Talonpojan tappolinja voimissaan

1970-luvulla, kun maaseudun selkärankaa, pientiloja, alettiin ajaa alas, käytettiin tästä politiikasta nimeä "talonpojan tappolinja". Nyt ovat pientilat jo historiaa, vaan vielä jatkuu maaseudun alasajo. Niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet pakata kimpsujaan ja kampsujaan ja muuttaa kaupunkeihin tai Ruotsiin, yritetään ajaa pois kotideusuiltaan yhä. Tällä vuosituhannella ovat tätä politiikkaa ajamassa tietysti Suomen Vihreät, De Gröna.

Lukiessani Helsingin Sanomien uutista Vihreiden veroratkaisuista ei voi olla toteamatta, että Vihreiden heikko kannatus kaupunkien ulkopuolella ei ole mikään ihme. Taloutta tasapainotettaisiin kiristämällä ympäristö- ja energiaveroja, arvonlisäveroa korotettaisiin. Vihreät ilmoittivat kannattavansa myös kiinteistöverojen nostoa, jotta kunnat saisivat lisää rahaa. Kirsikkana kakun päällä koreili vihreiden ilmoitus, jonka mukaan he voisivat harkita asuntolainan verovähennysoikeuden poistamista.

Kaikki tämä on myrkkyä maaseudulla asuvalle ihmiselle, joka on rakentanut aikanaan omakotitalon ja ajaa töihin pitkiä matkoja. Tuskin Vihreiden johto itsekään ymmärtää, kuinka karmeassa valossa se voidaan nähdä. Vihreiden äänestäjäkunta on nuoria kaupunkilaisia, jotka ilmiselvästi ovat sitä mieltä, että maaseudulla riistetään häikäilemättömästi luontoa ja eletään helsinkiläisten kustannuksella. Samaan aikaan vihreät vastustavat suomalaisen teollisuuden tukemista varmoilla energiaratkaisuilla ja heikentää hallituksessa ollessaan selvästi suomalaista työllisyyttä. Luullaan, että suomalaiset voivat vain elellä muun maailman piikkiin ja työskennellä palveluammateissa.

Nyt kaikki on päivänselvää. Vihreässä ihanneyhteiskunnassa kaikki asuvat kerrostalolokerossa ja leikkaavat töikseen toistensa hiuksia. Sanomattakin lienee selvää, että tämä ihanne ei ole realistinen.

Teollisuutta tarvitaan

Viime viikolla Oulussa aate- ja oppihistorian pääsykoetta odotellessani tulin tietysti puhuneeksi politiikkaa. Juttukaverikseni olis suotu muuan vasemmistonuori, jonka kanssa tuli tietysti kova tinka ydinvoimasta ja sen lisätrakentamisen mielekkyydestä. Muutamia erittäin hyviä pointteja vastapuolella oli. Niistä vahvin oli se, että rakentamalla lisäydinvoimaa Suomi tekee hyödyttömäksi uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen, ja se sen takia jäisi pois kansainvälisestä kilpailusta tällä alalla. "Uusi Nokia" jäisi siis tulematta.

Kuitenkin toistuivat näiden juttukavereideni puheissa turha usein sanat "jos", "joskus" ja "ehkä". Vastustaessaan ydinvoimaa vihervasemmisto laskee sellaisen tekniikan varaan, jota ei vielä ole edes olemassa. Kuitenkin energiantarve siintää jo lähitulevaisuudessa. Mikäli pelaisimme viheriäisten sääntöjen mukaan, pääsisimme parhaassa tapauksessa tiukasti kiinni uusiutuvan energian teknologiasta käytävään kilpailuun. Huonompi ja todennäköisempi vaihtoehto on taas se, että haaskaisimme vain aikaa ja kärvistelisimme turhaan osuuttaan kasvattavan venäläisen ydinsähkön varassa. Kun otetaan huomioon se, että Suomi satsaa tälläkin hetkellä uusiutuvan energian kehittämiseen, olen hallituksen esitykseen varsin tyytyväinen.

Kun otin puheeksi sen, kuinka Vasemmistoliitto pettää äänestäjänsä syömällä suomalaisen teollisuuden ja siis työläisen oksaa poikki politiikallaan, sain tyrmistyttävänm vastauksen: teollisuus valuu kuitenkin Kiinaan, antaa mennä. Tällainen "isämurha" sai vieläpä aivan varauksettoman hyväksynnän. En millään voi uskoa, että tällainen kanta voisi saada kannatusta muualla kuin juuri vihervasemmistossa. Juuri edullinen energia voi olla ja tulee olemaankin se ratkaiseva etu koulutetun työvoiman ja muiden avujen ohella, joka saa pysäytettyä teollisuuden valumisen ulkomaille.

Samanlainen ajattelumalli näyttää olevan tyypillistä myös Vihreässä puolueessa: mitään ei saa rakentaa lisää, mitään ei saa tuottaa. He uskovat, että länsimaista voisi tulla eräänlaisia loisia, joissa kaikki työpaikat ovat palvelualalla. Kyllähän terve järkikin sanoo, että eivät kaikki voi vain leikata toistensa hiuksia. Jotain täytyy viedäkin, ja tarvitaan alkutuotantoa. Itse aloitin tänään jokavuotisen urakan metsähallituksen palkkalistoilla metsänistutuksessa - on se sentään mukavaa nähdä, että täällä sentään tehdään vielä samoja oikeita töitä, jotka ovat pitäneet Suomen pystyssä koko sen olemassaolon ajan.

Yleistä jupinaa koskien vihervasemmistoa

Tulipa taas luettua Kansan Uutisia, tarkemmin ilmaistuna viikkolehteä päiväyksellä 30.4.2010. Minullahan on tapana lukea Kansan Tahtoa, Uutispäivä Demaria ja Maaseudun Tulevaisuutta aina kun jonkun näistä satun käsiini saamaan. Vaan kannattipa taas lukea! Olipa lehdessä heti ensimmäisillä sivuilla tärkeää asiaa Vasemmistoliiton järisyttävästä päätöksestä kutsua itseään tästä lähin "Vasemmistoksi". Logossakin on neljä värisävyä: viheriäistä, punaista ja niiden väliltä. Miksi puolue ei kutsu itseään reilusti vihervasemmistoksi, siihen en saanut vastausta.

Tämän jymyuutisen sivussa jutistiinkin siitä, kuinka Suomen pahat kapitalistit ovat päättäneet rakentaa lisää ydinvoimaa väärin perustein. Kitalaki punaisena kolumnisti huusi, kuinka lahtari aikoo myydä suomalaista ydinenergiaa ulkomaille! En kerta kaikkiaan voi ymmärtää sitä, kuinka jokin puolue voi nähdä sähkön viennin pahana asiana. Viimeksi kun asian tarkistin, niin talous perustuu ensi sijassa sellaiselle asetelmalle, että joku myy ja toinen taas ostaa. Oma järkeni sanoo, että myyjä on aina ostajaa paremmassa asemassa, enkä näe siis sähkön viennissä mitään väärää.

Lehteä selailtuani osuinkin kultasuoneen, tai oikeammin kannabissuoneen. Eräs vasemmistonuorten vaikuttaja perusteli sivun mittaisessa tekstissään häikäisevällä tavalla aseellisen puolustuksen tarpeettomuuden. Tässäkin plokissa olen asiasta jo monta kertaa paasannut, mutta nyt on pakko taas tarttua muutamaan kohtaan. Suurena johtoajatuksena tällä sodankäynnin mestarilla oli Venäjän uhan täydellinen poistuminen ja näin ollen Suomen puolustuksen tarpeettomuus. Olen sitä mieltä, että kuvitelma ikuisesta rauhasta on äärimmäisen lapsellinen ja hyväuskoinen pilvilinna, oikea linnoitus. Onhan Venäjä ollut vielä kymmenen - viisitoista vuotta sittenkin vakavasti otettava uhka, kun sen poliittinen järjestelmä oli Neuvostovallan romahtamisen jäljiltä eräänlaisessa "käymistilassa", ja Zhirinovskit yms. hurjapäät huutelivat jopa Suomen miehittämisen mahdollisuudesta.

Kirjoittelija pitää vielä hulluna ajatusta, että Venäjä tai jokin muu taho hyökkäisi EU-maahan. Pidän itsestään selvänä, että Suomelta odotetaan omatoimista ja uskottavaa puolustusta, muuten ei EU:n tai muidenkaan tukeen voida laskea. Kuka haluaisi puolustaa maata, joka suorastaan houkuttelee hyökkääjiä kimppuunsa naurettavuuksiin viedyllä pasifismilla? Nykytilanteessa on ajatus lähes mahdoton, mutta kuka Venäjän tai EU:n kehityksen ennustaa esimerkiksi 20 vuoden päähän? Ei kukaan.

Paras on kuitenkin vielä kuulematta: tämä sama henkilö, joka 90% varmuudella pitää palestiinalaishuivia, rastoja ja liian isoa pipoa vaikka kuumassa pirtissä ja haluaisi suomen väestöstä puolen koostuvan ulkomaalaisista vuoteen 2015 mennessä, valittaa asevelvollisuuden ylläpitävän epäterveitä sukupuolirooleja. Suomeksi sanottuna hän pitää pahana sitä, että armeija vaikuttaa siten, että tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia. Mielestäni nämä ovat melko terveitä sukupuolirooleja, joita ei pidä romuttaa sukupuoliroolien kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtuneen ns. "kehityksen" takia.

Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Vasemmistoliitto - tai vasemmisto - on pettänyt pitkälti SKDL:n aikaisen äänestäjäkuntansa. Toivon, että todelliset työväenihmiset siirtyvät sankoin joukoin äänestämään Perussuomalaista vaihtoehtoa. Meitä tyhmiä suomalaisjuntteja kun ei vihervasemmistossa näytetä kaipaavan, äänet kyllä kelpaavat sitäkin paremmin.

Punavihreä puolustuspolitiikka ja Nato

Yleiseen asevelvollisuuteen olen ottanut kantaa jo muutamaan otteeseen, mutta katsoinpa sen taas kerran tarpeelliseksi luettuani Lapin Kansasta 19.4. hyvän kolumnin koskien Nato-kysymystä. Sotilaallinen liittoutumattomuus on lujasti sidoksissa suomalaisten omaan puolustuskykyyn ja puolustuspolitiikkaan: liittoutuminen on joko välttämätöntä tai sitä ei tarvita.

Suomen omalle, uskottavalle puolustuskyvylle on asevelvollisuus kaiken perustana, se on tullut todettua tässäkin blogissa jo useaan otteeseen. Alueeltaan laaja maa tarvitsee suuren asevelvollisuusarmeijan, jotta koko maa voitaisiin turvata. Ammattiarmeija olisi liian pieni ja kävisi asevelvollisuutta kalliimmaksikin, ainakin mikäli uskomme mm. reserviläisliittoa, jonka arvio ammattiarmeijan kuluista voidaan lukea myös tämän päivän Lapin Kansasta.

Nato-kysymyksessä ei valinta taas ole aivan niin selvä. Nato-jäsenyys romuttaisi Suomen puolueettomuuspolitiikan ja jäsenmaksuhan Natossakin on. Lissabonin sopimuksen ainoita hyviä puolia on se, että jäsenmaat ovat sitoutuneet puolustamaan unionin jäseniä, jotka joutuvat hyökkäyksen kohteeksi. Mikäli tällainen sitoumus pitää ja sen pitämiseen uskotaan erityisesti Venäjällä, on Nato-jäsenyys tarpeeton. Selvää kuitenkin on, että viimeistään Nato-jäsenenä Suomi tekee itseään vastaan hyökkäämisen kannattamattomaksi. Jäsenyys olisi myös melko selvä kannanotto Venäjää vastaan, mikä ainakin itsestäni tuntuisi joskus tarpeelliselta.

Tästä syntyy kolme eri linjaa:

Mm. Perussuomalaiset kannattaa yleisen asevelvollisuuden ja oman, uskottavan puolustuksen säilyttämistä. Tällä kannalla on suurin kannatus kansan keskuudessa.

Kokoomus on selvästi sekä yleisen asevelvollisuuden sekä Nato-jäsenyyden kannalla. Tässä mallissa Suomen puolustus olisi selvästi kaikkein parhaimmalla tolalla.

Hauskaa on huomata, kuinka asevelvollisuutta vastustavat vastustavat lähes poikkeuksetta myös Natoa. Näin tekevät eritoten punavihreät, eli Vasemmistoliitto, Vihreät ja osa SDP:stä. Vasemmistoliiton johto seikkailee tällä linjalla, vaikka puolueen kannattajat eivät ole tällä kannalla. Tämä malli on aivan törkeä: ymmärrettävää olisi, jos tämä porukka kannattaisi Natoa ja ammattiarmeijaan siirtymistä, vaan ei. Samalla pysyttäisiin liittoutumattomana, eikä ylläpidettäisi uskottavaa omaa puolustusta. Tämä on mielestäni vastuutonta puolustuskyvyn rampauttamista ja naiivia uskoa ikuiseen rauhantilaan. Tämä vetoaakin lähinnä palestiinalaishuiviin itsensä verhonneisiin sivareihin ja muihin erikoisempiin viheltäjiin.

Kukas se onkaan populisti? Itse vastaisin, että Paavo Arhinmäki.

Lisäydinvoimasta

Nyt ylioppilaskirjoitusten jälkeisessä toimettomuudessa ja muiden aiheiden puutteessa on tullut aika käyttää villi kortti: lisäydinvoima, joka on aina ajankohtainen aihe.

Asia on ollut taas tapetilla, kun kolme eri energiayhtiötä on hakenut lupaa ydinvoimalaitoksen rakentamiselle. Päähallituspuolueet Keskusta ja Kokoomus kannattavat ydinvoiman lisärakentamista, RKP ei asiasta välitä kunhan suomalaisjunteille opetetaan ruotsia siitä huolimatta ja vihreitä ei kuunnella. Hyvä näin. Ydinvoimaa kun on lisättävä, mieluummin useammankin laitoksen verran.

Tämän päivän Lapin Kansassa uutisoitiin vihreiden kannasta: ydinvoimaa ei tarvitse rakentaa lisää, vaan energiaa pitää säästää ja kehittää ympäristöystävällistä energiantuotantoa. Sikäli kun tiedetään, että uusiutuva energia on vielä lapsenkengissään eivätkä ihmiset energiaa kuitenkaan säästä, voidaan vihreiden kanta suomentaa seuraavanlaiseksi: "Ydinvoimaa ei tarvita, sähköä saadaan töpselistä ihan tarpeeksi."

Energiantuotannon lisäämisellä ei ainoastaan vastata kulutuksen kasvuun. Sillä parannetaan Suomen teollisuuden kilpailukykyä ja näin puolustetaan suomalaisia työpaikkoja. Meillä on siis työministeri, joka vastustaa teollisuuden kilpailukyvyn parantamista ja suomalaisen työllisyyden edistämistä! Samalla hän toki kannattaa 22 000 ihmisen jättämistä työttömäksi kieltämällä turkistarhaus. Täytyy sanoa, että joskus minulla on jokseenkin voimaton olo.

Suomen kannattaa rakentaa ydinvoimaa, koska nykyisessä tilanteessa ei teollisuuden kilpailukyvyn parantuminen sähkön hinnanlaskun muodossa ole ollenkaan pahitteeksi, eikä energian vientikään kuulosta pahalta, kun muistaa Suomen kasvaneen valtionvelan. Vaihtoehtoja ei ole: tuulivoima on Suomessa lähinnä vitsi, Tanskan esimerkkiä on vihreiden turha vilautella. Puupohjaisen energian lisärakentaminen on jo paljon realistisempaa ja toivottavaakin, mutta tuloksia ei tule tarpeeksi nopeasti.

Suomessa on kaiken lisäksi mainiot edellytykset ydinvoiman lisärakentamiselle. Vesivoimaa lisäämällä saadaan ydinvoiman tarvitsemaa säätövoimaa riittämiin. Tätäkin Vihreät toki vastustaa. Suomi on kaukana mannerlaattojen reuna-alueilta ja kallio on vakaata. Ydinjäte voidaan siis varastoida syvälle kallioon varsin turvallisesti. Kirsikkana kakun päällä aiotaan Suomen Talvivaarassa aloittaa uraanin kaivaminen - mitäs tässä siis odotellaan?

