Populismin riemuvoitto

Moni politiikkaa viime aikoina seurannut on varmasti pannut merkille sanan "populismi" yleistymisen eduskunnan ns. "keskustelussa". Viimeksi kiinnitin tähän seikkaan huomioni tänään katsoessani eduskunnan täysistuntoa koskien Kreikan lainapakettia. Taisipa lähes jokaisessa hallituspuolueiden puheenvuoroissa esiintyä tuo maaginen sana. SDP on hypännyt populistien kelkkaan Paavo Arhinmäen ja Timo Soinin väliin. Populistit sitä ja populistit tätä.

SDP on populismisyytöksistä ilmeisen tuohtunut. Tästä sanasta on tullut kuin mätä kala, jolla vanhat puolueet mätkivät toisiaan vuoron perään. Perussuomalaisia eivät nämä syytökset hetkauta. Perussuomalaiset on avoimesti populistinen puolue, eikä se sitä häpeile. On kuitenkin tarpeellista mennä tämän sanan alkulähteille: mitä populismi on, ja missä merkityksessä vanhat puolueet tätä sanaa käyttävät.

Mitä on populismi?

Kun Kokoomus myötäjuoksijoineen syyttää vaalivaihteella käyvää ja tämän johdosta kansan tahtoon taipunutta SDP:tä populismista, on populismilla vahvan kielteinen merkitys. Tässä populismilla tarkoitetaan sellaisten kannanottojen tekemistä, jotka tiedetään mahdottomiksi toteuttaa ja joilla vain kalastellaan kansansuosiota. Tällainen populismi tulee aina tiensä päähän viimeistään siinä vaiheessa, kun populistit pääsevät valtaan ja tulisi aika lunastaa lupauksia.

Perussuomalainen populismi on kuitenkin jotain aivan muuta. Se on sitä, että kansan asioista puhutaan kansan kielellä, ja lähtökohtana on ihminen. Siinä missä sosialismissa yhteiskunta asetetaan kaiken edelle ja poliittiselle oikeistolle raha vaikuttaa olevan pyhää, on Perussuomalaisille suomalainen ihminen kaiken perusta. Rikastumiseen PerusS suhtautuu melko ynseästi, vaan ei äärivasemmistolainen yritteliäisyyden tappaminenkaan heidän asialistallaan ole. Maaseutua ja terveellistä asuinympäristöä edustaneen SMP:n perinnön jatkaminen on ihmiskeskeisyydestä paras esimerkki.

Populismi on voittanut

Kokoomuksen ja Keskustan on aivan turha esitellä "Soini-korttia" eli populismisyytöksiä missään tilanteessa. Kokoomuksen johto on väittänyt, että hallituksessa SDP kannattaisi Kreikan lainoitusta. Toimii tämä toisinkin päin: aivan varmasti Kokoomus ja Keskusta kumpikin vastustaisivat lainapakettia, mikäli istuisivat oppositiossa. Onhan Kokoomustakin mahdollista syyttää populismista: veroalennusten lupailuahan kutsutaan yleisesti veropopulismiksi. Suomen tapauksessa veroalennukset junailtiin läpi elvytyksen varjolla, kun maa ajautui taloustaantumaan.

Suomi vaikuttaisi puoluejohtajien puheiden mukaan olevan maailman populistisin maa.

Oodi Euroopalle

Kuten kaikki jo hyvin tietävät, on euromaa Kreikkasyvässä kriisissä. Sen se on aiheuttanut itse. Kreikka on elänyt yli varojensa vuosikausia, ja valtion budjatein alijäämä on moninkertainen talous- ja rahaliitto EMUn asettamiin rajoituksiin nähden. Nyt jo heltiävä taloustaantuma oli pisara, joka katkaisi kamelin selän.

Kreikan hyvinvoinnista maksaa jokainen

Missä nyt ollaan: Kreikan talouskriisi on vaikuttanut jo selvästi pörssiin, kohottipa se ainakin hetkittäisesti öljyn hintaakin. Euro on heikentynyt dollaria vastaan, mikä tarkoittaa EU:n ulkopuolelta tuotavien tuotteiden kallistumista, pitkälti siis juuri polttoaineiden. Vaan kukapa todella odotti, että suuruudenhullulla yrityksellä, jossa tehdään Euroopan laajuisesta alueesta, jonka sisällä erot ovat maiden erilaisen lähihistorian vaikutuksesta täysin erilaiset, yksi markkina-alue ja näille yksi valuutta? Jos mikä valtio tahansa voi sumuttaa EU:ta Kreikan tapaan, niin olisin ainakin itse kovin varovainen odotuksissani esim. Itä-Euroopan entisten kansandemokratioiden suhteen.

EU:n jäsenmaat tukevat Kreikkaa näillä näkymin ensi hätään 120 miljardilla eurolla, josta Suomen osuus on 1,5 miljardia. Tuki annetaan lainoituksena, josta Kreikka siis maksaa korkoa. Näin vastataan, kun ministereiltä kysytään, kuinka kalliiksi Kreikan auttaminen Suomelle käy. En kyllä millään usko, että Kreikka pystyisi ikinä maksamaan 120 miljardin euron lainoja saati niiden korkojakaan pitkässä juoksussa. On selvää, että nuo lainat tullaan antamaan anteeksi jollain tapaa. Ihmettelen kyllä suuresti sitä, että sellaista valtiota, joka on epärehellisin keinoin euroalueeseen itsensä keplotellut ja saattanut näin koko yhteisön vaaraan, ryhdytään veronmaksajien kustannuksella pelastamaan. Kreikan sulkeminen jos ei koko EU:n, niin euroalueen ulkopuolelle tuntuisi oikeudenmukaiselta ratkaisulta. Millainen viesti tässä nyt annetaan; mitäs sitten tehdään, jos vastaavanlaisia tapauksia ilmenee lisää? Laman jäljiltä pahasti velkaantuneet taloudet jakavat nyt lainaa rahamiesten elkein.

EU = Euroopan Demokraattinen Kansaintasavalta

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini esittikin jo kantansa, mitä tulee Kreikan suhteen:

"Mikä siis avuksi; ensin Kreikka ulos euroalueesta ja tulevan drakman devalvaatio 30-40 prosentilla ja EU:n hajauttaminen talous- ja vapaakauppaliitoksi."

Kyllähän kaikki jo näkevät, että EU on läpimätä. Sinällään toimivan kauppasopimuksen ympärille rakennettiin suuruudenhullu liittovaltioon tähtäävä järjestelmä, joka heikentää selvästi eurooppalaisen demokratian uskottavuutta. EU:n päätökset menevät kansallisten parlamenttien edelle. No, kukas ne EU:n päätökset tekee? Niitä tekee suuressa määrin unionin "moottori", Euroopan komissio, jota kansa ei voi valita ja jota kansa ei voi erottaa. Vieläkin suurempaa valtaa pitävät esim. ministerineuvosto, jossa asioista sopivat eri maiden ministerit keskenään. Parlamentarismista ei EU ole koskaan kuullutkaan. EU-parlamentti näyttää eräänlaiselta kulissilta, jolla ei ole todellista valtaa ja jolla saadaan kansa luulemaan, että he päättävät omista asioistaa. Näin tyhmää kansa ei onneksi ole: parlamentin äänestysprosentti taisi olla Suomessakin niukun naukin 40.

Historiaa jonkiin verran lukeneena täytyy sanoa, että EU muistuttaa hyvin paljon Itä-Euroopassa aikanaan häikäiseviä urotöitä suorittaneita kansandemokratioita ja näiden oppimestaria, Neuvostoliittoa. Niillä oli demokratiaa niin paljon, että sitä riitti vientiinkin asti!

Vaalirahoista

Jaahas, lienee parasta minunkin jo kirjoitella jotain tästä vaalirahajupakasta, kun sitä on vellonut välillä kiivaamminkin jo yli vuoden ajan. Oma mielipiteeni tulee esiin tekstin edetessä.

Vaalirahaa ovat jakaneet tietysti eri tahot riippuen puolueista. Porvaripuolueita rahoittavat pääasiassa varakkaat yrittäjät, vasemmistopuolueita taas pääasiassa ammattiyhdistykset. Sinänsähän jako tuntuu luonnolliselta, mutta syvemmän tarkastelun jälkeen voi tulla ainoastaan siihen tulokseen, että kummallakin puolen se on kieroutunut.

Porvaripuolueiden saama tuki on selvemmin oman edun tavoittelua poliitikkoja tukemalla eli siis eräänlaista korruptiota kuin ay-liikkeen antama tuki. Rahakkaat miehet ja yritykset jakavat tukia oikeistopuolueille, kun he toivovat markkinaliberalismin edistyvän ja näin ajavat omaa henkilökohtaista etuaan. Tämä ei tietenkään ole suoraan korruptiota, mikäli poliitikot eivät suoraan lupaa toteuttavansa jotain tiettyä asiaa.

Vasemmistopuolueiden ay-liikkeeltä saama tuki on omasta mielestäni moraalisesti paljon hyväksyttävämpää, sillä ammattiyhdistysten tehtävähän on edustaa työväkeä ja ajaa heidän etuaan. Kuitenkin, moniko ammattiliittojen jäsen tietää, kuinka paljon heidän jäsenmaksuistaan menee poliittisten puolueiden tukemiseen. Puolueiden, joita jäsenet eivät itse välttämättä edes kannata.

Jutta Urpilainen sanoa pamautti, että vaalitukien maksaminen pitäisi kieltää kokonaan ja kampanjoinnissa käytettäisiin vain puoluetuesta ja jäsenmaksuista saatuja varoja. Tämä nyt oli sitä Urpilaiselle tyypillistä töksäyttelyä, en nimittäin millään jaksa uskoa että mikäli muut tuon ajatuksen hyväksyisivät, ei SDP itse sitä olisi valmis toteuttamaan. Hyvä se on sanoa, kun tietää että mitään ei tapahdu. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että vaalirahan täysi kieltäminen olisi kaikkein paras ajatus. Miksi?

Vaikka keksittäisiin minkälaisia lakeja tahansa, lahjoituskattoja tai mitä tahansa, kierretään lait aina jollain tavalla. Keskustan KMS-rahakin oli jo pirullisen nerokkaasti suunniteltu, saa nyt nähdä mitä vielä keksitään. Siksi vaalituen kielto olisikin mitä mainioin ratkaisu. Jos rahaa annetaan niin se on rikos ja sillä siisti. Lisäksi tulee esille eräs näkökohta: puolueet taistelevat keskenään kuin eläimet luonnossa. Jos puolue ei ole onnistunut keräämään tarpeeksi jäseniä ja siis jäsenmaksuista karttuu vähemmän rahaa kuin muiden puolueiden ollessa kyseessä, on puolue hävinnyt taistelun ja katoaa hiljalleen. Se on reilua.

Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit näyttäisivät olevan melko kuivilla vaalirahakohussa. Kyse voi olla toki siitä, että näille akhdelle ei rahaa yksinkertaisesti haluta antaa, mutta saapahan nyt sanoa ainakin, että mepä emme ole kaulaamme myöten rahasotkuissa.

Seteliselkäranka ei kestä.

Eurovaalien jälkipuintia

No näin siellä sitten, vähän myöhäisessähän tämä eurovaalien pureskelu tulee, mutta minkäs ihminen luontaiselle laiskuudelleen ja mukavuudenhalulleen voi.

Niin, oliko tämä vaalivoitto vai mikä? Perussuomalaisille 9.8 prosenttia, siinä on jo jotain jolla kehua. Milläs tämä saavutettiin? Tarjoamalla ensimmäistä kertaa oikea vaihtoehto vanhoille puolueille ja näiden EU-politiikalle. Vaikka vanhat puolueet koittavat erottautua toisistaan vaalien alla, on totuus se, että puolueiden MEPien parlamentissa tekemät ratkaisut ovat pääosiltaan samoja. Mitään ei tapahdu, erilaista vaihtoehtoa ei tosiasiassa tarvita. PerusS:n menetystä vauhditti totta kai vaalien valtakunnallisuus, Timo Soinia saatiin äänestää kautta maan. Perussuomalaisista poikkeankin tällä kertaa ruotimaan muidenkin puolueiden menestystä.

Kaikki kolme suurta puoluetta menettivät yhden paikan, silti esimerkiksi Kokoomus sompottaa voitosta. Siis ensin Kokoomuspuolueen kimppuun.

Kokoomus säilytti suurimman puolueen paikkansa, mutta sen kannatus laski 0.5 prosenttia ja se menetti yhden paikan sen sijaan, että olisi säilyttänyt neljä paikkaa tahi jopa lisännyt edustajalukuaan, kuten hurjimmat taivaanrannanmaalarit haaveilivat. Kokoomuksen nousua on saanut vain ihmetellä, mutta eurovaaleista saadut ennusmerkit voivat kieliä jopa nousun taittumisesta. Ruvetaan laskemaan: Kokoomus menetti 0.5% kannatuksestaan viiden vuoden takaiseen nähden. Puoli prosenttia ei ole paljon, mutta huomionarvoista on se, että kokoomuslaisten äänestysvilkkaus on eurovaaleissa perinteisesti ollut paljon muita puolueita suurempaa. Lisäksi kokoomuksen nousu alkoi viime eduskuntavaaleista, kuinkas se nyt näin laski viiden vuoden takaisiin lukuihin nähden? No, ensi eduskuntavaaleissa se todella nähdään.

