Punavihreä puolustuspolitiikka ja Nato

Yleiseen asevelvollisuuteen olen ottanut kantaa jo muutamaan otteeseen, mutta katsoinpa sen taas kerran tarpeelliseksi luettuani Lapin Kansasta 19.4. hyvän kolumnin koskien Nato-kysymystä. Sotilaallinen liittoutumattomuus on lujasti sidoksissa suomalaisten omaan puolustuskykyyn ja puolustuspolitiikkaan: liittoutuminen on joko välttämätöntä tai sitä ei tarvita.

Suomen omalle, uskottavalle puolustuskyvylle on asevelvollisuus kaiken perustana, se on tullut todettua tässäkin blogissa jo useaan otteeseen. Alueeltaan laaja maa tarvitsee suuren asevelvollisuusarmeijan, jotta koko maa voitaisiin turvata. Ammattiarmeija olisi liian pieni ja kävisi asevelvollisuutta kalliimmaksikin, ainakin mikäli uskomme mm. reserviläisliittoa, jonka arvio ammattiarmeijan kuluista voidaan lukea myös tämän päivän Lapin Kansasta.

Nato-kysymyksessä ei valinta taas ole aivan niin selvä. Nato-jäsenyys romuttaisi Suomen puolueettomuuspolitiikan ja jäsenmaksuhan Natossakin on. Lissabonin sopimuksen ainoita hyviä puolia on se, että jäsenmaat ovat sitoutuneet puolustamaan unionin jäseniä, jotka joutuvat hyökkäyksen kohteeksi. Mikäli tällainen sitoumus pitää ja sen pitämiseen uskotaan erityisesti Venäjällä, on Nato-jäsenyys tarpeeton. Selvää kuitenkin on, että viimeistään Nato-jäsenenä Suomi tekee itseään vastaan hyökkäämisen kannattamattomaksi. Jäsenyys olisi myös melko selvä kannanotto Venäjää vastaan, mikä ainakin itsestäni tuntuisi joskus tarpeelliselta.

Tästä syntyy kolme eri linjaa:

Mm. Perussuomalaiset kannattaa yleisen asevelvollisuuden ja oman, uskottavan puolustuksen säilyttämistä. Tällä kannalla on suurin kannatus kansan keskuudessa.

Kokoomus on selvästi sekä yleisen asevelvollisuuden sekä Nato-jäsenyyden kannalla. Tässä mallissa Suomen puolustus olisi selvästi kaikkein parhaimmalla tolalla.

Hauskaa on huomata, kuinka asevelvollisuutta vastustavat vastustavat lähes poikkeuksetta myös Natoa. Näin tekevät eritoten punavihreät, eli Vasemmistoliitto, Vihreät ja osa SDP:stä. Vasemmistoliiton johto seikkailee tällä linjalla, vaikka puolueen kannattajat eivät ole tällä kannalla. Tämä malli on aivan törkeä: ymmärrettävää olisi, jos tämä porukka kannattaisi Natoa ja ammattiarmeijaan siirtymistä, vaan ei. Samalla pysyttäisiin liittoutumattomana, eikä ylläpidettäisi uskottavaa omaa puolustusta. Tämä on mielestäni vastuutonta puolustuskyvyn rampauttamista ja naiivia uskoa ikuiseen rauhantilaan. Tämä vetoaakin lähinnä palestiinalaishuiviin itsensä verhonneisiin sivareihin ja muihin erikoisempiin viheltäjiin.

Kukas se onkaan populisti? Itse vastaisin, että Paavo Arhinmäki.