Päivi Räsäsen kirjoitukseen

Torstaina 8.4.2010 Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen kirjoitti Lapin Kansan yleisönosastolla perhepolitiikan tärkeydestä. Hän totesi aivan oikein, että oikea vastaus työvoimapulaan on työurien pidentämisen ja maahanmuuton sijaan syntyvyyden lisääminen. Allekirjoitan tämän kaiken, mutta Räsänen unohti omasta mielestäni erittäin tärkeän seikan: aluepolitiikan. Aluepolitiikka, maaseudun asuttuna pitäminen ja omakotiasumiseen kannustaminen ovat tärkeä, ellei tärkein osa perheiden koon suurentamisessa.

En henkilökohtaisesti ihmettele ollenkaan, jos ihmiset eivät halua tai voi hankkia lapsia, kun kasvava osa suomalaisista asuu kalliissa kerrostaloasunnoissa. Omakotiasumista on helpotettava ja siihen on kannustettava. Siitä ei pidä rangaista, kuten nykyisellä kaupunkikokoomuspolitiikalla on tapana tehdä. Kerrostaloasuntojen hintojakaan ei sen luulisi nostavan, jos kasvava osa väestöstä asuisi omakotitaloissa.

Allekirjoittaneenkaan kotikylässä ei enää montaa savua näy. Maaseutu tyhjennettiin aikanaan harkitsemattomasti, arvaamatta kaupungistumisen seurauksia. Uskon, että aluepolitiikalla ja maaseudun elävöittämisellä ratkeaa moni Päivi Räsäsenkin mainitsema asia: stressistä johtuvat mielenterveysongelmat ja palvelujen tarve sekä perhekoko. Kaupunkiympäristö asettaa lapsen kasvattajalle niin paljon huolia, että yksilapsisten perheiden yleistymistä ei tarvitse ihmetellä. Kun ajattelee nykypäivänä julkisuuteen nousseita nykynuorten ongelmia, vaikuttavat entisaikojen nuorten kiljunteko ynnä muut aktiviteetit varsin harmittomilta.

Maaseusulla asumisesta tulee tehdä helpompaa. Bensiinin hinnan nousu ja dieselautoilijoiden kurittaminen puhuvat karua kieltä: haja-asutusalueella asuva saa maksaa kalliisti virheestään. Erityisen pahaa tekee yltiövihreä suojelupolitiikka, joka hankaloittaa varsinkin lappilaisten elinkeinoja. Rata- ja kaivoshankkeita on tuettava, samoin metsäteollisuutta on lisättävä mm. bioenergiatuotannon muodossa. Sillä työhän se ihmisiä paikasta toiseen liikuttaa, sama toimi 70- ja 80-luvuilla toiseen suuntaan, miksi se ei toimisi näinkin päin.

Suomalaista yhteiskuntaa kalvaa myös paha perhearvojen rappeutuminen, joka sekin johtuu osaltaan kaupungistumisesta ja kaupunkilaisen elämäntavan yleistymisestä. Poistamalla pakollinen ruotsin kielen opetus kouluista voitaisiin tehdä tilaa mm. perhekasvatukselle ja muulle perinteisiä arvoja edistävälle opetukselle. On kuitenkin selvää, että kasvatusvastuu on ennen kaikkea vanhemmilla, ei yhteiskunnalla.

Lähtökohta on se, että työvoimapulaan tulee vastata ennen kaikkea suomalaisten määrän lisäämisellä. Työurien pidentäminen on tiettyyn pisteeseen asti hyväksyttävä, maahanmuutto taas on lyhytnäköisen politiikan ja yhteiskuntarauhan horjuttamisen monumentti. Suomalaisista ehdoton valtaosa on saanut kasvaa kulttuurisesti yhtenäisessä Suomessa, ja haluaa antaa saman oikeuden omille lapsilleenkin. Keitä me olemme toisilta tällaisen oikeuden kieltämään? Ratkaisujen pitää olla kestäviä.

Lähetetty Lapin Kansan yleisönosastolle 8.4.2010