Keskusta rämpii kriisistä toiseen, saas nähdä kuinka käy. Tänäänkin vaalirahakohu alkoi uudestaan. Harmi sinänsä, kyllä Keskusta Kokoomuksen voittaa. Toisaalta Keskusta on itse kaivanut kuoppansa unohtamalla maaseudun. Matti Vanhasen yksityiselämää en pidä suurena tekijänä - ei se keskustan äänestäjiä kiinnosta.

Vasemmistopuolueiden ahdingosta olen eri mieltä kuin mitä televisiossa esiintyneet asiantuntijat. He ovat arvioineet vasemmiston laskun johtuvan samoista syistä kuin Keski-Euroopassa. Esimerkiksi Saksassa on oikeisto käyttänyt lamaa vastaan varsin punaisia konsteja, joten vasemmistopuolueilla ei ole ollut mitään räksyttämisen aihetta. Suomessa taantumaa vastaan on lähdetty veroja keventäen ja velkaa ottaen, ainakaan itse en ole huomannut samanlaista suuntausta kuin esimerkiksi Saksassa. Omasta mielestäni suomalaisten punapuolueiden kannatuksen romahdus johtuu täysin heistä itsestään.

Kummankin puolueen puheenjohtajat ovat melko heikkoja: Urpilaisen esiintyminen lähentelee ärsyttävää nalkutusta, Korhonen taas on ollut jo jonkin aikaa lyöty mies. Vasemmistoliiton ongelma on sen vastaaminen vihreiden haasteeseen: puolue vihertyy itsekin. Entisaikojen SKDL:stä on tullut kaksijakoinen, vanhan kaartin sekä nuorien anarkistien ja itujen imeskelijöiden puolue. Puolue voi nyt vain valita joko vanhan menon jota esim. Esko-Juhani Tennilä kannattaa, vasemmisto vasemmalle. Tai sitten he valitsevat Paavo Arhinmäen puheenjohtajaksi ja puolueelta menee se vähäkin uskottavuus. Arhinmäkeä voidaan kyllä käyttää anarkistipentujen äänien kalasteluun, mutta muutoin en pidä miestä sopivana puheenjohtajana. Yhdistyköön saman tien vihreiden kanssa, onpa kahden pienen kiusantekijän asemesta enää vain yksi. Ainoa oikea työväenpuolue taitaa olla PerusS.

RKP, tuo Suomen politiikan syöpä, onnistui jopa lisäämään prosentuaalista kannatustaan. Prosentti on suurin valehtelija, sillä enpä usko RKP:n kannatuksen juuri muuttuneen. He hyötyivät äänestysvilkkauden laskusta. Toinen pienpuolue, Kristillisdemokraatit, taas hyötyi vaaliliitosta todellisen voittajan, Perussuomalaisten, kanssa.

Vihreiden kannatuksen nousu on surullista katseltavaa. He saivat mitä luultavimmin oman väkensä liikkeelle muita paremmin tarjoamalla paljon tuttuja nimiä. Puolueen puheenjohtajaksi valittiin stereotyyppinen vihertävä kaupungin kasvatti, Anni Sinnemäki. Nyt jos koskaan saadaan puhua kaupunkilaisista, jotka suojelevat esimerkiksi lappilaisia heiltä itseltään, me typerykset kun emme tiedä, mitä olemme asuinalueellemme tekemässä. Muutoin nakkaisin koko hommalla kuikkaa, mutta varsinkin EU-tasolla vihreiden nousu on vaarallista ihmisten elinmahdollisuuksille. Pyrsselistä käsin asetetaan luonto nykyäänkin liian usein pienen ihmisen edelle aivan liian usein. En voi muuta kuin kiittää meidän kaikkien Lapin asukkaiden puolesta vihreiden äänestäjiä. Esimerkiksi kaivoshankkeet Lapissa ovat vastatuulessa luonnonsuojelun takia. Kiitos.

Perussuomalaisten kannatus nousi huimasti, mutta moni EU-änkyrä jätti ymmärrettävistä syistä myös äänestämättä - äänestysprosentin ollessa EU-vaaleissa alhainen olisi 9.8:n prosentin äänisaaliin kerääminen ensi eduskuntavaaleissa merkki kannatuksen noususta. En ollenkaan epäile, etteikö tässä onnistuta, Lapissa Perussuomalaisten nousu vasta alkaa!

Hetikös alkoi naljailu siitä, että Soini lähtee 1,5 vuoden päästä Pyrsselistä ja huijasi äänestäjiä. Ei ketään huijattu, kyllä kaikki tiesivät, mitä äijä tekee. Hän sanoi sen suoraan monta kertaa äänestäjille. Miettikääs tätä: meiden mielestämme 1,5 vuotta Timo Soinia on parempi kuin 5 vuotta esimerkiksi Ville Itälää! Täytyyhän sen olla hieno mies.

Sen pituinen se.

Eurovaalit lähenevät

Niin, ensi kuussa äänestävätkin 18 vuotta täyttäneet suomalaiset eurovaaleissa. Toivottavasti kampanjointi kiihtyy tästä hieman, jotta saisin jotain kirjoiteltavaa.

Joka tapauksessa, tietoni muiden puolueiden kuin Perussuomalaisten vaaliohjelmasta perustuvat pitkälti viime viikolla näkemääni YLEn eurovaalimarkkinat-ohjelmaan, muutamaan haastatteluun ja sekalaisiin lehtijuttuihin. Itseäni ovat miellyttäneet Perussuomalaisten lisäksi Itsenäisyyspuolue sekä muutamat keskustan ehdokkaat.

Silmiini (tai korviini) pisti pahiten eräs seikka: varsinkin vasemmiston että viheriäisten maailmanparantajain mielestä Turkki tulisi ottaa EU:n jäseneksi "kunhan ihmisoikeustilanne siellä paranee". Tämä on nyt kyllä aivan typerää. Tässä nyt on taas kuultu massamurhista häissä, kurdi-iskuista jne. Täytyykö tälle väelle antaa vapaa liikkuvuus Euroopan Unionin alueella? Muutoinkin on selvää, että Turkki ei edes kuulu Eurooppaan. Ei sen paremmin maantieteen kuin kulttuurinsa puolesta. 

Turkki on, toisin kuin Euroopan maat, islamilainen valtio. Jo tämä seikka asettaa tiettyjä rajoituksia esimerkiksi sukupuolten väliselle tasa-arvolle. Samalla tämän hyvin erilaisen uskonnon olemassaolo kylvää jo tulevien ristiriitojen siemenen; katsotaan nyt vaikka Tanskaa. Koko ajan väännetään kättä milloin mistäkin, pahimmillaan voidaan ajautua siihen, että muslimit yrittävät rajoittaa tanskalaisten sananvapautta. Ties mitä tapahtuisi, jos tällaisia riitoja jouduttaisiin setvimään EU-tasolla.

Entäpä toinen kysymys, johon eritoten jotkut vasemmiston ehdokkaat ovat hairahtuneet vastaamaan myöntävästi: minimipalkka. Kaikkiin EU-maihin minipalkka, joidenkin mielestä tämän pitäisi olla vieläpä joka maassa samansuuruinen. Muutoinkin keskittyminen EU:hun typerien päätösten johdosta otettujen valtioiden kuten Romanian ja Bulgarian elintason nostamiseen - tähän vielä yhdistettynä uuden kehitysmaan Turkin ottaminen mukaan kelkkaan tulee kyllä kalliiksi. Miksi oman maan tarpeet unohdetaan?

Kyselyt osoittavat, että ihmiset ovat huolissaan Suomen asemasta EU:ssa - pokkuroinnin on loputtava. Pienet maat eivät tässä joukossa pärjää, elleivät ne ole itsekkäitä. PS:n ja Itsenäisyyspuolueen lisäksi myös keskustalaisilla on tässä ajatusta - he ovat tietysti sitä mieltä, että Suomeen tulee saada enemmän maataloustukia vaikeiden olosuhteidemme vuoksi.

PerusS tekee näistä ensimmäiset eurovaalit, joissa ihmisillä todella on vaihtoehto vanhojen puolueiden EU-politiikalle. Timo Soini on kyselyiden mukaan ainoa oikea poliitikko, jonka nimen kansalaiset muistavat eurovaalilistalta. Toivottavasti EU-protestoijat eivät nyt panttaa ääntään, vaan äänestävät palovaroittimen Pyrsseliin. Sitä voidaan vielä tarvita.