Lappi ja petoeläimet

Niin, Lappihan on tunnetusti metsäistä periferiaa, jossa luonto ja sen eläimet ovat paljon lähempänä ihmistä kuin muissa maamme osissa, toki yhtään muiden läänien eläinkantoja vähättelemättä. Meillä täällä Lapissa on kuitenkin eräs merkittävä ero: osa ihmisistä elää yhä  hoitamalla poroja, jotka liikkuvat vapaina metsissä ruokaa etsien. Lienee aivan selvää, että susien olemassaolo saattaa ihmisen ja luonnon väistämättä törmäyskurssille.

Venäjältä tulevat sudet eivät sinällään olisi ongelma, mutta Lapin asioista mahdollisimman kaukana oleville sysätty valta susikantaa koskien on vahingollista kaikille. EU-kiintiöt susille ovatkin yksi naurettavimmista määräyksistä. 

Minua inhottavat suuresti erilaiset dokumenttiohjelmat, joissa sutta glorifioidaan ja tähdennetään sen merkitystä heikkojen eläinten karsijana ynnä muuna. Ei sillä, etteikö se pitäisi paikkaansa, mutta täällä ei asian laita niin ole. Susi ei todellakaan ole hyödyllinen eläin näillä raukoilla rajoilla, väitänpä sen olevan ainoastaan haitallinen. Kun tarjolla on tokkaantuneita poroja, ei susi ryynää pitkin metsiä hakien sairaita, elämän kilpajuoksun jo hävinneitä luonnoneläimiä.  Ei suinkaan, susi syö poroja.

Ja aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, on käsitys siitä, että susi tappaa syödäkseen, täysin väärä. Tunnetaanpa tapauksia, joissa susi on tappanut poroja jo toista kymmentä kappaletta ja vain näykkinyt muutamaa jalasta hiukopalakseen.

Hienointahan on se, että susia suojelevat lähinnä kaupungissa asustelevat kettutytöt. Muistellaanpa taannoisia tapahtumia, kun karhu otti ja lähti laitakaupungeille kuleksimaan (taisi olla Vaasa?). Ammuttiinhan se, ilman mitään suurempaa melua. Pitäisin kohtuullisena, jos annettaisiin elinkeinoaan harjoittaville ihmisille suuremmat valtuudet suojella omaa elinkeinoaan. Suuremmat valtuudet paikallisille ampua suurpetoja, etelästä matkaaville huvimetsästäjille ei tarvi mitään myönnytyksiä antaa. Susien tapauksessa tämä voisi tarkoittaa suurtakin kannan leikkausta.

Muutoinkin haluan tässä kirjoituksessani astua tämän ikivanhan ammatin harjoittajien puolelle. Olen havainnut lappilaisten keskuudessa jonkinlaista kateutta poromiehiä kohtaan. En voi kuin ihmetellä, mihin tällainen järjettömyys perustuu. Poromiehen ammatti ei kovin helpolta näytä, kun sitä pääsee aitiopaikalta katsomaan. Leiville se ei lyö monillakaan niin hyvin, että sillä voisi ainoastaan elää. Useimmat poromiehet toimivat metsurin hommissa, esim. raivaamassa kesäisin.

Minulla on syytä olettaa, että kateus poromiehiä kohtaan on vanhaa perua niiltä ajoilta, kun poromiehet olivat vielä "porvarin" asemassa. Näin ei enää ole. Saan kuulla usein väitteitä siitä, että poromiehet suurin piirtein ajaisivat poronsa autojen eteen tai tappaisivat poroja itse saakdakseen petokorvaukset. Juuri susien tuhot ja siitä aiheutuva pporonhoitajien protestintarve on omiaan ruokkimaan tietämättömien napinaa asiasta. Toki joka alalla voidaan huijata (ja valitettavasti huijataan), saattaapa joku poromies näin tehdäkin.

Sen lisäksi, että annettaisiin lappilaisten päättää suuremmaksi osaksi ainoastaan heitä koskevien asioiden tiimoilla olen sitä mieltä, että turha kadehtiminen on lopetettava. Jos poromiehen ammatti olisi muka niin kannattavaa, kuin nurisijat väittävät, niin mikäs heitä estää ostamasta poroja ja aloittaa tällä alalla? 

Sen, että ei tuijoteta omaa napaa, ei tarvitse tarkoittaa toisten perusteetonta mustamaalausta.

EU-mörkö ja minä

Niin, päivää taloon. Aluksi lienee sopivaa kertoa hieman itsestään, onhan kyseessä plokini ensimmäinen kirjoitus. 

Olen politiikasta kiinnostunut ja sitä harrastava opiskelijä Lapin raukoilta rajoilta. Kahvit keitän revontulilla ja silleen. Ajatusmaailmaltani olen isänmaallinen, kansallismielinen ja hiukan konservatiivinen, mitä tulee elämän perusarvoihin. Maaseudulla asuvana metsurin poikana olen talouspolitiikkaa koskien jokseenkin keskellä. Kuulun kirkkoon, olen jotain lievästi uskovaisen ja agnostikon väliltä. Perhearvot, vanhempien, veteraanien ja perinteiden kunnioittaminen ovat minulle tärkeitä. Edellämainituista, yksittäisistä seikoista muodostuu pojankutale, joka on näillä näkymin valitsemassa puolueekseen Perussuomalaiset.

Nyt kun muodollisuudet on hoidettu, käydään itse asiaan. Aion kirjoittaa EU:sta, Euroopan Unionista. Tämä liittovaltiosuuntaan ajelehtiva, banaanivaltioita jäsenikseen haaliva möhkäle on herättänyt itsessäni monenlaisia ajatuksia, enimmäkseen kielteisiä, mutta esimerkiksi näin talouden taantuman aikana myös hyviäkin. Jonkin aikaa sitten sain kuitenkin kuulla eräästäkin EU:n tempauksesta, jonka tavoitteita ei tarvitse ihmetellä.

Kyseessä on totta kai Suomen lipun käytön rajoittaminen tuotteiden myynnissä. EU laati säädöksen, joka kieltää Suomen lipun käytön kotimaisten tuotteiden markkinoinnissa, mikäli valtiolla on asiassa sormensa pelissä. Suuri vahingonilo käväisi kasvoillani, siitäs saivat. Pakkokos niitä on kumartaa.

Motiivit lienevät täysin selvät: EU käsittää suuren suuria maita, joissa taas toimii suuria yrityksiä. Totta kai Italia, Ranksa ja Saksa ovat hyvillään, kun pienien maiden kuluttajat laittavat rahansa heidän tuotteisiinsa. Nyt vaikeutetaan kotimaisen tuotteen erottamista ulkomaisista ja onhan selvää, että sen Suomen lipun näkemisellä tuotteen kyljessä on todellakin vaikutusta kuluttajaan. Nyt tätä kuitenkin ollaan ajamassa alas. Rahat vain pois. Muutoinkin tällainen kehitys on ollut nähtävissä jo kauan aikaa, mutta itse heräsin kysymykseen vasta nyt. Voin oikeastaan myöntää viitanneeni usein kintaalla juuri sellaisille puheille, joita minä juuri nyt ujutan mieliinne tässä kirjoituksessa.

EU ja EU:n rahaliitto helpottavat kansainvälistä kilpailua ja kansainvälistävät markkinoita. On selvää, että suomalaisilla yrityksillä ei ole juuri sanansijaa markkinoilla, joilla mylläävät suuryritykset. Raha virtaa Suomesta pois sen sijaan, että se pysyisi täällä. EU syö pienempiä maita, varsinkin jos ne ovat samanlaisia kumartelijoita kuin mallioppilas-Suomi, joka noudattaa pilkuntarkasti jokaista direktiiviä mitä sieltä suolletaan.

Sen lisäksi, että peräänkuulutan suomalaisten tuotteiden suosimista, kysynkin, että olisiko aika pistää hanttiin? EU-vaalit ovat ovella ja PS on niissä mukana. Ymmärrän aivan hyvin sen, että ihmiset eivät halua äänestää näissä vaaleissa, katkeroituuhan sitä vähemmästäkin. Alhainen äänestysprosentti palvelee kuitenkin juuri EU-nöyristelijäin kiltaa. Siksi näkisin mielelläni monta perussuomalaista vaalipäivänä äänestämässä.

Kittilä vaikenee, ryömin takaisin jurottamaan.