Maamiinakielto oli mielestäni jo niiden kieltämisen aikaan sula mielettömyys. Niistä luopumista perusteltiin muun muassa sillä, että se on epäinhimillinen puolustusase ja että se aiheuttaa haittaa siviileille. Ensinnäkin haluan sanoa, että on naurettavaa, kuinka Suomi lähtee asekieltosopimukseen aseen epäinhimillisyyden perusteella, kun puolustusvoimamme ovat olemassa ainoastaan Venäjän takia. Venäjä ei ole mukana missään asekieltosopimuksissa, he käyttävät joka ikistä vehjettä jolla ihmisestä saa hengen pois.
Lisäksi voidaan kysyä, että mikäli joku tänne meidän maahamme pyrkii, onko sillä mitään väliä, kuinka huonosti heille käy? Ei tänne ole pakko tulla, silloinpa säästyvät jalatkin eikä miinoja tarvitse talloa. Jos tänne taas tullaan maata pitkin, on kyseessä taistelu olemassaolosta, eikä silloin sillä ole minkään valtakunnan merkitystä, kuinka epäinhimillisiä aseita käytetään. Taistelu tulee kerta kaikkiaan voittaa keinolla millä hyvänsä.
Suomalaiset maamiinat kartoitetaan niitä kylvävien joukkojen toimesta. Suomalaisia siviilejä eivät miinat siis haittaisi. Jos taas ne uhkaisivat venäläisiä siviilejä, en katso sitä haitaksi. Jos Suomea ei enää ole, ei millään ole enää mitään merkitystä, vähiten miehittäjien raajoilla.
Oslon asekieltosopimuksesta Suomi sentään jättäytyi pois. Eipä olisi tosin tätäkään keskustelua tarvinnut käydä, mikäli Suomi olisi vain viisaasti pitäytynyt maamiinojen kannalla. Rypälease on juuri sellainen verme jota Suomi tarvii, pidetään edes se.
Toki olen sitä mieltä, että molempi parempi. Vaikka Suomella maamiinat olisivat käytössä vieläkin, olisin minä valmis hankkimaan myös rypäleaseita. Kun Suomen kaltainen liittoutumaton valtio puolustaa itseään, on se täysin oikeutettu käyttämään vaikka ydinasetta. Suomi ei ole hyökkääjä ja siksi sen asevalintoihin ei tule puuttua. Kaikista pirullisimmat aseet puolustusvoimain käsissä takaavat sen, että niitä ei koskaan tarvita käyttää.
Näihin militaristisiin tunnelmiin päätän tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti