perjantai 21. toukokuuta 2010

SDP:n puolustuspuhe

Nyt onkin kaikki sitten nähty, kun minunkin täytyy alkaa SDP:tä puoltamaan, tosin varauksella. Nyt velloneen maahanmuutto- ja EU-keskustelun aikanahan on puolue joutunut irvailun kohteeksi suunnalta jos toiseltakin.

Ensimmäisenä SDP:n linjoja mollaamassa ovat tietysti päähallituspuolueet Keskusta ja Kokoomus. Ensin nämä äityivät arvostelemaan SDP:n Eero Heinäluoman kannanottoa maahanmuutosta nykyisen suurtyöttömyyden valossa. Seuraavaksi kaverukset nousivat takajaloilleen SDP:n äänestäessä Kreikka-pakettia vastaan. Heinäluoman puheiden järkevyyttä maahanmuuttoasiassa on omasta mielestäni hankala kyseenalaistaa. Kun työttömiä on maassa omasta takaa, niin turha niitä on muualta tänne laivata. Olkoonkin, että useilla aloilla työpaikkoja on auki jatkuvasti - maksamalla työstä kunnon palkka saadaan alalle kuin alalle lisää tekijöitä.

Kreikka-paketti onkin jo monimutkaisempi juttu. SDP ilmoitti kieltäytymisensä syiksi sellaisia vähintään euroopanlaajuisia vaatimuksia, jotka olisivat olleet lähes mahdottomia toteuttaa. Hallitusvastuussa SDP olisi varmastikin toiminut eri tavalla kuin se nyt toimi. Mielenkiintoisesti Katainen ja Vanhanen alkoivat SDP:n linjanmuutoksen aikana ylistää Paavo Lipposta kuin mit'äkin vapahtajaa - hänhän meille koko sopan keitti! Siinä missä muut pohjoismaat suhtautuivat EU:hun terveen epäluuloisesti, rynni Suomi Lipposen johdolla niin innokkaasti mukaan, että nyt olemme kurkkuamme myöten täynnä ihanaa intergraatiota.

Myös Martti Ahtisaari, SDP:n riveistä ponnistanut presidentti, on moittinut demareiden nykylinjaa. Kuitenkin hänen kannanottonsa on aika ihmeellinen: hän ei arvosta Euroopan Unionin kehityksen tuomista yhdeksi eduskuntavaaliteemoista. Johan nyt on markkinat! Luulisi Ahtisaaren hyvin tietävän, kuinka paljon EU:n kehitys vaikuttaa suomalaisten elämään, varsinkin suomalaisten omaa päätäntävaltaa kaventaen. Mikäli olen asian ymmärtänyt, on puolueiden tarkoitus toimia kansalaisten vaikutuskanavana yhteisissä asioissa. Tässä valossa on erin perin oudoksuttavaa, jos meitä koskeviin asioihin ei saisi puuttua, eikä niistä saisi puhua.

Muutoinkin olivat Ahtisaaren Helsingin Sanomissa julkaistut puheet täyttä roskaa: "Uskoisin, että siinä aliarvioidaan kansalaisten älykkyyttä." Maailman vanhin leikkikoulukonsti, eli toisinajattelijoiden tyhmäksi leimaaminen, ei asiaa auta. Todellakin suomalaiset ovat liian älykkäitä nielemään sen, että mikään on varauksetta hyvä asia. Vähiten sitä on nykyisenlainen Euroopan integraatio.


keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Populismin riemuvoitto

Moni politiikkaa viime aikoina seurannut on varmasti pannut merkille sanan "populismi" yleistymisen eduskunnan ns. "keskustelussa". Viimeksi kiinnitin tähän seikkaan huomioni tänään katsoessani eduskunnan täysistuntoa koskien Kreikan lainapakettia. Taisipa lähes jokaisessa hallituspuolueiden puheenvuoroissa esiintyä tuo maaginen sana. SDP on hypännyt populistien kelkkaan Paavo Arhinmäen ja Timo Soinin väliin. Populistit sitä ja populistit tätä.

SDP on populismisyytöksistä ilmeisen tuohtunut. Tästä sanasta on tullut kuin mätä kala, jolla vanhat puolueet mätkivät toisiaan vuoron perään. Perussuomalaisia eivät nämä syytökset hetkauta. Perussuomalaiset on avoimesti populistinen puolue, eikä se sitä häpeile. On kuitenkin tarpeellista mennä tämän sanan alkulähteille: mitä populismi on, ja missä merkityksessä vanhat puolueet tätä sanaa käyttävät.

Mitä on populismi?

Kun Kokoomus myötäjuoksijoineen syyttää vaalivaihteella käyvää ja tämän johdosta kansan tahtoon taipunutta SDP:tä populismista, on populismilla vahvan kielteinen merkitys. Tässä populismilla tarkoitetaan sellaisten kannanottojen tekemistä, jotka tiedetään mahdottomiksi toteuttaa ja joilla vain kalastellaan kansansuosiota. Tällainen populismi tulee aina tiensä päähän viimeistään siinä vaiheessa, kun populistit pääsevät valtaan ja tulisi aika lunastaa lupauksia.

Perussuomalainen populismi on kuitenkin jotain aivan muuta. Se on sitä, että kansan asioista puhutaan kansan kielellä, ja lähtökohtana on ihminen. Siinä missä sosialismissa yhteiskunta asetetaan kaiken edelle ja poliittiselle oikeistolle raha vaikuttaa olevan pyhää, on Perussuomalaisille suomalainen ihminen kaiken perusta. Rikastumiseen PerusS suhtautuu melko ynseästi, vaan ei äärivasemmistolainen yritteliäisyyden tappaminenkaan heidän asialistallaan ole. Maaseutua ja terveellistä asuinympäristöä edustaneen SMP:n perinnön jatkaminen on ihmiskeskeisyydestä paras esimerkki.

Populismi on voittanut

Kokoomuksen ja Keskustan on aivan turha esitellä "Soini-korttia" eli populismisyytöksiä missään tilanteessa. Kokoomuksen johto on väittänyt, että hallituksessa SDP kannattaisi Kreikan lainoitusta. Toimii tämä toisinkin päin: aivan varmasti Kokoomus ja Keskusta kumpikin vastustaisivat lainapakettia, mikäli istuisivat oppositiossa. Onhan Kokoomustakin mahdollista syyttää populismista: veroalennusten lupailuahan kutsutaan yleisesti veropopulismiksi. Suomen tapauksessa veroalennukset junailtiin läpi elvytyksen varjolla, kun maa ajautui taloustaantumaan.

Suomi vaikuttaisi puoluejohtajien puheiden mukaan olevan maailman populistisin maa.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Yleistä jupinaa koskien vihervasemmistoa

Tulipa taas luettua Kansan Uutisia, tarkemmin ilmaistuna viikkolehteä päiväyksellä 30.4.2010. Minullahan on tapana lukea Kansan Tahtoa, Uutispäivä Demaria ja Maaseudun Tulevaisuutta aina kun jonkun näistä satun käsiini saamaan. Vaan kannattipa taas lukea! Olipa lehdessä heti ensimmäisillä sivuilla tärkeää asiaa Vasemmistoliiton järisyttävästä päätöksestä kutsua itseään tästä lähin "Vasemmistoksi". Logossakin on neljä värisävyä: viheriäistä, punaista ja niiden väliltä. Miksi puolue ei kutsu itseään reilusti vihervasemmistoksi, siihen en saanut vastausta.

Tämän jymyuutisen sivussa jutistiinkin siitä, kuinka Suomen pahat kapitalistit ovat päättäneet rakentaa lisää ydinvoimaa väärin perustein. Kitalaki punaisena kolumnisti huusi, kuinka lahtari aikoo myydä suomalaista ydinenergiaa ulkomaille! En kerta kaikkiaan voi ymmärtää sitä, kuinka jokin puolue voi nähdä sähkön viennin pahana asiana. Viimeksi kun asian tarkistin, niin talous perustuu ensi sijassa sellaiselle asetelmalle, että joku myy ja toinen taas ostaa. Oma järkeni sanoo, että myyjä on aina ostajaa paremmassa asemassa, enkä näe siis sähkön viennissä mitään väärää.

Lehteä selailtuani osuinkin kultasuoneen, tai oikeammin kannabissuoneen. Eräs vasemmistonuorten vaikuttaja perusteli sivun mittaisessa tekstissään häikäisevällä tavalla aseellisen puolustuksen tarpeettomuuden. Tässäkin plokissa olen asiasta jo monta kertaa paasannut, mutta nyt on pakko taas tarttua muutamaan kohtaan. Suurena johtoajatuksena tällä sodankäynnin mestarilla oli Venäjän uhan täydellinen poistuminen ja näin ollen Suomen puolustuksen tarpeettomuus. Olen sitä mieltä, että kuvitelma ikuisesta rauhasta on äärimmäisen lapsellinen ja hyväuskoinen pilvilinna, oikea linnoitus. Onhan Venäjä ollut vielä kymmenen - viisitoista vuotta sittenkin vakavasti otettava uhka, kun sen poliittinen järjestelmä oli Neuvostovallan romahtamisen jäljiltä eräänlaisessa "käymistilassa", ja Zhirinovskit yms. hurjapäät huutelivat jopa Suomen miehittämisen mahdollisuudesta.

Kirjoittelija pitää vielä hulluna ajatusta, että Venäjä tai jokin muu taho hyökkäisi EU-maahan. Pidän itsestään selvänä, että Suomelta odotetaan omatoimista ja uskottavaa puolustusta, muuten ei EU:n tai muidenkaan tukeen voida laskea. Kuka haluaisi puolustaa maata, joka suorastaan houkuttelee hyökkääjiä kimppuunsa naurettavuuksiin viedyllä pasifismilla? Nykytilanteessa on ajatus lähes mahdoton, mutta kuka Venäjän tai EU:n kehityksen ennustaa esimerkiksi 20 vuoden päähän? Ei kukaan.

Paras on kuitenkin vielä kuulematta: tämä sama henkilö, joka 90% varmuudella pitää palestiinalaishuivia, rastoja ja liian isoa pipoa vaikka kuumassa pirtissä ja haluaisi suomen väestöstä puolen koostuvan ulkomaalaisista vuoteen 2015 mennessä, valittaa asevelvollisuuden ylläpitävän epäterveitä sukupuolirooleja. Suomeksi sanottuna hän pitää pahana sitä, että armeija vaikuttaa siten, että tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia. Mielestäni nämä ovat melko terveitä sukupuolirooleja, joita ei pidä romuttaa sukupuoliroolien kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtuneen ns. "kehityksen" takia.

Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Vasemmistoliitto - tai vasemmisto - on pettänyt pitkälti SKDL:n aikaisen äänestäjäkuntansa. Toivon, että todelliset työväenihmiset siirtyvät sankoin joukoin äänestämään Perussuomalaista vaihtoehtoa. Meitä tyhmiä suomalaisjuntteja kun ei vihervasemmistossa näytetä kaipaavan, äänet kyllä kelpaavat sitäkin paremmin.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Oodi Euroopalle

Kuten kaikki jo hyvin tietävät, on euromaa Kreikkasyvässä kriisissä. Sen se on aiheuttanut itse. Kreikka on elänyt yli varojensa vuosikausia, ja valtion budjatein alijäämä on moninkertainen talous- ja rahaliitto EMUn asettamiin rajoituksiin nähden. Nyt jo heltiävä taloustaantuma oli pisara, joka katkaisi kamelin selän.

Kreikan hyvinvoinnista maksaa jokainen

Missä nyt ollaan: Kreikan talouskriisi on vaikuttanut jo selvästi pörssiin, kohottipa se ainakin hetkittäisesti öljyn hintaakin. Euro on heikentynyt dollaria vastaan, mikä tarkoittaa EU:n ulkopuolelta tuotavien tuotteiden kallistumista, pitkälti siis juuri polttoaineiden. Vaan kukapa todella odotti, että suuruudenhullulla yrityksellä, jossa tehdään Euroopan laajuisesta alueesta, jonka sisällä erot ovat maiden erilaisen lähihistorian vaikutuksesta täysin erilaiset, yksi markkina-alue ja näille yksi valuutta? Jos mikä valtio tahansa voi sumuttaa EU:ta Kreikan tapaan, niin olisin ainakin itse kovin varovainen odotuksissani esim. Itä-Euroopan entisten kansandemokratioiden suhteen.

EU:n jäsenmaat tukevat Kreikkaa näillä näkymin ensi hätään 120 miljardilla eurolla, josta Suomen osuus on 1,5 miljardia. Tuki annetaan lainoituksena, josta Kreikka siis maksaa korkoa. Näin vastataan, kun ministereiltä kysytään, kuinka kalliiksi Kreikan auttaminen Suomelle käy. En kyllä millään usko, että Kreikka pystyisi ikinä maksamaan 120 miljardin euron lainoja saati niiden korkojakaan pitkässä juoksussa. On selvää, että nuo lainat tullaan antamaan anteeksi jollain tapaa. Ihmettelen kyllä suuresti sitä, että sellaista valtiota, joka on epärehellisin keinoin euroalueeseen itsensä keplotellut ja saattanut näin koko yhteisön vaaraan, ryhdytään veronmaksajien kustannuksella pelastamaan. Kreikan sulkeminen jos ei koko EU:n, niin euroalueen ulkopuolelle tuntuisi oikeudenmukaiselta ratkaisulta. Millainen viesti tässä nyt annetaan; mitäs sitten tehdään, jos vastaavanlaisia tapauksia ilmenee lisää? Laman jäljiltä pahasti velkaantuneet taloudet jakavat nyt lainaa rahamiesten elkein.

EU = Euroopan Demokraattinen Kansaintasavalta

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini esittikin jo kantansa, mitä tulee Kreikan suhteen:
"Mikä siis avuksi; ensin Kreikka ulos euroalueesta ja tulevan drakman devalvaatio 30-40 prosentilla ja EU:n hajauttaminen talous- ja vapaakauppaliitoksi."

Kyllähän kaikki jo näkevät, että EU on läpimätä. Sinällään toimivan kauppasopimuksen ympärille rakennettiin suuruudenhullu liittovaltioon tähtäävä järjestelmä, joka heikentää selvästi eurooppalaisen demokratian uskottavuutta. EU:n päätökset menevät kansallisten parlamenttien edelle. No, kukas ne EU:n päätökset tekee? Niitä tekee suuressa määrin unionin "moottori", Euroopan komissio, jota kansa ei voi valita ja jota kansa ei voi erottaa. Vieläkin suurempaa valtaa pitävät esim. ministerineuvosto, jossa asioista sopivat eri maiden ministerit keskenään. Parlamentarismista ei EU ole koskaan kuullutkaan. EU-parlamentti näyttää eräänlaiselta kulissilta, jolla ei ole todellista valtaa ja jolla saadaan kansa luulemaan, että he päättävät omista asioistaa. Näin tyhmää kansa ei onneksi ole: parlamentin äänestysprosentti taisi olla Suomessakin niukun naukin 40.

Historiaa jonkiin verran lukeneena täytyy sanoa, että EU muistuttaa hyvin paljon Itä-Euroopassa aikanaan häikäiseviä urotöitä suorittaneita kansandemokratioita ja näiden oppimestaria, Neuvostoliittoa. Niillä oli demokratiaa niin paljon, että sitä riitti vientiinkin asti!