeeton. Selvää kuitenkin on, että viimeistään Nato-jäsenenä Suomi tekee itseään vastaan hyökkäämisen kannattamattomaksi. Jäsenyys olisi myös melko selvä kannanotto Venäjää vastaan, mikä ainakin itsestäni tuntuisi joskus tarpeelliselta.

Tästä syntyy kolme eri linjaa:

Mm. Perussuomalaiset kannattaa yleisen asevelvollisuuden ja oman, uskottavan puolustuksen säilyttämistä. Tällä kannalla on suurin kannatus kansan keskuudessa.

Kokoomus on selvästi sekä yleisen asevelvollisuuden sekä Nato-jäsenyyden kannalla. Tässä mallissa Suomen puolustus olisi selvästi kaikkein parhaimmalla tolalla.

Hauskaa on huomata, kuinka asevelvollisuutta vastustavat vastustavat lähes poikkeuksetta myös Natoa. Näin tekevät eritoten punavihreät, eli Vasemmistoliitto, Vihreät ja osa SDP:stä. Vasemmistoliiton johto seikkailee tällä linjalla, vaikka puolueen kannattajat eivät ole tällä kannalla. Tämä malli on aivan törkeä: ymmärrettävää olisi, jos tämä porukka kannattaisi Natoa ja ammattiarmeijaan siirtymistä, vaan ei. Samalla pysyttäisiin liittoutumattomana, eikä ylläpidettäisi uskottavaa omaa puolustusta. Tämä on mielestäni vastuutonta puolustuskyvyn rampauttamista ja naiivia uskoa ikuiseen rauhantilaan. Tämä vetoaakin lähinnä palestiinalaishuiviin itsensä verhonneisiin sivareihin ja muihin erikoisempiin viheltäjiin.

Kukas se onkaan populisti? Itse vastaisin, että Paavo Arhinmäki.

Väykky voittoon - suvaitsevaisuudellakin oltava rajat

Keskustan puheenjohtajapeli etenee, ja tulen koko ajan vain vakuuttuneemmaksi siitä, että Paavo Väyrynen on paras mies Keskustan puheenjohtajaksi ja Suomen pääministeriksi tämän vaalikauden loppuun. Tänään (12.4.2010) voidaan Lapin Kansasta lukea, kuinka Keskustan puheenjohtajaehdokkaita tentattiin puheenjohtajakiertueen avauksessa Kuopiossa.

Kiinnitin huomioni seuraavaan: "Keskustapomot kannattavat homojen adoptio-oikeutta". Tosiaan, ehdokkaista valtaosa vastasi myöntävästi, kun heitä haastatellut Johanna Korhonen kysyi, josko homo- ja lesbopareille pitäisi myöntää adoptio-oikeus. Ainoastaan Väyrynen vastasi tähän kieltävästi, tosin omaan tapaansa. "Suhtaudun aika varovaisesti tällaiseen lainmuutokseen". Täytyy kyllä sanoa, että oli aika tarkoitushakuisesti laitettu nimenomaan Johanna Korhonen kysymään tätä puheenjohtajaehdokkailta. Korhonenhan on tullut monelle tutuksi lesboudestaan. Kuitenkin Väyrynen säilytti mielenmalttinsa ja vastasi niin kuin tunsi oikeaksi. Onhan selvää, että suvaitsevaisuudellakin on oltava jokin raja. Mielestäni se on jo saavutettu ja osittain jopa ylitetty.

Adoptio-oikeuden myöntäminen samaa sukupuolta oleville pareille olisi selvä kannanotto. Silloin asetetaan aikuisen ihmisen mieliteko tilanteeseen syyttömän lapsen kehityksen ja tulevaisuuden edelle. Näin ei koskaan saa olla. Täytyy lähteä siitä, että lapsella tulee olemaan isä ja äiti. Ainoastaan jompi kumpi on jo huono, kaksi isää tai äitiä kaikista pahin vaihtoehto. Miksi näin? Pidän aivan selvänä asiana, että homo- tai lesboparin adoptoima ja kasvattama lapsi ei tule saamaan yhtä hyviä eväitä elämään kuin kylmästi sanottuna normaalimmissa oloissa kasvanut lapsi. Ympäristökin kohtelee häntä varmasti aivan eri tavalla kuin vaikkapa yksinäisen äidin tai isän lasta.

Mauri Pekkarinen kerkesikin jo harmittelemaan, että tentissä ei ollut mitään tärkeitä, päivänpolitiikassa puhuttavia kysymyksiä. Maahanmuutosta ei puhuttu halaistua sanaa. Muista Keskustan puheenjohtajaehdokkaista Timo Kaunisto menetti arvonsa silmissäni, kun vaati ydinvoiman lisärakentamispäätöksen lykkäämistä tuonnemmaksi.

