Punavihreä puolustuspolitiikka ja Nato

Yleiseen asevelvollisuuteen olen ottanut kantaa jo muutamaan otteeseen, mutta katsoinpa sen taas kerran tarpeelliseksi luettuani Lapin Kansasta 19.4. hyvän kolumnin koskien Nato-kysymystä. Sotilaallinen liittoutumattomuus on lujasti sidoksissa suomalaisten omaan puolustuskykyyn ja puolustuspolitiikkaan: liittoutuminen on joko välttämätöntä tai sitä ei tarvita.

Suomen omalle, uskottavalle puolustuskyvylle on asevelvollisuus kaiken perustana, se on tullut todettua tässäkin blogissa jo useaan otteeseen. Alueeltaan laaja maa tarvitsee suuren asevelvollisuusarmeijan, jotta koko maa voitaisiin turvata. Ammattiarmeija olisi liian pieni ja kävisi asevelvollisuutta kalliimmaksikin, ainakin mikäli uskomme mm. reserviläisliittoa, jonka arvio ammattiarmeijan kuluista voidaan lukea myös tämän päivän Lapin Kansasta.

Nato-kysymyksessä ei valinta taas ole aivan niin selvä. Nato-jäsenyys romuttaisi Suomen puolueettomuuspolitiikan ja jäsenmaksuhan Natossakin on. Lissabonin sopimuksen ainoita hyviä puolia on se, että jäsenmaat ovat sitoutuneet puolustamaan unionin jäseniä, jotka joutuvat hyökkäyksen kohteeksi. Mikäli tällainen sitoumus pitää ja sen pitämiseen uskotaan erityisesti Venäjällä, on Nato-jäsenyys tarpeeton. Selvää kuitenkin on, että viimeistään Nato-jäsenenä Suomi tekee itseään vastaan hyökkäämisen kannattamattomaksi. Jäsenyys olisi myös melko selvä kannanotto Venäjää vastaan, mikä ainakin itsestäni tuntuisi joskus tarpeelliselta.

Tästä syntyy kolme eri linjaa:

Mm. Perussuomalaiset kannattaa yleisen asevelvollisuuden ja oman, uskottavan puolustuksen säilyttämistä. Tällä kannalla on suurin kannatus kansan keskuudessa.

Kokoomus on selvästi sekä yleisen asevelvollisuuden sekä Nato-jäsenyyden kannalla. Tässä mallissa Suomen puolustus olisi selvästi kaikkein parhaimmalla tolalla.

Hauskaa on huomata, kuinka asevelvollisuutta vastustavat vastustavat lähes poikkeuksetta myös Natoa. Näin tekevät eritoten punavihreät, eli Vasemmistoliitto, Vihreät ja osa SDP:stä. Vasemmistoliiton johto seikkailee tällä linjalla, vaikka puolueen kannattajat eivät ole tällä kannalla. Tämä malli on aivan törkeä: ymmärrettävää olisi, jos tämä porukka kannattaisi Natoa ja ammattiarmeijaan siirtymistä, vaan ei. Samalla pysyttäisiin liittoutumattomana, eikä ylläpidettäisi uskottavaa omaa puolustusta. Tämä on mielestäni vastuutonta puolustuskyvyn rampauttamista ja naiivia uskoa ikuiseen rauhantilaan. Tämä vetoaakin lähinnä palestiinalaishuiviin itsensä verhonneisiin sivareihin ja muihin erikoisempiin viheltäjiin.

Kukas se onkaan populisti? Itse vastaisin, että Paavo Arhinmäki.

Yleinen asevelvollisuus

Niin, olenpas ollut taas laiska tämän plokini kanssa, vaikka kirjoittelun aihettakin on aivan riittämiin.

Toisin kuin voisi luulla, en ole jumittunut tarkastelemaan ainoastaan omaa johtotähteäni, Perussuomalaisia. Luen säännöllisesti Kansan Tahtoa, jota mummoni onnekseni tilaa. Olen huomannut, kuinka vasemmistolaiset tahtovat kaiken muun hyvän lisäksi vastustaa yleistä asevelvollisuutta, joka on suomalaisen miehen velvoitteeksi luotu. 

