Päivi Räsäsen kirjoitukseen

Torstaina 8.4.2010 Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen kirjoitti Lapin Kansan yleisönosastolla perhepolitiikan tärkeydestä. Hän totesi aivan oikein, että oikea vastaus työvoimapulaan on työurien pidentämisen ja maahanmuuton sijaan syntyvyyden lisääminen. Allekirjoitan tämän kaiken, mutta Räsänen unohti omasta mielestäni erittäin tärkeän seikan: aluepolitiikan. Aluepolitiikka, maaseudun asuttuna pitäminen ja omakotiasumiseen kannustaminen ovat tärkeä, ellei tärkein osa perheiden koon suurentamisessa.

En henkilökohtaisesti ihmettele ollenkaan, jos ihmiset eivät halua tai voi hankkia lapsia, kun kasvava osa suomalaisista asuu kalliissa kerrostaloasunnoissa. Omakotiasumista on helpotettava ja siihen on kannustettava. Siitä ei pidä rangaista, kuten nykyisellä kaupunkikokoomuspolitiikalla on tapana tehdä. Kerrostaloasuntojen hintojakaan ei sen luulisi nostavan, jos kasvava osa väestöstä asuisi omakotitaloissa.

Allekirjoittaneenkaan kotikylässä ei enää montaa savua näy. Maaseutu tyhjennettiin aikanaan harkitsemattomasti, arvaamatta kaupungistumisen seurauksia. Uskon, että aluepolitiikalla ja maaseudun elävöittämisellä ratkeaa moni Päivi Räsäsenkin mainitsema asia: stressistä johtuvat mielenterveysongelmat ja palvelujen tarve sekä perhekoko. Kaupunkiympäristö asettaa lapsen kasvattajalle niin paljon huolia, että yksilapsisten perheiden yleistymistä ei tarvitse ihmetellä. Kun ajattelee nykypäivänä julkisuuteen nousseita nykynuorten ongelmia, vaikuttavat entisaikojen nuorten kiljunteko ynnä muut aktiviteetit varsin harmittomilta.

Maaseusulla asumisesta tulee tehdä helpompaa. Bensiinin hinnan nousu ja dieselautoilijoiden kurittaminen puhuvat karua kieltä: haja-asutusalueella asuva saa maksaa kalliisti virheestään. Erityisen pahaa tekee yltiövihreä suojelupolitiikka, joka hankaloittaa varsinkin lappilaisten elinkeinoja. Rata- ja kaivoshankkeita on tuettava, samoin metsäteollisuutta on lisättävä mm. bioenergiatuotannon muodossa. Sillä työhän se ihmisiä paikasta toiseen liikuttaa, sama toimi 70- ja 80-luvuilla toiseen suuntaan, miksi se ei toimisi näinkin päin.

Suomalaista yhteiskuntaa kalvaa myös paha perhearvojen rappeutuminen, joka sekin johtuu osaltaan kaupungistumisesta ja kaupunkilaisen elämäntavan yleistymisestä. Poistamalla pakollinen ruotsin kielen opetus kouluista voitaisiin tehdä tilaa mm. perhekasvatukselle ja muulle perinteisiä arvoja edistävälle opetukselle. On kuitenkin selvää, että kasvatusvastuu on ennen kaikkea vanhemmilla, ei yhteiskunnalla.

Lähtökohta on se, että työvoimapulaan tulee vastata ennen kaikkea suomalaisten määrän lisäämisellä. Työurien pidentäminen on tiettyyn pisteeseen asti hyväksyttävä, maahanmuutto taas on lyhytnäköisen politiikan ja yhteiskuntarauhan horjuttamisen monumentti. Suomalaisista ehdoton valtaosa on saanut kasvaa kulttuurisesti yhtenäisessä Suomessa, ja haluaa antaa saman oikeuden omille lapsilleenkin. Keitä me olemme toisilta tällaisen oikeuden kieltämään? Ratkaisujen pitää olla kestäviä.

Lähetetty Lapin Kansan yleisönosastolle 8.4.2010

Perustuslakiuudistuksesta

Niin, taas koittaa se aika, kun ärsyttävät poliittiset juniorit heräävät ja alkavat armottoman agitoinnin. Eduskuntavaalit järjestetään ensi vuonna. Siispä on minunkin kannettava korteni kekoon PerusS:n puolesta.

Viime viikkoina on keskustelua herättänyt jälleen puolueiden vääntö presidentin valtaoikeuksista. Suomalaiset ovat kerta toisensa jälkeen tuoneet julki mielipiteensä, jonka mukaan presidentillä tulee olla valtaa. Useiden mielestä jopa enemmän kuin nyt. Presidentin valtaan ollaan jälleen kajoamassa uudessa perustuslakimuutoksessa, josta Taxellin komitea antoi esityksensä.

Perustuslakia kun voidaan muuttaa käytännössä vain siten, että eduskunta hyväksyy muutosesityksen ja se jätetään lepäämään seuraaville valtiopäiville, joka mahdollisesti hyväksyy sen kahden kolmasosan enemmistöllä. Kiireelliseen muuttamiseen vaaditaan viiden kuudesosan enemmistö.

Mitä tämä Taxellin perustuslakiuudistus oikein pitää sisällään? Ensinnäkin se lisäisi Suomen perustuslakiin pykälän, jossa Suomen todetaan olevan EU:n jäsen. Mielestäni tällainen pykälä ei kuulu perustuslakiin, sillä EU on poliitikkojen välinen sopimus eikä mikään muu. Toisekseen se heikentää jälleen presidentin valtaoikeuksia, joskin SDP on onnistunut käymään viivytystaistelua presidentin vallastariisumista vastaan.

Presidentti johtaa yhä ulkopolitiikkaa yhdessä pääministerin kanssa, mutta riitatapauksessa pääministeri voi kääntyä eduskunnan puoleen. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtenäisellä hallituksella on valta runnoa tahtonsa läpi, hallitukset kun tuppaavat pitämään käsissään enemmistöä eduskunnan edustajapaikoista. Luulenpa tämän olevan jälleen välietappi Suomen matkalla kohti "täydellistä" parlamentarismia, jossa presidentti on pelkkä koriste.

En kerta kaikkiaan jaksa ymmärtää, kuinka tällainen toiminta on mahdollista demokratian nimessä. Kansa on vahvan presidentin kannalla, mutta unohtaa asian aina, kun käydään eduskuntavaalikamppailua. Kumman hiljaisia ovat poliitikotkin asiasta, eiväthän he halua puhua siitä, kuinka he toimivat äänestäjiensä tahtoa vastaan presidentinvalta-asiassa.

Vahva presidentti edustaisi Suomessa demokratiaa aivan eri tavalla kuin nykyinen parlamentarismi. Presidentinvaalien äänestysvilkkaus on selvästi eduskuntavaalien äänestyslukuja suurempi, puhumattakaan eurovaaleista. Presidentinvaali toimitetaan lisäksi suoralla vaalitavalla, kun eduskuntavaaleissa käytetään kieroa D'Hondt-järjestelmää, jolloin äänesi hyödyttää kaikkia puolueessa olevia - eli monta sellaista, joita et suin surminkaan äänestäisi.

Viiksettää.

Vaalirahoista

Jaahas, lienee parasta minunkin jo kirjoitella jotain tästä vaalirahajupakasta, kun sitä on vellonut välillä kiivaamminkin jo yli vuoden ajan. Oma mielipiteeni tulee esiin tekstin edetessä.

Vaalirahaa ovat jakaneet tietysti eri tahot riippuen puolueista. Porvaripuolueita rahoittavat pääasiassa varakkaat yrittäjät, vasemmistopuolueita taas pääasiassa ammattiyhdistykset. Sinänsähän jako tuntuu luonnolliselta, mutta syvemmän tarkastelun jälkeen voi tulla ainoastaan siihen tulokseen, että kummallakin puolen se on kieroutunut.

Porvaripuolueiden saama tuki on selvemmin oman edun tavoittelua poliitikkoja tukemalla eli siis eräänlaista korruptiota kuin ay-liikkeen antama tuki. Rahakkaat miehet ja yritykset jakavat tukia oikeistopuolueille, kun he toivovat markkinaliberalismin edistyvän ja näin ajavat omaa henkilökohtaista etuaan. Tämä ei tietenkään ole suoraan korruptiota, mikäli poliitikot eivät suoraan lupaa toteuttavansa jotain tiettyä asiaa.

Vasemmistopuolueiden ay-liikkeeltä saama tuki on omasta mielestäni moraalisesti paljon hyväksyttävämpää, sillä ammattiyhdistysten tehtävähän on edustaa työväkeä ja ajaa heidän etuaan. Kuitenkin, moniko ammattiliittojen jäsen tietää, kuinka paljon heidän jäsenmaksuistaan menee poliittisten puolueiden tukemiseen. Puolueiden, joita jäsenet eivät itse välttämättä edes kannata.

Jutta Urpilainen sanoa pamautti, että vaalitukien maksaminen pitäisi kieltää kokonaan ja kampanjoinnissa käytettäisiin vain puoluetuesta ja jäsenmaksuista saatuja varoja. Tämä nyt oli sitä Urpilaiselle tyypillistä töksäyttelyä, en nimittäin millään jaksa uskoa että mikäli muut tuon ajatuksen hyväksyisivät, ei SDP itse sitä olisi valmis toteuttamaan. Hyvä se on sanoa, kun tietää että mitään ei tapahdu. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että vaalirahan täysi kieltäminen olisi kaikkein paras ajatus. Miksi?

Vaikka keksittäisiin minkälaisia lakeja tahansa, lahjoituskattoja tai mitä tahansa, kierretään lait aina jollain tavalla. Keskustan KMS-rahakin oli jo pirullisen nerokkaasti suunniteltu, saa nyt nähdä mitä vielä keksitään. Siksi vaalituen kielto olisikin mitä mainioin ratkaisu. Jos rahaa annetaan niin se on rikos ja sillä siisti. Lisäksi tulee esille eräs näkökohta: puolueet taistelevat keskenään kuin eläimet luonnossa. Jos puolue ei ole onnistunut keräämään tarpeeksi jäseniä ja siis jäsenmaksuista karttuu vähemmän rahaa kuin muiden puolueiden ollessa kyseessä, on puolue hävinnyt taistelun ja katoaa hiljalleen. Se on reilua.

Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit näyttäisivät olevan melko kuivilla vaalirahakohussa. Kyse voi olla toki siitä, että näille akhdelle ei rahaa yksinkertaisesti haluta antaa, mutta saapahan nyt sanoa ainakin, että mepä emme ole kaulaamme myöten rahasotkuissa.

Seteliselkäranka ei kestä.