Päivi Räsäsen kirjoitukseen

Torstaina 8.4.2010 Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen kirjoitti Lapin Kansan yleisönosastolla perhepolitiikan tärkeydestä. Hän totesi aivan oikein, että oikea vastaus työvoimapulaan on työurien pidentämisen ja maahanmuuton sijaan syntyvyyden lisääminen. Allekirjoitan tämän kaiken, mutta Räsänen unohti omasta mielestäni erittäin tärkeän seikan: aluepolitiikan. Aluepolitiikka, maaseudun asuttuna pitäminen ja omakotiasumiseen kannustaminen ovat tärkeä, ellei tärkein osa perheiden koon suurentamisessa.

En henkilökohtaisesti ihmettele ollenkaan, jos ihmiset eivät halua tai voi hankkia lapsia, kun kasvava osa suomalaisista asuu kalliissa kerrostaloasunnoissa. Omakotiasumista on helpotettava ja siihen on kannustettava. Siitä ei pidä rangaista, kuten nykyisellä kaupunkikokoomuspolitiikalla on tapana tehdä. Kerrostaloasuntojen hintojakaan ei sen luulisi nostavan, jos kasvava osa väestöstä asuisi omakotitaloissa.

Allekirjoittaneenkaan kotikylässä ei enää montaa savua näy. Maaseutu tyhjennettiin aikanaan harkitsemattomasti, arvaamatta kaupungistumisen seurauksia. Uskon, että aluepolitiikalla ja maaseudun elävöittämisellä ratkeaa moni Päivi Räsäsenkin mainitsema asia: stressistä johtuvat mielenterveysongelmat ja palvelujen tarve sekä perhekoko. Kaupunkiympäristö asettaa lapsen kasvattajalle niin paljon huolia, että yksilapsisten perheiden yleistymistä ei tarvitse ihmetellä. Kun ajattelee nykypäivänä julkisuuteen nousseita nykynuorten ongelmia, vaikuttavat entisaikojen nuorten kiljunteko ynnä muut aktiviteetit varsin harmittomilta.

Maaseusulla asumisesta tulee tehdä helpompaa. Bensiinin hinnan nousu ja dieselautoilijoiden kurittaminen puhuvat karua kieltä: haja-asutusalueella asuva saa maksaa kalliisti virheestään. Erityisen pahaa tekee yltiövihreä suojelupolitiikka, joka hankaloittaa varsinkin lappilaisten elinkeinoja. Rata- ja kaivoshankkeita on tuettava, samoin metsäteollisuutta on lisättävä mm. bioenergiatuotannon muodossa. Sillä työhän se ihmisiä paikasta toiseen liikuttaa, sama toimi 70- ja 80-luvuilla toiseen suuntaan, miksi se ei toimisi näinkin päin.

Suomalaista yhteiskuntaa kalvaa myös paha perhearvojen rappeutuminen, joka sekin johtuu osaltaan kaupungistumisesta ja kaupunkilaisen elämäntavan yleistymisestä. Poistamalla pakollinen ruotsin kielen opetus kouluista voitaisiin tehdä tilaa mm. perhekasvatukselle ja muulle perinteisiä arvoja edistävälle opetukselle. On kuitenkin selvää, että kasvatusvastuu on ennen kaikkea vanhemmilla, ei yhteiskunnalla.

Lähtökohta on se, että työvoimapulaan tulee vastata ennen kaikkea suomalaisten määrän lisäämisellä. Työurien pidentäminen on tiettyyn pisteeseen asti hyväksyttävä, maahanmuutto taas on lyhytnäköisen politiikan ja yhteiskuntarauhan horjuttamisen monumentti. Suomalaisista ehdoton valtaosa on saanut kasvaa kulttuurisesti yhtenäisessä Suomessa, ja haluaa antaa saman oikeuden omille lapsilleenkin. Keitä me olemme toisilta tällaisen oikeuden kieltämään? Ratkaisujen pitää olla kestäviä.

Lähetetty Lapin Kansan yleisönosastolle 8.4.2010

Painu pelle hiiteen!

Jopas yllätyin iloisesti kuullessani, kuinka Julkisen Sanan Neuvosto (JSN) antoi langettavan päätöksen Kaarina Hazardin kirjoittelusta. JSN kuitenkin mielestäni väärin perustein puolusteli Hazardin kirjoittelua, tuomio tuli kuulemma vainajan nimittelystä ja hienotunteisuuden puutteesta. Oikein tämäkin, mutta itse olisin ilmaissut tuon vaikkapa "kuolleen rienaamisena".

Koko teksti oli kuin huomionkipeän varhaisteinin provosointia nettifoorumilla. Sikäli fiksun varhaisteinin, että tekstiin oli mukanokkelasti lisätty "mediakriittinen" merkitys, jotta Hazard saisi ilmeisesti odotetun tiukan paikan tullen väittää, että typerät ja kaljamahaiset suomalaismiehet eivät vain ymmärrä hänen mediakriittisyyttään. Jokainen kyllä tekstiä lukiessaan ymmärsi, mikä oli tarkoitus. Ärsyttää ja saada julkisuutta, nytpä sai ainakin mitä tilasi.

Kyllä jokainen vähänkin enemmän kirjoitellut osaa ottaa tekstin alussa ja lopussa kriittisesti kantaa median toimintaan. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että teennäisen piiloviestin vasrjolla saisi kirjoittaa mitä tahansa. Koko Hazardin esittämä "mediakritiikki" on muutenkin naurettavaa. Hän vetosi siihen, kuinka on typerää, että media näyttää Tony Halmeen hyvässä valossa tämän kuoleman jälkeen.

Omasta mielestäni tässä ei ole mitään omituista. Ainakin vielä meillä Suomessa vallitsee oikein hyvä tapa kunnioittaa vainajaa. Ei pappikaan ruumista siunatessaan luettele kuolleen huonoja puolia, vaan kuolleesta yritetään muistaa ja muistetaankin hyviä asioita, joita hänessä jäädään kaipaamaan. Kyllä arvostelun aika tulee vielä, mutta se ei ole päivä jälkeen toisen ihmisen poismenon.

"Tuokaa mulle tyytyväinen feministi, niin mä tuon teille Jari Sillanpään tyttöystävän!"

- Tony Halme

Lisäydinvoimasta

Nyt ylioppilaskirjoitusten jälkeisessä toimettomuudessa ja muiden aiheiden puutteessa on tullut aika käyttää villi kortti: lisäydinvoima, joka on aina ajankohtainen aihe.

Asia on ollut taas tapetilla, kun kolme eri energiayhtiötä on hakenut lupaa ydinvoimalaitoksen rakentamiselle. Päähallituspuolueet Keskusta ja Kokoomus kannattavat ydinvoiman lisärakentamista, RKP ei asiasta välitä kunhan suomalaisjunteille opetetaan ruotsia siitä huolimatta ja vihreitä ei kuunnella. Hyvä näin. Ydinvoimaa kun on lisättävä, mieluummin useammankin laitoksen verran.

Tämän päivän Lapin Kansassa uutisoitiin vihreiden kannasta: ydinvoimaa ei tarvitse rakentaa lisää, vaan energiaa pitää säästää ja kehittää ympäristöystävällistä energiantuotantoa. Sikäli kun tiedetään, että uusiutuva energia on vielä lapsenkengissään eivätkä ihmiset energiaa kuitenkaan säästä, voidaan vihreiden kanta suomentaa seuraavanlaiseksi: "Ydinvoimaa ei tarvita, sähköä saadaan töpselistä ihan tarpeeksi."

Energiantuotannon lisäämisellä ei ainoastaan vastata kulutuksen kasvuun. Sillä parannetaan Suomen teollisuuden kilpailukykyä ja näin puolustetaan suomalaisia työpaikkoja. Meillä on siis työministeri, joka vastustaa teollisuuden kilpailukyvyn parantamista ja suomalaisen työllisyyden edistämistä! Samalla hän toki kannattaa 22 000 ihmisen jättämistä työttömäksi kieltämällä turkistarhaus. Täytyy sanoa, että joskus minulla on jokseenkin voimaton olo.

Suomen kannattaa rakentaa ydinvoimaa, koska nykyisessä tilanteessa ei teollisuuden kilpailukyvyn parantuminen sähkön hinnanlaskun muodossa ole ollenkaan pahitteeksi, eikä energian vientikään kuulosta pahalta, kun muistaa Suomen kasvaneen valtionvelan. Vaihtoehtoja ei ole: tuulivoima on Suomessa lähinnä vitsi, Tanskan esimerkkiä on vihreiden turha vilautella. Puupohjaisen energian lisärakentaminen on jo paljon realistisempaa ja toivottavaakin, mutta tuloksia ei tule tarpeeksi nopeasti.

Suomessa on kaiken lisäksi mainiot edellytykset ydinvoiman lisärakentamiselle. Vesivoimaa lisäämällä saadaan ydinvoiman tarvitsemaa säätövoimaa riittämiin. Tätäkin Vihreät toki vastustaa. Suomi on kaukana mannerlaattojen reuna-alueilta ja kallio on vakaata. Ydinjäte voidaan siis varastoida syvälle kallioon varsin turvallisesti. Kirsikkana kakun päällä aiotaan Suomen Talvivaarassa aloittaa uraanin kaivaminen - mitäs tässä siis odotellaan?

Eipä Vihreät (ja vihertynyt vasemmistoliitto) ainoa vikapää tässä asiassa ole: Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ilmoitti vastustavansa ydinvoiman lisärakentamista. Omasta mielestäni puolue ampuu itseään jalkaan vastustamalla samanaikaisesti työpaikkojen siirtymistä ulkomaille ja työpaikkojen pitämistä täällä. Tähän kuitenkin tulee muutos, niin ainakin uskon.

Kyllä kansa tietää.

Viime viikonloppu oli antoisa. Sain lukea Iltalehden ja Ilta-Sanomien sivuilta, kuinka Björn "Nalle" Wahlroos, Suomen rikkain taistolainen, puhui viisaita sanoja. Hän ehdotti, että Suomi lopettaisi kehitysavun maksamisen ja näin tukisi nousuaan lamasta. Ehdotus kuulostaa aika raa'alta, ja jo alusta alkaen oli selvää, että vastustus on rajua.

Monet asiat kuitenkin puhuvat Nallen ehdotuksen puolesta. Rikkaiden maiden kehitysmaille maksama apu on tehotonta, ja kuten sanottu, se ei ole tuottanut 50 vuoteen tulosta. Josko se ei sittenkään toimi? Kehitysapu passivoi sen saajia, eikä usein mene oikeaan osoitteeseen. Milloin gepardihattudiktaattorien taskuihin, milloin valtavan valtionvelan korkojen maksamiseen.

Hienointa olivat Iltalehden ja Ilta-Sanomien sivuillaan teettämät kyselyt: Iltalehti kysyi, onko kehitysapu turhaa ja Ilta-Sanomat taas sitä, josko Suomen pitäisi lopettaa kehitysavun maksaminen. Tulokset olivat musertavia: Iltalehden kyselyyn vastattiin noin 23 tuhatta kertaa, 90% oli sitä mieltä, että kehitysapu on turhaa. Ilta-Sanomien kyselyyn taas vastattiin 26 tuhatta kertaa, ja 79% kannatti kehitysavun maksun lopettamista.

Myös maahanmuuttoasiassa on kansan mielipide kovin erilainen, kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan 60% suomalaisista ei ottaisi lisää maahanmuuttajia. Tämän ovat myös Suomen suuret puolueet, Tupu, Hupu ja Lupu, huomanneet. Kokoomusnuoret avasivatkin pelin ottamalla kriittisesti kantaa maahanmuuttoon. Nyt SDP:n Jutta Urpilainen huutaa kitalaki punaisena "Maassa maan tavalla"-iskulauseita.

Asia on niin, että suuret puolueet pelkäävät maahanmuuttokriittisen keskustelun nousevan ensi vaalien pääteemaksi. Tämän johdosta ne pelkäävät, että Perussuomalaiset todellakin tyhjentää pajatson. Perussuomalaisten vaikutus on puolueen kansanedustajalukua suurempi, siitä ei nyt pääse mihinkään. Toivottavasti äänestäjät huomaavat ajatella, kuka todellakin pitää maahanmuuttokriittisen linjan: sitä koko olemassaolonsa ajan ajanut puolue vai puolue, joka on kääntänyt kelkkansa nähdessään sen olevan pakollista. Perussuomalaisille maahanmuuttokriittisyys ei ole vain mainostemppu.

Kyllä kansa tietää.

Lapin Kansan pääkirjoituksesta "Rasismi on raukkamaista"

Lapin Kansan pääkirjoitus herätti tänään mielenkiintoni. "Rasismi on raukkamaista" otsikkonaan yritti teksti vääristellä Suomessa noussutta maahanmuuttokriittistä keskustelua. Samanlaisia tekstejä julkaistaan Suomen median toimesta päivittäin, mutta tulokset puhuvat puolestaan: suomalaiset eivät suostu nielemään sitä, että poliitikot ja monikulttuurihaihattelijat päättävät, mikä on Suomelle ja suomalaisille parasta.

Keinot olivat samaa tasoa yläastekeskustelun kanssa - "maahanmuuttokriittisyyden" sijasta käytettiin sanaa "maahanmuuttajavastaisuus". Eturivin maahanmuuttokriittisessä keskustelussa, jolla usein tarkoitetaan kohukirjoittelija Jussi Halla-Ahoa, ei esiinny juurikaan rasistisia kommentteja. Ei maahanmuuttajia pidetä pahana, vaan itse maahanmuuttopolitiikkaa ja sen vaikutuksia.

Maahanmuuton vastustaminen taas on perusteltua. Maahanmuuton sanotaan olevan ratkaisu meitä nurkan takana vaanivaan työvoimapulaan. Tämä on täyttä roskaa, sillä useissa Keski-Euroopan maissa, joissa maahanmuutto on alkanut toden teolla jo muutama vuosikymmen sitten, on maahanmuutto ainoastaan heikentänyt huoltosuhdetta. Myös Suomessa kehitys on samanlainen. Maahanmuuttajat työllistyvät suomalaisia huonommin, heidät pitää sopeuttaa ja he tuovat usein mukanaan suuren perheen, myös vanhuksia. Elätettävien määrä vain kasvaa työtä tekevään väestöön verrattuna. Se, mistä maahanmuuttajien työttömyys johtuu, on eri asia. Vaikka se johtuisi suomalaisten asenteista, se ei tätä tosiasiaa poista.

Kaikista tökeröin kohta tässä pökäleessä oli: "Myös isänmaallisuus yhdistetään helposti maahanmuuttajavastaisuuteen. Näin ei tietenkään ole, sillä todellinen isänmaallisuus on suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoisuutta." Haluaisin todellakin tietää, missä sanakirjassa isänmaallisuus selitetään noin! Viimeksi kun asiaa mietin, tulin siihen tulokseen, että isänmaallisuus tarkoittaa isänmaan ja sen kansan, siis suomalaisten, etujen ajamista olosuhteista välittämättä. Se on kansallisvaltion tehtävä, huolehtia sen kansasta.

Maahanmuuttoa vaalimalla me luomme tuleville sukupolville tilanteen, jossa he eivät enää asukaan suomalaisessa Suomessa. He voivat joutua luopumaan perinteistä ja tavoista, jotka meille ovat itsestään selviä. Törkeintä on se, että se ei ole heidän, vaan edeltävien sukupolvien lyhytnäköisyyden syytä. Ei kuulosta mielestäni isänmaalliselta. Jostain ne ennakkoluulotkin tulevat, eivät ne tyhjästä synny. Suomalaiset ovat omalaatuinen kansa, ja aina kun joudutaan lähtökohdiltaan erilaisten ihmisten kanssa tekemisiin, on tuloksena ristiriitoja. Niiden luominen tieten tahtoen on typerää.

Mitä tulee netissä käytävään keskusteluun, niin viime aikoina esillä olleet, kieltämättä rasistiset puheet ja ihmisten leimaaminen eivät ole uusi juttu. Viimeiset kaksikymmentä vuotta on maahanmuuttoa vastustavia leimattu natseiksi, typeryksiksi ja junteiksi. Puututtaisiinko tähänkin?

Kaiken kaikkiaan on maahanmuutosta käytävä keskustelu yksipuolista tosiasioiden kiertämistä ja vääristelyä.

Uudesta vaalilaista

Hallituspuolueiden tukema uusi vaalilaki julkistettiin noin viikko sitten. Vaalilain uudistus vahvistaisi piepuolueita, joten periaatteessa se on mainio asia. Mikäli viime vaalit olisi käyty tämän ehdotetun uuden järjestelmän pohjalta, olisi esimerkiksi Perussuomalaisten paikkaluku nyt viiden sijasta kahdeksan. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

Uusi vaalilaki laskisi puolueiden äänimäärät koko maassa vaalipiirien sijaan ja jakaisi paikat sen pohjalta. Jo nykyjärjestelmässä on vaikea sanoa, josko antamani ääni hyödyttää jotakin, jota en missään tapauksessa äänestäisi. Nyt voi olla jo aivan varma siitä, että ääneni hyödyttää jotain sellaista, joka on äänestämäni ehdokkaan kanssa eri mieltä itselleni tärkeissä asioissa.

On selvää, että alueelliset erot vaikuttavat ihmisten mielipiteisiin. Juuri tämän takia on maa jaettu vaalipiireihin, sillä esimerkiksi lappilaisten mielipiteiden voidaan olettaa olevan monissa asioissa erilaisia kuin esimerkiksi helsinkiläisten. Tästä saa moni hyvän syyn jäädä kotiin vaalipäivänä. Paikallispuolueillakin luulisi olevan vaikeampaa nyt, kun ääniosuus lasketaan koko maasta.

Uuden vaalilain toinen epäkohta on se, että se tuo Suomen vaaleihin kolmen prosentin äänikynnyksen ja kieltää vaaliliitot. Vaaliliittojen kieltämisessä ei ole mitään pahaa, mutta kun se yhdistetään äänikynnykseen, alkaa homma haiskahtaa pienpuolueiden tappamiselta. Tähänkin asti on niiden ainoa keino saada jalka eduskunnan oven väliin ollut se, että ne saavat yhden edustajan sisään vaaliliiton avulla tai ilman, ja hankkivat näin valtakunnallista näkyvyyttä. Kolmen prosentin äänikynnyksellä se ei onnistu.

Pienpuolueiden tuhoaminen on valitettavaa, vaikka minun olisi ehkä syytä iloitakin siitä. Perussuomalaisia sirpaloittavat pienet puolueet kuten Itsenäisyyspuolue saavat käytännössä porttikiellon eduskuntaan. Toisaalta PerusS:kään ei olisi päässyt eduskuntaan, mikäli sen alkuaikoina oltaisiin käytetty äänikynnystä. Paljolta olisivat vanhat puolueet säästyneet.

Yritetäänkö nyt estää vastaavien ilmiöiden syntyminen?

Lakkoterrorismi

Tänään se sitten alkoi. Nimittäin ahtaajien lakko, jossa noin 3000 hyvinpalkattua työntekijää aiheuttaa yhteiskunnalle yli sadan miljoonan euron menetykset päivässä tavoitellessaan kohtuuttomia etuja. Tämä sata miljoonaa euroa käsittää vieläpä vain vientitulot, myös tuonti on jumissa.

Mitä ahtaajat sitten haluavat? Äskettäin katsomassani A-Talkissa vieraillut lakkojohtaja kierteli ja kaarteli tätä kysyttäessä - eipä häntä voi siitä syyttääkään, kyllä minua itseänikin hävettäisi paljastaa katsojille noita vaateita. Kyseessä on nimittäin ahtaajan vuoden palkan suuruinen eroraha. Vielä kun ahtaajan palkka on varsin korkea verrattuna muiden alojen palkkoihin, en voi muuta kuin asettua työnantajan puolelle. Koko vientiteollisuuden lamauttava lakkoilu tällaisessa taloudellisessa tilanteessa on tietyllä tasolla verrattaessa terrorismiin.

Suomessa sama ilmiö on harmillisen yleinen: avainasemassa olevat ammattiryhmät ajavat itsekkäästi omia etujaan ja ampuvat koko yhteiskuntaa jalkaan. Paperimiehet ovat jo syöneet oman oksansa poikki, kun tuotantoa on alettu siirtää halvemman työvoiman maihin. Lentäjät lakkoilevat jatkuvasti ja aiheuttavat näin suurta vahinkoa Finnairille, jota ylläpidetään mm. veronmaksajan varoin. Ahtaajat ovat siitäkin erikoinen ryhmä, että pikaisen haun perusteella tulin siihen tulokseen, että alalle ei kummempaa koulutuista tarvitse.

Tällainen terrorismi on saatava kuriin. Kannatan ehdottomasti esimerkiksi ehdotusta pakkosovusta vastaavissa tilanteissa. Kun ratamiehet aikoivat alkaa järjettömään lakkoon sodanjälkeisenä aikana ja olisivat näin lamauttaneet koko Suomen, harkittiin jopa ratamiesten määräämistä ylimääräisiin kertausharjoituksiin veturia kuljettamaan. Tällainen veto sopisi mielestäni tähänkin tilanteeseen oikein hyvin.

Vähemmän yllättyneenä huomasin, kuinka tuossa ohjelmassa oli lakkoilijoita puolustamassa Vasemmistoliiton kansanedustaja Markus Mustajärvi. Minkä ihmeen takia Vasemmistoliitto puolustaa pientä hyvätuloisten ryhmää, joka aiheuttaa järjettömässä ahneudessaan suurta vahinkoa myös Vasemmistoliiton äänestäjille? Vasemmistoliitto näyttää olevan periaatteesa aina työnantajaosapuolta vastaan, oli tilanne kuinka järjetön hyvänsä.

Vaan niinhän se on: kun maailmaa katselee punaisten kiikarien läpi tarpeeksi kauan, niin näköhän siinä menee.

PerusS gallupeissa + kepun puheenjohtajapeli

Viime viikolla julkaistiin kaksi toisistaan suuresti poikkeavaa gallup-tutkimusta, jotka mittasivat eri puolueiden kannatusta. Perussuomalaisten kannalta näiden kahden tuloksen ero oli dramaattinen: Iltalehden tutkimuksessa Perussuomalaisille luvattiin jopa kaksinkertainen äänimäärä viime vaaleihin verrattuna. Ylen tutkimuksen mukaan perussuomalaisten kannatus on taas laskenut 0,1 prosenttia. Kysyä ei tarvitse, kumpi tulos on luotettavampi. Ennen uskon YLEn kuin iltapäivälehtien tuloksia, mutta erittelenpä tuota mielenkiintoisampaa kyselyä lähemmin.

