torstai 1. huhtikuuta 2010

Painu pelle hiiteen!

Jopas yllätyin iloisesti kuullessani, kuinka Julkisen Sanan Neuvosto (JSN) antoi langettavan päätöksen Kaarina Hazardin kirjoittelusta. JSN kuitenkin mielestäni väärin perustein puolusteli Hazardin kirjoittelua, tuomio tuli kuulemma vainajan nimittelystä ja hienotunteisuuden puutteesta. Oikein tämäkin, mutta itse olisin ilmaissut tuon vaikkapa "kuolleen rienaamisena".

Koko teksti oli kuin huomionkipeän varhaisteinin provosointia nettifoorumilla. Sikäli fiksun varhaisteinin, että tekstiin oli mukanokkelasti lisätty "mediakriittinen" merkitys, jotta Hazard saisi ilmeisesti odotetun tiukan paikan tullen väittää, että typerät ja kaljamahaiset suomalaismiehet eivät vain ymmärrä hänen mediakriittisyyttään. Jokainen kyllä tekstiä lukiessaan ymmärsi, mikä oli tarkoitus. Ärsyttää ja saada julkisuutta, nytpä sai ainakin mitä tilasi.

Kyllä jokainen vähänkin enemmän kirjoitellut osaa ottaa tekstin alussa ja lopussa kriittisesti kantaa median toimintaan. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että teennäisen piiloviestin vasrjolla saisi kirjoittaa mitä tahansa. Koko Hazardin esittämä "mediakritiikki" on muutenkin naurettavaa. Hän vetosi siihen, kuinka on typerää, että media näyttää Tony Halmeen hyvässä valossa tämän kuoleman jälkeen.

Omasta mielestäni tässä ei ole mitään omituista. Ainakin vielä meillä Suomessa vallitsee oikein hyvä tapa kunnioittaa vainajaa. Ei pappikaan ruumista siunatessaan luettele kuolleen huonoja puolia, vaan kuolleesta yritetään muistaa ja muistetaankin hyviä asioita, joita hänessä jäädään kaipaamaan. Kyllä arvostelun aika tulee vielä, mutta se ei ole päivä jälkeen toisen ihmisen poismenon.

"Tuokaa mulle tyytyväinen feministi, niin mä tuon teille Jari Sillanpään tyttöystävän!"
- Tony Halme


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti