Lappi ja petoeläimet

Niin, Lappihan on tunnetusti metsäistä periferiaa, jossa luonto ja sen eläimet ovat paljon lähempänä ihmistä kuin muissa maamme osissa, toki yhtään muiden läänien eläinkantoja vähättelemättä. Meillä täällä Lapissa on kuitenkin eräs merkittävä ero: osa ihmisistä elää yhä  hoitamalla poroja, jotka liikkuvat vapaina metsissä ruokaa etsien. Lienee aivan selvää, että susien olemassaolo saattaa ihmisen ja luonnon väistämättä törmäyskurssille.

Venäjältä tulevat sudet eivät sinällään olisi ongelma, mutta Lapin asioista mahdollisimman kaukana oleville sysätty valta susikantaa koskien on vahingollista kaikille. EU-kiintiöt susille ovatkin yksi naurettavimmista määräyksistä. 

Minua inhottavat suuresti erilaiset dokumenttiohjelmat, joissa sutta glorifioidaan ja tähdennetään sen merkitystä heikkojen eläinten karsijana ynnä muuna. Ei sillä, etteikö se pitäisi paikkaansa, mutta täällä ei asian laita niin ole. Susi ei todellakaan ole hyödyllinen eläin näillä raukoilla rajoilla, väitänpä sen olevan ainoastaan haitallinen. Kun tarjolla on tokkaantuneita poroja, ei susi ryynää pitkin metsiä hakien sairaita, elämän kilpajuoksun jo hävinneitä luonnoneläimiä.  Ei suinkaan, susi syö poroja.

Ja aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, on käsitys siitä, että susi tappaa syödäkseen, täysin väärä. Tunnetaanpa tapauksia, joissa susi on tappanut poroja jo toista kymmentä kappaletta ja vain näykkinyt muutamaa jalasta hiukopalakseen.

Hienointahan on se, että susia suojelevat lähinnä kaupungissa asustelevat kettutytöt. Muistellaanpa taannoisia tapahtumia, kun karhu otti ja lähti laitakaupungeille kuleksimaan (taisi olla Vaasa?). Ammuttiinhan se, ilman mitään suurempaa melua. Pitäisin kohtuullisena, jos annettaisiin elinkeinoaan harjoittaville ihmisille suuremmat valtuudet suojella omaa elinkeinoaan. Suuremmat valtuudet paikallisille ampua suurpetoja, etelästä matkaaville huvimetsästäjille ei tarvi mitään myönnytyksiä antaa. Susien tapauksessa tämä voisi tarkoittaa suurtakin kannan leikkausta.

Muutoinkin haluan tässä kirjoituksessani astua tämän ikivanhan ammatin harjoittajien puolelle. Olen havainnut lappilaisten keskuudessa jonkinlaista kateutta poromiehiä kohtaan. En voi kuin ihmetellä, mihin tällainen järjettömyys perustuu. Poromiehen ammatti ei kovin helpolta näytä, kun sitä pääsee aitiopaikalta katsomaan. Leiville se ei lyö monillakaan niin hyvin, että sillä voisi ainoastaan elää. Useimmat poromiehet toimivat metsurin hommissa, esim. raivaamassa kesäisin.

Minulla on syytä olettaa, että kateus poromiehiä kohtaan on vanhaa perua niiltä ajoilta, kun poromiehet olivat vielä "porvarin" asemassa. Näin ei enää ole. Saan kuulla usein väitteitä siitä, että poromiehet suurin piirtein ajaisivat poronsa autojen eteen tai tappaisivat poroja itse saakdakseen petokorvaukset. Juuri susien tuhot ja siitä aiheutuva pporonhoitajien protestintarve on omiaan ruokkimaan tietämättömien napinaa asiasta. Toki joka alalla voidaan huijata (ja valitettavasti huijataan), saattaapa joku poromies näin tehdäkin.

Sen lisäksi, että annettaisiin lappilaisten päättää suuremmaksi osaksi ainoastaan heitä koskevien asioiden tiimoilla olen sitä mieltä, että turha kadehtiminen on lopetettava. Jos poromiehen ammatti olisi muka niin kannattavaa, kuin nurisijat väittävät, niin mikäs heitä estää ostamasta poroja ja aloittaa tällä alalla? 

Sen, että ei tuijoteta omaa napaa, ei tarvitse tarkoittaa toisten perusteetonta mustamaalausta.