En kyllä ymmärrä sitten ollenkaan, miksi tästä edes keskustellaan. Suomalaisista selvä enemmistö kannattaa asevelvollisuutta, näin näyttävät kaikki kyselyt. Asevelvollisuusarmeija on ainoa vaihtoehto näin suuren maan puolustamiseen, näinhän sanovat myös sotilashenkilöt, joiden asiantuntemukseen kyllä luotan. Ensinnäkin Suomen maasto (metsää, metsää, metsää...) asettaa varsin kyseenalaiseksi käsitykset laajamittaisesta panssarisodankäynnistä ynnä muusta mukavasta, jota saamme seurata TV:stä. Metsäinen maasto tarkoittaa sissisotaa, eli suurta reserviä miehiä. Näin olen asian käsittänyt ja käsitän yhä. Kun ajatellaan armeijan hintaa - olikohan vuosittainen puolustusbudjetti rapeat 3 mrd. euroa, voidaan todeta sen olevan suh' vähäinen - kehitysapuun laitetaan lähes miljardi, ja puolustusbudjetti menee sentään perille asti!

Millä aseistakieltäytyjät ja sivarit perustelevat asevelvollisuuden poistamista? He väittävät armeijan olevan vapaudenriistoa, toiset taas puhuvat, kuinka väärin on pakottaa tappamaan. Minä väitän, että nämä herrat eivät ole kuulleet "yhteiskuntasopimuksesta". Tällä tarkoitetaan kuviteluta sopimusta, jonka ihminen teki siirtyessään luonnontilasta, anarkiasta, järjestäytyneeseen yhteiskuntaan, jolta hän saa suojan maailman julmuudelta. Vastalahjana tästä autuudesta ihminen todellakin antaa pois ehdottoman vapautensa.

Totta kai ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaansa kohtaan, sehän on selvää. Kukapa ei tappaisi suojellakseen vanhempiaan, vaimoaan tai lapsiaan, tai ehkäpä isänmaataan? Eikö niin? Vai olenkohan käsittänyt jotain aivan väärin, mene ja tiedä.

Entä mitä etuja tästä järjestelmästä muutoin on? Niin, ensimmäisenähän tulee mieleen suomalaisten miesten fyysinen kunto. En väittäisi, etteikö asevelvollisuus vaikuttaisi siihen parantavasti. Itse en ole vielä edes armeijaan mennyt (odotan sitä tavallaan), mutta jo tieto siitä sai minut 16 vuoden liikkumattomuuden jälkeen harrastamaan liikuntaa. Viime kesänä putosi 10 kiloa, nyt sitä on tullut takaisin hiukan aloitettuani painonnoston. Enpä olisi tässä elämäni kunnossa (joka ei silti vielä mitään huippukuntoa merkitse) ilman tietoa siitä, että liikuttava on joka tapauksessa. Näin käy tuhansille suomalaisille nuorille joka vuosi - tämähän pitäisi lopettaa ensi tilassa  vai?

Samat henkilöt, jotka kannattavat palkka-armeijaa, vastustavat myös NATOon liittymistä. Tässä on nyt realismi aika hukassa. Vain ylläpitämällä uskottavaa puolustusta, eli suurta määrää osaavaa jalkaväkeä reservissä, voimme välttää NATOn. Mikäli luovumme kyvystä puolustaa koko Suomea itse, joudumme lupumaan myös liittoutumattomuudestamme.

Entä miksi armeija on pakollista vain miehille? Tämä kysymys on mielestäni ainoastaan saivartelua - kaikkihan me tiedämme, miksi näin on. Maanpuolustus on miehen velvollisuus, toki nainenkin siihen voi (ja parempi on maamme koon huomioon ottaen) osallistua.

Huomionarvoista on toki myös varsinkin näin laman aikana puolustusvoimain työllistävä vaikutus. Valtion leipä on pitkä ja kapea, eikä suuren reservin koulutus käy päinsä ilman laajaa vakituista henkilökuntaa. Mikäpä siinä on työllistäessä, kun väkeä tarvitaan.

En voi muuta kuin kannattaa asevelvollisuutta, niin tärkeä osa Suomea se on.