Yleinen asevelvollisuus

Niin, olenpas ollut taas laiska tämän plokini kanssa, vaikka kirjoittelun aihettakin on aivan riittämiin.

Toisin kuin voisi luulla, en ole jumittunut tarkastelemaan ainoastaan omaa johtotähteäni, Perussuomalaisia. Luen säännöllisesti Kansan Tahtoa, jota mummoni onnekseni tilaa. Olen huomannut, kuinka vasemmistolaiset tahtovat kaiken muun hyvän lisäksi vastustaa yleistä asevelvollisuutta, joka on suomalaisen miehen velvoitteeksi luotu. 

En kyllä ymmärrä sitten ollenkaan, miksi tästä edes keskustellaan. Suomalaisista selvä enemmistö kannattaa asevelvollisuutta, näin näyttävät kaikki kyselyt. Asevelvollisuusarmeija on ainoa vaihtoehto näin suuren maan puolustamiseen, näinhän sanovat myös sotilashenkilöt, joiden asiantuntemukseen kyllä luotan. Ensinnäkin Suomen maasto (metsää, metsää, metsää...) asettaa varsin kyseenalaiseksi käsitykset laajamittaisesta panssarisodankäynnistä ynnä muusta mukavasta, jota saamme seurata TV:stä. Metsäinen maasto tarkoittaa sissisotaa, eli suurta reserviä miehiä. Näin olen asian käsittänyt ja käsitän yhä. Kun ajatellaan armeijan hintaa - olikohan vuosittainen puolustusbudjetti rapeat 3 mrd. euroa, voidaan todeta sen olevan suh' vähäinen - kehitysapuun laitetaan lähes miljardi, ja puolustusbudjetti menee sentään perille asti!

Millä aseistakieltäytyjät ja sivarit perustelevat asevelvollisuuden poistamista? He väittävät armeijan olevan vapaudenriistoa, toiset taas puhuvat, kuinka väärin on pakottaa tappamaan. Minä väitän, että nämä herrat eivät ole kuulleet "yhteiskuntasopimuksesta". Tällä tarkoitetaan kuviteluta sopimusta, jonka ihminen teki siirtyessään luonnontilasta, anarkiasta, järjestäytyneeseen yhteiskuntaan, jolta hän saa suojan maailman julmuudelta. Vastalahjana tästä autuudesta ihminen todellakin antaa pois ehdottoman vapautensa.

Totta kai ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaansa kohtaan, sehän on selvää. Kukapa ei tappaisi suojellakseen vanhempiaan, vaimoaan tai lapsiaan, tai ehkäpä isänmaataan? Eikö niin? Vai olenkohan käsittänyt jotain aivan väärin, mene ja tiedä.

Entä mitä etuja tästä järjestelmästä muutoin on? Niin, ensimmäisenähän tulee mieleen suomalaisten miesten fyysinen kunto. En väittäisi, etteikö asevelvollisuus vaikuttaisi siihen parantavasti. Itse en ole vielä edes armeijaan mennyt (odotan sitä tavallaan), mutta jo tieto siitä sai minut 16 vuoden liikkumattomuuden jälkeen harrastamaan liikuntaa. Viime kesänä putosi 10 kiloa, nyt sitä on tullut takaisin hiukan aloitettuani painonnoston. Enpä olisi tässä elämäni kunnossa (joka ei silti vielä mitään huippukuntoa merkitse) ilman tietoa siitä, että liikuttava on joka tapauksessa. Näin käy tuhansille suomalaisille nuorille joka vuosi - tämähän pitäisi lopettaa ensi tilassa  vai?

Samat henkilöt, jotka kannattavat palkka-armeijaa, vastustavat myös NATOon liittymistä. Tässä on nyt realismi aika hukassa. Vain ylläpitämällä uskottavaa puolustusta, eli suurta määrää osaavaa jalkaväkeä reservissä, voimme välttää NATOn. Mikäli luovumme kyvystä puolustaa koko Suomea itse, joudumme lupumaan myös liittoutumattomuudestamme.

Entä miksi armeija on pakollista vain miehille? Tämä kysymys on mielestäni ainoastaan saivartelua - kaikkihan me tiedämme, miksi näin on. Maanpuolustus on miehen velvollisuus, toki nainenkin siihen voi (ja parempi on maamme koon huomioon ottaen) osallistua.

Huomionarvoista on toki myös varsinkin näin laman aikana puolustusvoimain työllistävä vaikutus. Valtion leipä on pitkä ja kapea, eikä suuren reservin koulutus käy päinsä ilman laajaa vakituista henkilökuntaa. Mikäpä siinä on työllistäessä, kun väkeä tarvitaan.

En voi muuta kuin kannattaa asevelvollisuutta, niin tärkeä osa Suomea se on.

Maamiinat ja rypäleaseet

Niin, tällä kertaa kaivelen vanhoja asioita. Maamiinoista päätettiin luopua jo vuosia sitten ja rypäleasekeskustelustakin on jo aikaa. Vääryys ei kuitenkaan vanhene ja katson, että aika on täysin otollinen asian käsittelylle plokissani.

Maamiinakielto oli mielestäni jo niiden kieltämisen aikaan sula mielettömyys. Niistä luopumista perusteltiin muun muassa sillä, että se on epäinhimillinen puolustusase ja että se aiheuttaa haittaa siviileille. Ensinnäkin haluan sanoa, että on naurettavaa, kuinka Suomi lähtee asekieltosopimukseen aseen epäinhimillisyyden perusteella, kun puolustusvoimamme ovat olemassa ainoastaan Venäjän takia. Venäjä ei ole mukana missään asekieltosopimuksissa, he käyttävät joka ikistä vehjettä jolla ihmisestä saa hengen pois. 

Lisäksi voidaan kysyä, että mikäli joku tänne meidän maahamme pyrkii, onko sillä mitään väliä, kuinka huonosti heille käy? Ei tänne ole pakko tulla, silloinpa säästyvät jalatkin eikä miinoja tarvitse talloa. Jos tänne taas tullaan maata pitkin, on kyseessä taistelu olemassaolosta, eikä silloin sillä ole minkään valtakunnan merkitystä, kuinka epäinhimillisiä aseita käytetään. Taistelu tulee kerta kaikkiaan voittaa keinolla millä hyvänsä.

Suomalaiset maamiinat kartoitetaan niitä kylvävien joukkojen toimesta. Suomalaisia siviilejä eivät miinat siis haittaisi. Jos taas ne uhkaisivat venäläisiä siviilejä, en katso sitä haitaksi. Jos Suomea ei enää ole, ei millään ole enää mitään merkitystä, vähiten miehittäjien raajoilla.

Oslon asekieltosopimuksesta Suomi sentään jättäytyi pois. Eipä olisi tosin tätäkään keskustelua tarvinnut käydä, mikäli Suomi olisi vain viisaasti pitäytynyt maamiinojen kannalla. Rypälease on juuri sellainen verme jota Suomi tarvii, pidetään edes se. 

Toki olen sitä mieltä, että molempi parempi. Vaikka Suomella maamiinat olisivat käytössä vieläkin, olisin minä valmis hankkimaan myös rypäleaseita. Kun Suomen kaltainen liittoutumaton valtio puolustaa itseään, on se täysin oikeutettu käyttämään vaikka ydinasetta. Suomi ei ole hyökkääjä ja siksi sen asevalintoihin ei tule puuttua. Kaikista pirullisimmat aseet puolustusvoimain käsissä takaavat sen, että niitä ei koskaan tarvita käyttää.

Näihin militaristisiin tunnelmiin päätän tällä kertaa.