Perussuomalaisten kannatuksen nousun lisäksi luvassa olisi se, että vihreistä osa (noin 8%)loikkaisi vasemmistoliittoon ja toinen mokoma SDP:hen, kun keskustasta taas valuisi hieman äänestäjiä kokoomukseen. Tästä tuloksesta ei voi kuin iloita, sillä vaikka en varsinkaan vasemmistoliittoa juuri arvostakaan, valitsisivat vihreät loikkarit omasta mielestäni paljon pienemmän pahan. Kokoomuksen nousua ei voi kuin ihmetellä, sillä ilmeinen hyväosaisten etujen ajaminen lama-aikana luulisi suututtavan äänestäjät.

Iltalehden tulokset poikkeavat siis tuntuvasti YLEn lukemista. Kuitenkin siihen on haastateltu 5300:aa ihmistä, kun YLEn tutkimuksessa vastaava luku lieni 3000. IL:n tutkimus lienee kuitenkin sensaatiohakuinen.

Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että Keskustan kannatus laskee ja Kokoomuksen vastaavasti kasvaa. Uskon, että tämä kertoo jonkinlaisesta vastakkainasettelun kasvusta. Keskustan kaltainen pikkuporvarillinen puolue menettää ihmisten mielipiteiden selkeämmän jakautumisen tuloksia ääniä vasemmalle sekä oikealle. Keskustan tappiota selittää toki myös se, että se on saanut kilpailijakseen puolueen, jonka ihmiset kokevat todella puolustavan maaseutua. Tämä puolue on tietysti Perussuomalaiset. Kumpikaan kysely ei kuitenkaan ota huomioon Mauri Pekkarisen loikkaamista mukaan kepun puheenjohtajakilpaan.

Pekkarinen siis todellakin aikoo Keskustan johtoon. Itse olen toivonut tätä jo jonkin aikaa: Pekkarinen on loistava puhuja ja luo tahallaan vastakkainasettelua itsensä ja kaupunkilaiskeskustalaisten välille. Pekkarisella on kokemusta varsinkin teollisuudesta ja hän kannattaa ydinvoiman lisärakentamista - siis sopiva pääministeri. Paavo Väyrysen ei tarvitse haastajansa rinnalla hävetä ollenkaan, mutta toivon itse Pekkarisen voittoa. Paavo Väyrysen valinta voisi houkutella Perussuomalaisiin kallellaan olevia lappilaisia takaisin kepuun, ja sitähän en toivo. Eniten tietysti toivoisin Mari Kiviniemen valintaa ja epäonnistumista Jutta Urpilaisen tapaan, mikä takaisi PerusS:n nousun.

Alas vihervasemmisto!

Heräsivätpä vanhat ajatukseni vasemmistoliitosta tänään kyselytuntia katsellessani. Kyseisen puolueen edustajat räksyttivät opetusministeri Virkkuselle ja pääministeri Vanhaselle siitä, kuinka nyt ollaan muka tuomassa lukukausimaksut Suomen yliopistoihin. Eihän hallitus moista potaskaa niellyt purematta ja tarkensi, että lukukausimaksuja ollaan tuomassa ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille.

Kasvonsa pelastaakseen esittivät Arhinmäki ja Kyllönen tämän toimen ovenavauksena lukukausimaksuille suomalaisissa yliopistoissa. Höpönpöpön. Pitäisi vasemmistoliitonkin edes yrittää leikiä sitä suomalaista työväenpuoluetta ja ajaa sen etuja - eli yrittää napata rahaa ulkomailta tulevilta opiskelijoilta, jotta yliopistoilla olisi varaa ylläpitää korkeatasoista opetusta. Minun mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, että ulkomaan elävät joutuvat maksamaan siitä, että opiskelevat Suomessa.

Viime vuonna Vasemmistoliitto teki selvän valinnan valitsemalla puolueen oman populistin ja pentumagneetin, Paavo Arhinmäen, puheenjohtajakseen. Vasemmistoliitto olisi voinut joko siirtyä vasemmalle ja ajaa sitä työväen asiaa, tai sitten vihertyä Arhinmäen johdolla. Vihertyessään se potkii varsinkin Lapin työväkeä nivusille.

Vihervasemmisto suhtautuu kielteisesti niin moneen lappilaisia työllistävään hankkeeseen, että ihan pahaa tekee. Ydinvoiman lisääminen ei tule kuuloonkaan, onpa monelle Vuotoksen rakentaminenkin myrkkyä. Kaiken kukkuraksi ovat vihreät ja vasemmistoliitto parhaimpina hyysäämässä maahanmuuttajia ja elintasopakolaisia ja raijaamassa tänne väkeä, kun omallekaan väelle ei ole töitä.

Kuten olen jo todennut, on Perussuomalaiset ainoa rehellinen työväenpuolue. Se on kansallismielinen ja maahanmuuttokriittinen, se vastustaa ihmisten työpaikkoja syövää "vihervouhotusta" ja puhuu asioista kansan kielellä. Uskonpa, että jos 40 vuotta tynnyrissä elänyt entinen SKDL:n kannattaja valitsisi itselleen nykyään puoluetta, kääntyisi hän PerusS:n puoleen.

Uskon, että vielä vihervasemmisto kuolee pois maaseudulta ja se ajetaan sinne, missä muutkin ituhipit viihtyvät: kaupunkeihin. Siellä he saavat juoda reilun kaupan kahvia, imeskellä ituja ja värjätä hiuksiaan vihreiksi. Sitten he voivat jutella mukavia siitä, kuinka suomalaiset ja varsinkin miehet ovat juntteja eivätkä ymmärrä mitään tärkeistä arvoista ja maailmasta, koska käyvät töissä ja haluavat käydä vastakin.

Jos Lapissa ei nähdä enää Tennilää tai muita todella työmiestä edustavia ehdokkaita vaaleissa, on Perussuomalaisilla hyvä paikka napata yksi tai mahdollisesti vaikka kaksi kansanedustajanpaikkaa. Tää on viimeinen taisto!

Perustuslakiuudistuksesta

Niin, taas koittaa se aika, kun ärsyttävät poliittiset juniorit heräävät ja alkavat armottoman agitoinnin. Eduskuntavaalit järjestetään ensi vuonna. Siispä on minunkin kannettava korteni kekoon PerusS:n puolesta.

Viime viikkoina on keskustelua herättänyt jälleen puolueiden vääntö presidentin valtaoikeuksista. Suomalaiset ovat kerta toisensa jälkeen tuoneet julki mielipiteensä, jonka mukaan presidentillä tulee olla valtaa. Useiden mielestä jopa enemmän kuin nyt. Presidentin valtaan ollaan jälleen kajoamassa uudessa perustuslakimuutoksessa, josta Taxellin komitea antoi esityksensä.

Perustuslakia kun voidaan muuttaa käytännössä vain siten, että eduskunta hyväksyy muutosesityksen ja se jätetään lepäämään seuraaville valtiopäiville, joka mahdollisesti hyväksyy sen kahden kolmasosan enemmistöllä. Kiireelliseen muuttamiseen vaaditaan viiden kuudesosan enemmistö.

Mitä tämä Taxellin perustuslakiuudistus oikein pitää sisällään? Ensinnäkin se lisäisi Suomen perustuslakiin pykälän, jossa Suomen todetaan olevan EU:n jäsen. Mielestäni tällainen pykälä ei kuulu perustuslakiin, sillä EU on poliitikkojen välinen sopimus eikä mikään muu. Toisekseen se heikentää jälleen presidentin valtaoikeuksia, joskin SDP on onnistunut käymään viivytystaistelua presidentin vallastariisumista vastaan.

Presidentti johtaa yhä ulkopolitiikkaa yhdessä pääministerin kanssa, mutta riitatapauksessa pääministeri voi kääntyä eduskunnan puoleen. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtenäisellä hallituksella on valta runnoa tahtonsa läpi, hallitukset kun tuppaavat pitämään käsissään enemmistöä eduskunnan edustajapaikoista. Luulenpa tämän olevan jälleen välietappi Suomen matkalla kohti "täydellistä" parlamentarismia, jossa presidentti on pelkkä koriste.

En kerta kaikkiaan jaksa ymmärtää, kuinka tällainen toiminta on mahdollista demokratian nimessä. Kansa on vahvan presidentin kannalla, mutta unohtaa asian aina, kun käydään eduskuntavaalikamppailua. Kumman hiljaisia ovat poliitikotkin asiasta, eiväthän he halua puhua siitä, kuinka he toimivat äänestäjiensä tahtoa vastaan presidentinvalta-asiassa.

Vahva presidentti edustaisi Suomessa demokratiaa aivan eri tavalla kuin nykyinen parlamentarismi. Presidentinvaalien äänestysvilkkaus on selvästi eduskuntavaalien äänestyslukuja suurempi, puhumattakaan eurovaaleista. Presidentinvaali toimitetaan lisäksi suoralla vaalitavalla, kun eduskuntavaaleissa käytetään kieroa D'Hondt-järjestelmää, jolloin äänesi hyödyttää kaikkia puolueessa olevia - eli monta sellaista, joita et suin surminkaan äänestäisi.

Viiksettää.