Eipä Vihreät (ja vihertynyt vasemmistoliitto) ainoa vikapää tässä asiassa ole: Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ilmoitti vastustavansa ydinvoiman lisärakentamista. Omasta mielestäni puolue ampuu itseään jalkaan vastustamalla samanaikaisesti työpaikkojen siirtymistä ulkomaille ja työpaikkojen pitämistä täällä. Tähän kuitenkin tulee muutos, niin ainakin uskon.

Alas vihervasemmisto!

Heräsivätpä vanhat ajatukseni vasemmistoliitosta tänään kyselytuntia katsellessani. Kyseisen puolueen edustajat räksyttivät opetusministeri Virkkuselle ja pääministeri Vanhaselle siitä, kuinka nyt ollaan muka tuomassa lukukausimaksut Suomen yliopistoihin. Eihän hallitus moista potaskaa niellyt purematta ja tarkensi, että lukukausimaksuja ollaan tuomassa ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille.

Kasvonsa pelastaakseen esittivät Arhinmäki ja Kyllönen tämän toimen ovenavauksena lukukausimaksuille suomalaisissa yliopistoissa. Höpönpöpön. Pitäisi vasemmistoliitonkin edes yrittää leikiä sitä suomalaista työväenpuoluetta ja ajaa sen etuja - eli yrittää napata rahaa ulkomailta tulevilta opiskelijoilta, jotta yliopistoilla olisi varaa ylläpitää korkeatasoista opetusta. Minun mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, että ulkomaan elävät joutuvat maksamaan siitä, että opiskelevat Suomessa.

Viime vuonna Vasemmistoliitto teki selvän valinnan valitsemalla puolueen oman populistin ja pentumagneetin, Paavo Arhinmäen, puheenjohtajakseen. Vasemmistoliitto olisi voinut joko siirtyä vasemmalle ja ajaa sitä työväen asiaa, tai sitten vihertyä Arhinmäen johdolla. Vihertyessään se potkii varsinkin Lapin työväkeä nivusille.

Vihervasemmisto suhtautuu kielteisesti niin moneen lappilaisia työllistävään hankkeeseen, että ihan pahaa tekee. Ydinvoiman lisääminen ei tule kuuloonkaan, onpa monelle Vuotoksen rakentaminenkin myrkkyä. Kaiken kukkuraksi ovat vihreät ja vasemmistoliitto parhaimpina hyysäämässä maahanmuuttajia ja elintasopakolaisia ja raijaamassa tänne väkeä, kun omallekaan väelle ei ole töitä.

Kuten olen jo todennut, on Perussuomalaiset ainoa rehellinen työväenpuolue. Se on kansallismielinen ja maahanmuuttokriittinen, se vastustaa ihmisten työpaikkoja syövää "vihervouhotusta" ja puhuu asioista kansan kielellä. Uskonpa, että jos 40 vuotta tynnyrissä elänyt entinen SKDL:n kannattaja valitsisi itselleen nykyään puoluetta, kääntyisi hän PerusS:n puoleen.

Uskon, että vielä vihervasemmisto kuolee pois maaseudulta ja se ajetaan sinne, missä muutkin ituhipit viihtyvät: kaupunkeihin. Siellä he saavat juoda reilun kaupan kahvia, imeskellä ituja ja värjätä hiuksiaan vihreiksi. Sitten he voivat jutella mukavia siitä, kuinka suomalaiset ja varsinkin miehet ovat juntteja eivätkä ymmärrä mitään tärkeistä arvoista ja maailmasta, koska käyvät töissä ja haluavat käydä vastakin.

Jos Lapissa ei nähdä enää Tennilää tai muita todella työmiestä edustavia ehdokkaita vaaleissa, on Perussuomalaisilla hyvä paikka napata yksi tai mahdollisesti vaikka kaksi kansanedustajanpaikkaa. Tää on viimeinen taisto!