Kiinnitin huomioni seuraavaan: "Keskustapomot kannattavat homojen adoptio-oikeutta". Tosiaan, ehdokkaista valtaosa vastasi myöntävästi, kun heitä haastatellut Johanna Korhonen kysyi, josko homo- ja lesbopareille pitäisi myöntää adoptio-oikeus. Ainoastaan Väyrynen vastasi tähän kieltävästi, tosin omaan tapaansa. "Suhtaudun aika varovaisesti tällaiseen lainmuutokseen". Täytyy kyllä sanoa, että oli aika tarkoitushakuisesti laitettu nimenomaan Johanna Korhonen kysymään tätä puheenjohtajaehdokkailta. Korhonenhan on tullut monelle tutuksi lesboudestaan. Kuitenkin Väyrynen säilytti mielenmalttinsa ja vastasi niin kuin tunsi oikeaksi. Onhan selvää, että suvaitsevaisuudellakin on oltava jokin raja. Mielestäni se on jo saavutettu ja osittain jopa ylitetty.
Adoptio-oikeuden myöntäminen samaa sukupuolta oleville pareille olisi selvä kannanotto. Silloin asetetaan aikuisen ihmisen mieliteko tilanteeseen syyttömän lapsen kehityksen ja tulevaisuuden edelle. Näin ei koskaan saa olla. Täytyy lähteä siitä, että lapsella tulee olemaan isä ja äiti. Ainoastaan jompi kumpi on jo huono, kaksi isää tai äitiä kaikista pahin vaihtoehto. Miksi näin? Pidän aivan selvänä asiana, että homo- tai lesboparin adoptoima ja kasvattama lapsi ei tule saamaan yhtä hyviä eväitä elämään kuin kylmästi sanottuna normaalimmissa oloissa kasvanut lapsi. Ympäristökin kohtelee häntä varmasti aivan eri tavalla kuin vaikkapa yksinäisen äidin tai isän lasta.
Mauri Pekkarinen kerkesikin jo harmittelemaan, että tentissä ei ollut mitään tärkeitä, päivänpolitiikassa puhuttavia kysymyksiä. Maahanmuutosta ei puhuttu halaistua sanaa. Muista Keskustan puheenjohtajaehdokkaista Timo Kaunisto menetti arvonsa silmissäni, kun vaati ydinvoiman lisärakentamispäätöksen lykkäämistä tuonnemmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti