keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Vaalirahoista

Jaahas, lienee parasta minunkin jo kirjoitella jotain tästä vaalirahajupakasta, kun sitä on vellonut välillä kiivaamminkin jo yli vuoden ajan. Oma mielipiteeni tulee esiin tekstin edetessä.

Vaalirahaa ovat jakaneet tietysti eri tahot riippuen puolueista. Porvaripuolueita rahoittavat pääasiassa varakkaat yrittäjät, vasemmistopuolueita taas pääasiassa ammattiyhdistykset. Sinänsähän jako tuntuu luonnolliselta, mutta syvemmän tarkastelun jälkeen voi tulla ainoastaan siihen tulokseen, että kummallakin puolen se on kieroutunut.

Porvaripuolueiden saama tuki on selvemmin oman edun tavoittelua poliitikkoja tukemalla eli siis eräänlaista korruptiota kuin ay-liikkeen antama tuki. Rahakkaat miehet ja yritykset jakavat tukia oikeistopuolueille, kun he toivovat markkinaliberalismin edistyvän ja näin ajavat omaa henkilökohtaista etuaan. Tämä ei tietenkään ole suoraan korruptiota, mikäli poliitikot eivät suoraan lupaa toteuttavansa jotain tiettyä asiaa.

Vasemmistopuolueiden ay-liikkeeltä saama tuki on omasta mielestäni moraalisesti paljon hyväksyttävämpää, sillä ammattiyhdistysten tehtävähän on edustaa työväkeä ja ajaa heidän etuaan. Kuitenkin, moniko ammattiliittojen jäsen tietää, kuinka paljon heidän jäsenmaksuistaan menee poliittisten puolueiden tukemiseen. Puolueiden, joita jäsenet eivät itse välttämättä edes kannata.

Jutta Urpilainen sanoa pamautti, että vaalitukien maksaminen pitäisi kieltää kokonaan ja kampanjoinnissa käytettäisiin vain puoluetuesta ja jäsenmaksuista saatuja varoja. Tämä nyt oli sitä Urpilaiselle tyypillistä töksäyttelyä, en nimittäin millään jaksa uskoa että mikäli muut tuon ajatuksen hyväksyisivät, ei SDP itse sitä olisi valmis toteuttamaan. Hyvä se on sanoa, kun tietää että mitään ei tapahdu. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että vaalirahan täysi kieltäminen olisi kaikkein paras ajatus. Miksi?

Vaikka keksittäisiin minkälaisia lakeja tahansa, lahjoituskattoja tai mitä tahansa, kierretään lait aina jollain tavalla. Keskustan KMS-rahakin oli jo pirullisen nerokkaasti suunniteltu, saa nyt nähdä mitä vielä keksitään. Siksi vaalituen kielto olisikin mitä mainioin ratkaisu. Jos rahaa annetaan niin se on rikos ja sillä siisti. Lisäksi tulee esille eräs näkökohta: puolueet taistelevat keskenään kuin eläimet luonnossa. Jos puolue ei ole onnistunut keräämään tarpeeksi jäseniä ja siis jäsenmaksuista karttuu vähemmän rahaa kuin muiden puolueiden ollessa kyseessä, on puolue hävinnyt taistelun ja katoaa hiljalleen. Se on reilua.

Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit näyttäisivät olevan melko kuivilla vaalirahakohussa. Kyse voi olla toki siitä, että näille akhdelle ei rahaa yksinkertaisesti haluta antaa, mutta saapahan nyt sanoa ainakin, että mepä emme ole kaulaamme myöten rahasotkuissa.

Seteliselkäranka ei kestä.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Vasemmistoliitto hakee fasisteja

Kävin tässä valitettavankin pitkästä aikaa mummoni luona. Onneksi mummo tilaa Kansan Tahtoa ja sen johdosta tulee hänelle myös viikkolehti, Kansan Uutiset. Kansan Tahto on ennen kaikkea vasemmistoliiton äänenkannattaja ja luenkin tämän "Pravdan" aina kun mahdollista. Onpa pistänyt silmääni eräskin seikka. Nimittäin se, että vasemmistoliitto on alkanut luoda perussuomalaisista itselleen eräänlaista vastavoimaa. Tämä toteutetaan tietysti sillä vanhalla vasemmiston kikalla, eli leimataan toiset fasisteiksi.

Eräässäkin vanhassa lehdessä (4.9.) esiteltiin uuden kolumnistin, Emilia Kukkalan , "mietteitä". Itse artikkelin otsikossa jo annettiin meille persuille oikein hauska nimi, nimittäin "soinilaiset". Koko otsikko kuului näin: "Soinilaisten painostuksesta ei saa luopua solidaarisuudesta" - eli melko tukevaa tekstiä sieltä tuli.

Ensiksikin tulee mainita, että vasemmistoliitto on kovin hanakasti tuonut esiin monien perussuomalaisten maahanmuuttokriittistä kantaa. Sitä vastaan he esittävät vasemmiston solidaarisuutta. Koko sepustuksesta saa sellaisen kuvan, kuin perussuomalaisilla ei mitään muuta kantaa olisi mihinkään esittää, kuin juuri tämä kriittinen suhtautuminen nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan.

Pakolaiset ovat vain pieni osa sitä ihmisvirtaa, joka suuntautuu Suomeen maahanmuuton muodossa. Ainakin itse perustelen oman kriittisen kantani sillä, että maahanmuuttopolitiikan tuloksista esimerkiksi Tanskassa ei voida sanoa juuri mitään hyvää. Lisäksi katson esimerkiksi Jussi Halla-Ahon tapauksen olevan varoittava esimerkki: eri kulttuureista tulevat ihmiset eivät näemmä pysty käsittämään sitä, että täällä Suomessa me saamme sanoa melko pitkälti mitä haluamme. Nyt tämä perusarvo näyttää säröilevän. Kuinka moni voi vakavalla naamalla väittää, että esimerkiksi kristinuskoa blogissaan mollannut muslimi olisi joutunut maksamaan sakkoja "uskonrauhan rikkomisesta"? Maassa maan tavalla tai maasta pois. Ei suomalaisten tarvi muuttaa tottumuksiaan tai tapojaan vierasmaalaisten takia.

Väitänpä, että perussuomalaiset on ohittanut vasemmistoliiton ja etenkin SDP:n jo aikaa sitten työväenpuolueena. Vasemmistoliitto on jäänyt jälkeen muusta maailmasta. Solidaarisuus ynnä muu ovat käyneet ongelmallisiksi iskulauseiksi nykymaailmassa, sillä niitä, kuten mitään muutakaan, ei voida pitää kritiikittömästi oikeina lähtökohtina. Joskus on ajateltava oman kansan etua, vaikka sitten muiden kustannuksella. Ennen kuin autetaan muita, olisi hyvä saada ne Suomenkin köyhät elämän syrjään kiinni. Tässä vasemmistoliitto ampuu itseään jalkaan.

Vihreydessään vasemmistoliitto on tuhoamassa kannatuksensa Suomen vasemmistolaisimmalla alueella, Lapissa. Viheriäisyydellään he yrittävät kosia nuoria, mutta tosiasiassa on vasemmistoliitto onnistunut karkottamaan monia kannattajiaan sen oikean työväenpuolueen, PerusS:n leiriin. Mitenkäs täällä eletään, kun kohta kaikki on suojeltua?

Perussuomalaisten ajatuksista edustaa maahanmuuttokriittisyys vain pientä osaa. Tärkeimpiä kohtia ovat varallisuusveron palautus, oikeudenmukaisuus ja kansallinen itsemääräämisoikeus. Näistä eivät vasemmistolaiset tietysti mielellään lehdissään kirjoittele. Samaan aikaan, kun he syyttävät Soinia populismista, he nimittävät Paavo Arhinmäen puheenjohtajakseen ja puhuvat, kuinka tarvitaan "räväkkyyttä". Aika hassua ainakin omasta mielestäni.

Nyt tämä soinilainen menee lukemaan huomisen kirjoituksiin.

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Veromuutokset + Karjala takaisin!

Juuh. Niin siinä vain käy, että joudun tavallaan syömään sanani, mitä tulee lausuntoihini. Olen itse nälvinyt harrastelija- ja ammattipoliitikkoja siitä, että he aktivoituvat ainoastaan vaalien alla huutamaan kitalaki punaisena asioitaan ja vaipuvat vaalien jälkeen taas koomaan. Tänään tein itse karmean havainnon: viime kirjoitukseni koski nimittäin eurovaaleja, ja sen jälkeen onkin vietetty hiljaiseloa. No, nytpä ymmärrän täysin ennen kritisoimaani "vaalikrapulaa" ja näitä poliittisen aktiivisuuden "aallonpohjia".

Veromuutokset

Suomen tulevat verouudistukset julkaistiin joitain päiviä sitten mediassa. Toivottavasti muistan pääpiirteet oikein: ALV nousee prosentin verran, ruuan ALV laskee seitsemästätoista kahteentoista prosenttiin ja nousee taas vuoden päästä kolmeentoista. Karamelli- ja virvoitusjuomavero tulevat takaisin, ravintola-alan verotus taas lasketaan halvempaan verokantaan. Paljonpuhuttuja tuloveronlaskuja ei nähdä kuin kaikkein pienituloisimmille.

Hankalapa näistä on maallikon sanoa mitää, mutta koitetaan nyt kuitenkin. Tuloverojen pitäminen ennallaan maksetaan jollain, ja nyt siis ALV:llä. Oli odotettavissa, että näin porvarillinen hallitus nostaa ennemmin välillisiä, kaikille samansuuruisia veroja kuin progressiivisia tuloveroja. Isotuloinenhan tässä säästää pitkän pennin.

Ruuan arvonlisäveron laskeminen sekä pienituloisimpien tuloveron laskeminen on hyvä yhdistelmä olettaen, että pienituloinen kuluttaa suuren osan rahoistaan elämiseen, eli hän hyötyy ruuan ALV:n laskusta. Tiedä sitten, tuleeko summaksi muun ALV:n noustessa plusmiinus nolla. Selvää on, että valtaosa suomalaisista kyselyihin vastanneista on valmis maksamaan korkeampaa tuloveroa. Porvarihallitukselta ei tällaisia vetoja tosin voi odottaa, sillä suurituloinen tekee tässä periaatteessa enemmän persnettoa kuin pienituloinen. Kummalla se taas enemmän tuntuu, on eri asia.

SDP on tehnyt oikean oivalluksen. He ovat tuumanneet, että josko se varallisuusvero pitäisi palauttaa. Sinänsä ihmettelen sitä, kuinka SDP antoi työväenpuolueena sen poistaakaan. Perussuomalaisten kantana on varallisuusveron palauttaminen ollut jo kauan.

Karjala takaisin!

Viime viikolla erästäkin päivääni piristi huomattavasti uutinen suomalaisten liikemiesten yrityksestä avata keskustelu Karjala-kysymyksen ratkaisemiseksi. Heidän suunnitelmanaan oli käyttää heidän valtaustaan aivan Itämeren-kaasuputken aiotulla reitillä verukkeena keskustelun avaamiselle. Venäjän väitettiin tarjonneen heille roppakaupalla rahaa siitä hyvästä, että he unohtavat valtauksensa. Miehille ei raha kuitenkaan kelvannut, vaan he lupasivat jättää asian sikseen, mikäli Venäjä aloittaa neuvottelut Karjalan palauttamiseksi. Neuvottelijaksi he kaavailivat Martti Ahtisaarta.

Hyvä veto kerta kaikkiaan. Ei sillä, että uskoisin Karjalasta tällä hetkellä mainittavaa hyötyä koituvan isänmaallemme - se pitää saada takaisin ilman alueella asuvaa venäläisväestöä. Tämä voisi olla mahdollista muutaman kymmenen vuoden päästä, mutta ei ainakaan nyt. Lisäksi olisi Ahtisaarellekin voinut asiasta mainita, eikä jättää häntä tapahtuneiden tosiasioiden eteen. Ahtisaaren kommentissa asiasta ei ollut tulkittavissa mitään itse Karjala-kysymyksen ratkaisua vastaan, vaan ennemminkin tuohtumus siitä, ettei hänelle asiasta oltu sanottu.

Ehkä miehillä on oma lehmänsä ojassa ja tämä on vain jokin kikka, mutta kiitoksen olen heille velkaa. He piristivät päivääni kummasti.

torstai 11. kesäkuuta 2009

Eurovaalien jälkipuintia

No näin siellä sitten, vähän myöhäisessähän tämä eurovaalien pureskelu tulee, mutta minkäs ihminen luontaiselle laiskuudelleen ja mukavuudenhalulleen voi.

Niin, oliko tämä vaalivoitto vai mikä? Perussuomalaisille 9.8 prosenttia, siinä on jo jotain jolla kehua. Milläs tämä saavutettiin? Tarjoamalla ensimmäistä kertaa oikea vaihtoehto vanhoille puolueille ja näiden EU-politiikalle. Vaikka vanhat puolueet koittavat erottautua toisistaan vaalien alla, on totuus se, että puolueiden MEPien parlamentissa tekemät ratkaisut ovat pääosiltaan samoja. Mitään ei tapahdu, erilaista vaihtoehtoa ei tosiasiassa tarvita. PerusS:n menetystä vauhditti totta kai vaalien valtakunnallisuus, Timo Soinia saatiin äänestää kautta maan. Perussuomalaisista poikkeankin tällä kertaa ruotimaan muidenkin puolueiden menestystä.

Kaikki kolme suurta puoluetta menettivät yhden paikan, silti esimerkiksi Kokoomus sompottaa voitosta. Siis ensin Kokoomuspuolueen kimppuun.

Kokoomus säilytti suurimman puolueen paikkansa, mutta sen kannatus laski 0.5 prosenttia ja se menetti yhden paikan sen sijaan, että olisi säilyttänyt neljä paikkaa tahi jopa lisännyt edustajalukuaan, kuten hurjimmat taivaanrannanmaalarit haaveilivat. Kokoomuksen nousua on saanut vain ihmetellä, mutta eurovaaleista saadut ennusmerkit voivat kieliä jopa nousun taittumisesta. Ruvetaan laskemaan: Kokoomus menetti 0.5% kannatuksestaan viiden vuoden takaiseen nähden. Puoli prosenttia ei ole paljon, mutta huomionarvoista on se, että kokoomuslaisten äänestysvilkkaus on eurovaaleissa perinteisesti ollut paljon muita puolueita suurempaa. Lisäksi kokoomuksen nousu alkoi viime eduskuntavaaleista, kuinkas se nyt näin laski viiden vuoden takaisiin lukuihin nähden? No, ensi eduskuntavaaleissa se todella nähdään.

Keskusta rämpii kriisistä toiseen, saas nähdä kuinka käy. Tänäänkin vaalirahakohu alkoi uudestaan. Harmi sinänsä, kyllä Keskusta Kokoomuksen voittaa. Toisaalta Keskusta on itse kaivanut kuoppansa unohtamalla maaseudun. Matti Vanhasen yksityiselämää en pidä suurena tekijänä - ei se keskustan äänestäjiä kiinnosta.

Vasemmistopuolueiden ahdingosta olen eri mieltä kuin mitä televisiossa esiintyneet asiantuntijat. He ovat arvioineet vasemmiston laskun johtuvan samoista syistä kuin Keski-Euroopassa. Esimerkiksi Saksassa on oikeisto käyttänyt lamaa vastaan varsin punaisia konsteja, joten vasemmistopuolueilla ei ole ollut mitään räksyttämisen aihetta. Suomessa taantumaa vastaan on lähdetty veroja keventäen ja velkaa ottaen, ainakaan itse en ole huomannut samanlaista suuntausta kuin esimerkiksi Saksassa. Omasta mielestäni suomalaisten punapuolueiden kannatuksen romahdus johtuu täysin heistä itsestään.

Kummankin puolueen puheenjohtajat ovat melko heikkoja: Urpilaisen esiintyminen lähentelee ärsyttävää nalkutusta, Korhonen taas on ollut jo jonkin aikaa lyöty mies. Vasemmistoliiton ongelma on sen vastaaminen vihreiden haasteeseen: puolue vihertyy itsekin. Entisaikojen SKDL:stä on tullut kaksijakoinen, vanhan kaartin sekä nuorien anarkistien ja itujen imeskelijöiden puolue. Puolue voi nyt vain valita joko vanhan menon jota esim. Esko-Juhani Tennilä kannattaa, vasemmisto vasemmalle. Tai sitten he valitsevat Paavo Arhinmäen puheenjohtajaksi ja puolueelta menee se vähäkin uskottavuus. Arhinmäkeä voidaan kyllä käyttää anarkistipentujen äänien kalasteluun, mutta muutoin en pidä miestä sopivana puheenjohtajana. Yhdistyköön saman tien vihreiden kanssa, onpa kahden pienen kiusantekijän asemesta enää vain yksi. Ainoa oikea työväenpuolue taitaa olla PerusS.

RKP, tuo Suomen politiikan syöpä, onnistui jopa lisäämään prosentuaalista kannatustaan. Prosentti on suurin valehtelija, sillä enpä usko RKP:n kannatuksen juuri muuttuneen. He hyötyivät äänestysvilkkauden laskusta. Toinen pienpuolue, Kristillisdemokraatit, taas hyötyi vaaliliitosta todellisen voittajan, Perussuomalaisten, kanssa.

Vihreiden kannatuksen nousu on surullista katseltavaa. He saivat mitä luultavimmin oman väkensä liikkeelle muita paremmin tarjoamalla paljon tuttuja nimiä. Puolueen puheenjohtajaksi valittiin stereotyyppinen vihertävä kaupungin kasvatti, Anni Sinnemäki. Nyt jos koskaan saadaan puhua kaupunkilaisista, jotka suojelevat esimerkiksi lappilaisia heiltä itseltään, me typerykset kun emme tiedä, mitä olemme asuinalueellemme tekemässä. Muutoin nakkaisin koko hommalla kuikkaa, mutta varsinkin EU-tasolla vihreiden nousu on vaarallista ihmisten elinmahdollisuuksille. Pyrsselistä käsin asetetaan luonto nykyäänkin liian usein pienen ihmisen edelle aivan liian usein. En voi muuta kuin kiittää meidän kaikkien Lapin asukkaiden puolesta vihreiden äänestäjiä. Esimerkiksi kaivoshankkeet Lapissa ovat vastatuulessa luonnonsuojelun takia. Kiitos.

Perussuomalaisten kannatus nousi huimasti, mutta moni EU-änkyrä jätti ymmärrettävistä syistä myös äänestämättä - äänestysprosentin ollessa EU-vaaleissa alhainen olisi 9.8:n prosentin äänisaaliin kerääminen ensi eduskuntavaaleissa merkki kannatuksen noususta. En ollenkaan epäile, etteikö tässä onnistuta, Lapissa Perussuomalaisten nousu vasta alkaa!

Hetikös alkoi naljailu siitä, että Soini lähtee 1,5 vuoden päästä Pyrsselistä ja huijasi äänestäjiä. Ei ketään huijattu, kyllä kaikki tiesivät, mitä äijä tekee. Hän sanoi sen suoraan monta kertaa äänestäjille. Miettikääs tätä: meiden mielestämme 1,5 vuotta Timo Soinia on parempi kuin 5 vuotta esimerkiksi Ville Itälää! Täytyyhän sen olla hieno mies.

Sen pituinen se.

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Eurovaalit lähenevät

Niin, ensi kuussa äänestävätkin 18 vuotta täyttäneet suomalaiset eurovaaleissa. Toivottavasti kampanjointi kiihtyy tästä hieman, jotta saisin jotain kirjoiteltavaa.

Joka tapauksessa, tietoni muiden puolueiden kuin Perussuomalaisten vaaliohjelmasta perustuvat pitkälti viime viikolla näkemääni YLEn eurovaalimarkkinat-ohjelmaan, muutamaan haastatteluun ja sekalaisiin lehtijuttuihin. Itseäni ovat miellyttäneet Perussuomalaisten lisäksi Itsenäisyyspuolue sekä muutamat keskustan ehdokkaat.

Silmiini (tai korviini) pisti pahiten eräs seikka: varsinkin vasemmiston että viheriäisten maailmanparantajain mielestä Turkki tulisi ottaa EU:n jäseneksi "kunhan ihmisoikeustilanne siellä paranee". Tämä on nyt kyllä aivan typerää. Tässä nyt on taas kuultu massamurhista häissä, kurdi-iskuista jne. Täytyykö tälle väelle antaa vapaa liikkuvuus Euroopan Unionin alueella? Muutoinkin on selvää, että Turkki ei edes kuulu Eurooppaan. Ei sen paremmin maantieteen kuin kulttuurinsa puolesta. 

Turkki on, toisin kuin Euroopan maat, islamilainen valtio. Jo tämä seikka asettaa tiettyjä rajoituksia esimerkiksi sukupuolten väliselle tasa-arvolle. Samalla tämän hyvin erilaisen uskonnon olemassaolo kylvää jo tulevien ristiriitojen siemenen; katsotaan nyt vaikka Tanskaa. Koko ajan väännetään kättä milloin mistäkin, pahimmillaan voidaan ajautua siihen, että muslimit yrittävät rajoittaa tanskalaisten sananvapautta. Ties mitä tapahtuisi, jos tällaisia riitoja jouduttaisiin setvimään EU-tasolla.

Entäpä toinen kysymys, johon eritoten jotkut vasemmiston ehdokkaat ovat hairahtuneet vastaamaan myöntävästi: minimipalkka. Kaikkiin EU-maihin minipalkka, joidenkin mielestä tämän pitäisi olla vieläpä joka maassa samansuuruinen. Muutoinkin keskittyminen EU:hun typerien päätösten johdosta otettujen valtioiden kuten Romanian ja Bulgarian elintason nostamiseen - tähän vielä yhdistettynä uuden kehitysmaan Turkin ottaminen mukaan kelkkaan tulee kyllä kalliiksi. Miksi oman maan tarpeet unohdetaan?

Kyselyt osoittavat, että ihmiset ovat huolissaan Suomen asemasta EU:ssa - pokkuroinnin on loputtava. Pienet maat eivät tässä joukossa pärjää, elleivät ne ole itsekkäitä. PS:n ja Itsenäisyyspuolueen lisäksi myös keskustalaisilla on tässä ajatusta - he ovat tietysti sitä mieltä, että Suomeen tulee saada enemmän maataloustukia vaikeiden olosuhteidemme vuoksi.

PerusS tekee näistä ensimmäiset eurovaalit, joissa ihmisillä todella on vaihtoehto vanhojen puolueiden EU-politiikalle. Timo Soini on kyselyiden mukaan ainoa oikea poliitikko, jonka nimen kansalaiset muistavat eurovaalilistalta. Toivottavasti EU-protestoijat eivät nyt panttaa ääntään, vaan äänestävät palovaroittimen Pyrsseliin. Sitä voidaan vielä tarvita.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Yleinen asevelvollisuus

Niin, olenpas ollut taas laiska tämän plokini kanssa, vaikka kirjoittelun aihettakin on aivan riittämiin.

Toisin kuin voisi luulla, en ole jumittunut tarkastelemaan ainoastaan omaa johtotähteäni, Perussuomalaisia. Luen säännöllisesti Kansan Tahtoa, jota mummoni onnekseni tilaa. Olen huomannut, kuinka vasemmistolaiset tahtovat kaiken muun hyvän lisäksi vastustaa yleistä asevelvollisuutta, joka on suomalaisen miehen velvoitteeksi luotu. 

En kyllä ymmärrä sitten ollenkaan, miksi tästä edes keskustellaan. Suomalaisista selvä enemmistö kannattaa asevelvollisuutta, näin näyttävät kaikki kyselyt. Asevelvollisuusarmeija on ainoa vaihtoehto näin suuren maan puolustamiseen, näinhän sanovat myös sotilashenkilöt, joiden asiantuntemukseen kyllä luotan. Ensinnäkin Suomen maasto (metsää, metsää, metsää...) asettaa varsin kyseenalaiseksi käsitykset laajamittaisesta panssarisodankäynnistä ynnä muusta mukavasta, jota saamme seurata TV:stä. Metsäinen maasto tarkoittaa sissisotaa, eli suurta reserviä miehiä. Näin olen asian käsittänyt ja käsitän yhä. Kun ajatellaan armeijan hintaa - olikohan vuosittainen puolustusbudjetti rapeat 3 mrd. euroa, voidaan todeta sen olevan suh' vähäinen - kehitysapuun laitetaan lähes miljardi, ja puolustusbudjetti menee sentään perille asti!

Millä aseistakieltäytyjät ja sivarit perustelevat asevelvollisuuden poistamista? He väittävät armeijan olevan vapaudenriistoa, toiset taas puhuvat, kuinka väärin on pakottaa tappamaan. Minä väitän, että nämä herrat eivät ole kuulleet "yhteiskuntasopimuksesta". Tällä tarkoitetaan kuviteluta sopimusta, jonka ihminen teki siirtyessään luonnontilasta, anarkiasta, järjestäytyneeseen yhteiskuntaan, jolta hän saa suojan maailman julmuudelta. Vastalahjana tästä autuudesta ihminen todellakin antaa pois ehdottoman vapautensa.

Totta kai ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaansa kohtaan, sehän on selvää. Kukapa ei tappaisi suojellakseen vanhempiaan, vaimoaan tai lapsiaan, tai ehkäpä isänmaataan? Eikö niin? Vai olenkohan käsittänyt jotain aivan väärin, mene ja tiedä.

Entä mitä etuja tästä järjestelmästä muutoin on? Niin, ensimmäisenähän tulee mieleen suomalaisten miesten fyysinen kunto. En väittäisi, etteikö asevelvollisuus vaikuttaisi siihen parantavasti. Itse en ole vielä edes armeijaan mennyt (odotan sitä tavallaan), mutta jo tieto siitä sai minut 16 vuoden liikkumattomuuden jälkeen harrastamaan liikuntaa. Viime kesänä putosi 10 kiloa, nyt sitä on tullut takaisin hiukan aloitettuani painonnoston. Enpä olisi tässä elämäni kunnossa (joka ei silti vielä mitään huippukuntoa merkitse) ilman tietoa siitä, että liikuttava on joka tapauksessa. Näin käy tuhansille suomalaisille nuorille joka vuosi - tämähän pitäisi lopettaa ensi tilassa  vai?

Samat henkilöt, jotka kannattavat palkka-armeijaa, vastustavat myös NATOon liittymistä. Tässä on nyt realismi aika hukassa. Vain ylläpitämällä uskottavaa puolustusta, eli suurta määrää osaavaa jalkaväkeä reservissä, voimme välttää NATOn. Mikäli luovumme kyvystä puolustaa koko Suomea itse, joudumme lupumaan myös liittoutumattomuudestamme.

Entä miksi armeija on pakollista vain miehille? Tämä kysymys on mielestäni ainoastaan saivartelua - kaikkihan me tiedämme, miksi näin on. Maanpuolustus on miehen velvollisuus, toki nainenkin siihen voi (ja parempi on maamme koon huomioon ottaen) osallistua.

Huomionarvoista on toki myös varsinkin näin laman aikana puolustusvoimain työllistävä vaikutus. Valtion leipä on pitkä ja kapea, eikä suuren reservin koulutus käy päinsä ilman laajaa vakituista henkilökuntaa. Mikäpä siinä on työllistäessä, kun väkeä tarvitaan.

En voi muuta kuin kannattaa asevelvollisuutta, niin tärkeä osa Suomea se on.

lauantai 25. huhtikuuta 2009

PerusS-kokous, ydinvoima

Eli tänään tuli oltua Rovaniemellä PerusS:n kokouksessa. Kokouksessa käsiteltiin mm. minulle tärkeätä Vuotoksen kysymystä. Sain suureksi ilokseni huomata, että vesivoiman lisäämisen kannalla taisi olla aivan koko porukka. Ydinvoima on taas asia erikseen.

Puhetta oli tietysti myös eurovaaleista, Soini tietysti teki heti aluksi selväksi, että hänen suunnanmuutoksensa eurovaaliehdokkuuden suhteen oli aivan normaali ihmisen mielenmuutos. Kaipa tuo kelvannee, itse olen kyllä edelleen sitä mieltä, että veto oli kyseenalainen. No, joka tapauksessa päällystän vaikka koko Kittilän Soinin naamoilla jos on tarvis.

Niin, ydinvoima on tämän kirjoituksen pääaihe. Moni tätä ydinvoimaa vastustaa ja aivan ymmärrettävistä syistä - sen vaikutukset näkyvät vasta vuosikymmenten päästä - ydinvoima on kuitenkin tämän päivän kysymys, johon on vastattava nyt eikä kymmenien vuosien päästä. Energiaa tarvitaan, jotta teollisuus pyörii, jotta kotitaloudet saavat sähköä. Energiaomavaraisuus on kova valtti.

Toisekseen: Suomella ei valtavia määriä ole luonnonvaroja, joten minun puolestani täytyy energiaa tuottaa jopa vientiin asti. Maailmaa ja Eurooppaa uhkaa energiapula, tässäpä markkinarako. Rahaa tarvitaan, varsinkin tämän laman jälkeen on meillä valtava valtionvelka maksettavana. Jostain sekin pitää maksaa, tässäpäs idea.

Tosiaan, vihreät varsinkin jaksavat peloitella suomalaisia Tshernobylin ydinonnettomuudella. Onhan se ollut kamala tapaus, mutta mietitäänpä: se tapahtui vuonna 1986 Ukrainassa. Ei, Neuvostoliitossa! Reaktori oli vanhentunut, sen jälkihuolto oli laiminlyöty täysin. Ei sellaista tapahtuisi EU-Suomessa, se on varma. Samoin on ydinjätteen sijoitus turvallista - en ainakaan itse uskoisi, että nykypäivänä tiedemiehet uskaltaisivat väittää niin, mikäli asia ei olisi varma. Jäte pakataan älyvarmoihin suojiin ja laitetaan syvälle kallioon - ei tällaista asiaa jätetä nykyaikana millään tasolla onnen varaan.

Niin, se energiapolitiikasta. Minä kannatan aivan kaikenlaisen energian lisäämistä, mutta ydinvoima on tehokkain. Vesivoima taas toimii ns. säätelyenergiana, vai mikä se nyt oli.

Ensi jaksossa haukutaan vihreitä.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Soinin temppu ja Halla-Aho

Soini siis lähtee tosiaan Pyrsseliin. Olen aivan karmealla tavalla pettynyt, en PerusS:ään, vaan Soiniin. Soini on vielä niin tärkeä hahmo, että koko PerusS on ihmisten mieleissä Soini. Soinia tarvitaan Suomessa, hänen äänensä ei parlamentissa kuulu. Nyt koko puolue voi olla vaarassa. Eri asia olisi ollut, mikäli Soini olisi laittanut vaikkapa varamiehen istumaan paikalleen sinne.
 
Ihmisten mielissä europarlamentti on yhtä kuin kovapalkkainen virkamiesrevohka ja näin on _etenkin_ perussuomalaisten kannattajajoukossa ja vielä erityisesti Lapissa. Kyllä nyt ihmiset naureskellen muistelevat Soinin puheita seteliselkärangoista. Olen aivan varma, että minäkin olen joutunut aivan naurettavaan valoon. Monikohan minulta kysyy ensi viikolla taas asian tiimoilta, sitä en viitsi edes ajatella. En aio kuitenkaan puolustella tekoa yhtään.

PerusS ei ole puolueena mihinkään muuttunut ja siinä aion pysyä. Kolauksen puolue tästä kuitenkin saa, se on aivan varma. Puolue sopii minulle ohjelmansa ja arvojensa puolesta, tämä siis täytyy vain kestää ja katsoa eteenpäin. Ehkäpä tämä jotenkin kääntyy PerusS:n ja siis koko Suomen voitoksi.

Halla-Ahon jättäminen ulos valeista oli minun mielestäni mitä mainioin veto. Kaveri on kyvykäs ja sukkela suustaan, mutta puoluekuri se olla pitää. Ilman puoluekirjaa ja tuolla tavalla kapinoiden on turha odottaa muuta kuin mitä hän nyt sai. Toisaalta en pidä Soinin toimintaa yhtään vähemmän puoluetta hajottavana kuin Halla-Ahon. Lisäksi PerusS:n mahdollisuudet päästä jonain päivänä hallitukseen pienenisivät, mikäli Halla-Aho olisi mukana. Vaikuttamaan pitää päästä.
 
Selvää on se, että PerusS tarvii uusia suuria nimiä puoluejohtoon. Soini ja Vistbacka eivät riitä missään nimessä. 

Saatanan saatana.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Pakkoruotsi

Muutamia päiviä sitten sain olla todistamassa näytelmää, joka "yllättävästi" puolsi pakollista ruotsinopetusta. Mieleni teki mielenosoitukselliseen sävyyn nousta ylös ja kävellä salista kesken esityksen, mutta tulipahan tuokin katsottua. Kiinnitin huomiota erääseen seikkaan; tuo säälittävä näytelmä joutui turvautumaan täysin retoriikkaan ja retorisiin keinoihin. Tätä ei toki tarvitse ihmetellä, sillä eihän pakkoruotsia voi muuten puolustaa. Kunnollisia perusteluita ei tälle ole.

Näillä puliveivareilla oli tarjottavanaan ainoastaan yksi "kunnon" perustelu asialleen: se etu, joka suomalaisilla olisi kaupankäynnin saralla, kun he osaavat puhua kauppakumppaniensa omaa kieltä. Tämä on mielestäni tietysti roskaa. Ensinnäkin ruotsalaiset puhuvat aivan varmasti englantia, eivät edes "bääd inglissiä", joksi ruotsinpuolustajat englantia nimittivät, vaan sujuvaa kansainvälistä englantia. Muutoinkin on turhaa kuvitella, että kaupankäynnin saralla toimivista kovinkaan suuri osa puhuisi englantia huonosti, varsinkaan Suomessa. 

Jos pakolliset kielet valittaisiin tällä perusteella, kannattaisi ihmisten kurkusta alkaa tunkea alas vaikkapa Saksaa. Valtava kauppamahti Euroopassa, yksi Suomen suurimmista kauppakumppaneista. 100 miljoonaa saksanpuhujaa painaa ainakin minun vaakakupissani enemmän kuin 9 miljoonaa ruotsalaista.

Kyse on kielen pakollisuudesta. Pakkoruotsi ei todellisuudessa avaa ovia kuin pienelle osalle väestä, itseäni se on ainoastaan kahlinnut. Saksaa on hankala lukea rinnan ruotsin kanssa. Kaiken lisäksi yläasteen ruotsinopetus on mitä on. Kun luokasta 80% on vastahankaisia aivan syystä, ei opetuksesta tule mitään ja kielestä mahdollisesti kiinnostuneetkin saavat tyytyä seuraamaan opettajien ja oppilaiden välistä riitaa. Kukaan ei voita, paitsi ruotsinkielinen kansanosa - olisihan se hienoa, jos suomalaisilla ei olisi tätä kivirekeä vedettävänään.

Turhautuneisuuteni tämän asian johdosta on suunnaton. Pakkoruotsi kahlitsee, on kallista ja tekee ainoastaan hallaa. Silti se elää yhä vain, jotta joka hallitukseen saadaan 5:n edustajan harmiton ankkalampipuolue lisäksi. Näiden kaikkien todistajien läsnäollessa, ikuisuuden alttarilla minä sanon: perkele. Pakkoruotsi pois, johan alkaisi saksanlukijoita riittää. Oppilaille pitäisi antaa ruotsinopetuksen kustannuksella mahdollisuus valita vaikkapa ylimääräistä käsityötä; kädentaitajistahan meillä on pula, ei ruotsinosaajista. 

Olen kuitenkin hyvin toiveikas asiani suhteen: pakkoruotsi saadaan kyllä pois, kunhan vanhat suomettuneet poliitikot jäävät pois päätöksenteosta. Kun hommaan saadaan uutta selkärankaa, saavat ihmiset valita, lukevatko he ruotsia vai eivät. 

maanantai 16. helmikuuta 2009

Maahanmuutto, monikulttuurisuus ja minä.

Niin, moni onkin jo nykinyt minua hihasta kysyen: "Milloin kirjoitat maahanmuutosta?". En ole aiheeseen vielä paneutunut blogissani, sillä se on aina ajankohtainen aihe, josta on helppo kirjoittaa. Saanen revittyä aiheesta juttua plokiini vielä tämänkin jälkeen.

Maahanmuutto on lisääntynyt Suomessa kovasti 2000-luvulla. Sitä perustellaan työvoimapulalla, joka vaanii meitä jo aivan nurkan takana. Hyvä perustelu, jota on hankala kiertää tahi kaartaa. Sitten kuitenkin tulee tämä: "erilaisuus on rikkautta", tai tämä: "monikulttuurisuus on hyvästä". Tässä kohtaa mennään metsään, todella pahasti.

Aloitan näiden teesien kumoamisen vaikeimmasta, eli työvoimapulasta. Työvoimapula johtuu siitä, että suomalaisia ei riitä kaikille aloille. Tilanne on paha, siitä ei pääse mihinkään. On kuitenkin karmeaa ajatella, että jotkut vastuunalaiset poliitikot kehtaavat edes ehdottaa, että paikataan työvoimapula ulkomailta rahdattavilla ihmisillä! Ei tule kesää. Maahanmuuttajien kohdalla rahaa menee tietysti heidän kotouttamiseensa, mutta siinä ei ole koko asian ydin. Suomen kulttuurin silpominen ja hajauttaminen on juuri se, jota minä ja moni kanssani samaa mieltä oleva ei halua. Suomi on suomalaisten maa, ja sellaisena se on aina toiminut. Suomalaiset osaavat Suomen tavat, he kuuluvat tänne.  Maahanmuuttajien haaliminen tänne on juuri sitä lyhytnäköistä politiikkaa, josta nykyisin niin paljon puhutaan. Kyllä me voimme haalia tänne väkeä "paskahommiin" jotak eivät meille kelpaa, mutta voidaanko tämänkään toiminnan takana olevaa ajatusta pitä äoikeana? Entäpä kelpaavatko nämä hommat maahanmuuttajille ikuisesti?

Olen sitä mieltä että kaikista järkevin ja kauaskantoisin tapa hoitaa tulevaa työvoimapulaa on saada Suomen väkiluku taas nousuun. Perheen perustamista on helpotettava, tehoyhteiskuntaideasta on luovuttava, syrjässä elämistä on helpotettava. On selvää, että täyteen ahdetussa Helsingissä eivät ihmiset halua perustaa edes kahta lasta käsittävää perhettä. Miksi perhearvoista on luovuttu? Kaikkien näiden ammuskelujen ja masentuneisuuden aikana ehdottaisin, että mitäpä jos palaisimme pari vuosikymmentä taaksepäin aikaan, jolloin perhe oli kaiken ydin ja perusta, ei työ, raha ja menestys.

"Erilaisuus on rikkautta." Mainitsin juuri erään maailman törkeimmistä roskaväitteistä. Erilaisuus voi toki olla rikkautta, jos asiaa ajatellaan hengellisesti, mutta tällöinkin vain osittain. Ensinnäkin erilaisuus käsittää myös erilaiset edut, jotka usein kulkevat ristiin muiden ihmisten etujen kanssa. Riitahan siitä tulee ja kulunkeja. Ei voida väittää, että esimerkiksi islamilainen ja kristillinen maailma voisivat elää rinnakkain samassa valtiossa, ei, samassa kunnassa, ilman yhteentörmäyksiä. 

Tällainen lisää ennestään ihmisten välistä epäsopua ja viimeistään tässä vaiheessa saamme upottaa tämän lauseen perän hengelliselläkin tasolla. Yhteisöllisyyttä ei voi olla, jos ihmisillä ei ole mitään yhteistä.

Lopuksi pamautan ilmoille vielä kantani klassiseen pilakuvajupakka-asiaan. Olen sitä mieltä, että islamilaisten olisi tullut pitää suunsa kiinni. Jonkinlainen roti se pitää olla. Ei ole oikein, että maahanmuuttajat, jotka tanskalaiset ovat maahansa huolineet, yrittävät kieltää Tanskalaisilta mukavien piirustamisen. Tanskalaiset ovat tehneet töitä satojen vuosien ajan juuri siksi, että he saisivat piirtää mitä haluavat, eikä siinä ole islamilaisyhteisöillä mitään sanomista. Maassa maan tavalla tai maasta pois. Tämä pätee kaikenmoisiin tapauksiin, niin raiskaajiin kuin pilakuvista pillastujiinkin. En toki väitä, että kaikki maahanmuuttajat olisivat raiskaajia, joten siitä on maailmanparantajien turha minua syyttää.

Maahanmuutosta pitää saada puhua monella eri äänellä.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Maamiinat ja rypäleaseet

Niin, tällä kertaa kaivelen vanhoja asioita. Maamiinoista päätettiin luopua jo vuosia sitten ja rypäleasekeskustelustakin on jo aikaa. Vääryys ei kuitenkaan vanhene ja katson, että aika on täysin otollinen asian käsittelylle plokissani.

Maamiinakielto oli mielestäni jo niiden kieltämisen aikaan sula mielettömyys. Niistä luopumista perusteltiin muun muassa sillä, että se on epäinhimillinen puolustusase ja että se aiheuttaa haittaa siviileille. Ensinnäkin haluan sanoa, että on naurettavaa, kuinka Suomi lähtee asekieltosopimukseen aseen epäinhimillisyyden perusteella, kun puolustusvoimamme ovat olemassa ainoastaan Venäjän takia. Venäjä ei ole mukana missään asekieltosopimuksissa, he käyttävät joka ikistä vehjettä jolla ihmisestä saa hengen pois. 

Lisäksi voidaan kysyä, että mikäli joku tänne meidän maahamme pyrkii, onko sillä mitään väliä, kuinka huonosti heille käy? Ei tänne ole pakko tulla, silloinpa säästyvät jalatkin eikä miinoja tarvitse talloa. Jos tänne taas tullaan maata pitkin, on kyseessä taistelu olemassaolosta, eikä silloin sillä ole minkään valtakunnan merkitystä, kuinka epäinhimillisiä aseita käytetään. Taistelu tulee kerta kaikkiaan voittaa keinolla millä hyvänsä.

Suomalaiset maamiinat kartoitetaan niitä kylvävien joukkojen toimesta. Suomalaisia siviilejä eivät miinat siis haittaisi. Jos taas ne uhkaisivat venäläisiä siviilejä, en katso sitä haitaksi. Jos Suomea ei enää ole, ei millään ole enää mitään merkitystä, vähiten miehittäjien raajoilla.

Oslon asekieltosopimuksesta Suomi sentään jättäytyi pois. Eipä olisi tosin tätäkään keskustelua tarvinnut käydä, mikäli Suomi olisi vain viisaasti pitäytynyt maamiinojen kannalla. Rypälease on juuri sellainen verme jota Suomi tarvii, pidetään edes se. 

Toki olen sitä mieltä, että molempi parempi. Vaikka Suomella maamiinat olisivat käytössä vieläkin, olisin minä valmis hankkimaan myös rypäleaseita. Kun Suomen kaltainen liittoutumaton valtio puolustaa itseään, on se täysin oikeutettu käyttämään vaikka ydinasetta. Suomi ei ole hyökkääjä ja siksi sen asevalintoihin ei tule puuttua. Kaikista pirullisimmat aseet puolustusvoimain käsissä takaavat sen, että niitä ei koskaan tarvita käyttää.

Näihin militaristisiin tunnelmiin päätän tällä kertaa.

perjantai 30. tammikuuta 2009

Lappi ja petoeläimet

Niin, Lappihan on tunnetusti metsäistä periferiaa, jossa luonto ja sen eläimet ovat paljon lähempänä ihmistä kuin muissa maamme osissa, toki yhtään muiden läänien eläinkantoja vähättelemättä. Meillä täällä Lapissa on kuitenkin eräs merkittävä ero: osa ihmisistä elää yhä  hoitamalla poroja, jotka liikkuvat vapaina metsissä ruokaa etsien. Lienee aivan selvää, että susien olemassaolo saattaa ihmisen ja luonnon väistämättä törmäyskurssille.

Venäjältä tulevat sudet eivät sinällään olisi ongelma, mutta Lapin asioista mahdollisimman kaukana oleville sysätty valta susikantaa koskien on vahingollista kaikille. EU-kiintiöt susille ovatkin yksi naurettavimmista määräyksistä. 

Minua inhottavat suuresti erilaiset dokumenttiohjelmat, joissa sutta glorifioidaan ja tähdennetään sen merkitystä heikkojen eläinten karsijana ynnä muuna. Ei sillä, etteikö se pitäisi paikkaansa, mutta täällä ei asian laita niin ole. Susi ei todellakaan ole hyödyllinen eläin näillä raukoilla rajoilla, väitänpä sen olevan ainoastaan haitallinen. Kun tarjolla on tokkaantuneita poroja, ei susi ryynää pitkin metsiä hakien sairaita, elämän kilpajuoksun jo hävinneitä luonnoneläimiä.  Ei suinkaan, susi syö poroja.

Ja aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, on käsitys siitä, että susi tappaa syödäkseen, täysin väärä. Tunnetaanpa tapauksia, joissa susi on tappanut poroja jo toista kymmentä kappaletta ja vain näykkinyt muutamaa jalasta hiukopalakseen.

Hienointahan on se, että susia suojelevat lähinnä kaupungissa asustelevat kettutytöt. Muistellaanpa taannoisia tapahtumia, kun karhu otti ja lähti laitakaupungeille kuleksimaan (taisi olla Vaasa?). Ammuttiinhan se, ilman mitään suurempaa melua. Pitäisin kohtuullisena, jos annettaisiin elinkeinoaan harjoittaville ihmisille suuremmat valtuudet suojella omaa elinkeinoaan. Suuremmat valtuudet paikallisille ampua suurpetoja, etelästä matkaaville huvimetsästäjille ei tarvi mitään myönnytyksiä antaa. Susien tapauksessa tämä voisi tarkoittaa suurtakin kannan leikkausta.

Muutoinkin haluan tässä kirjoituksessani astua tämän ikivanhan ammatin harjoittajien puolelle. Olen havainnut lappilaisten keskuudessa jonkinlaista kateutta poromiehiä kohtaan. En voi kuin ihmetellä, mihin tällainen järjettömyys perustuu. Poromiehen ammatti ei kovin helpolta näytä, kun sitä pääsee aitiopaikalta katsomaan. Leiville se ei lyö monillakaan niin hyvin, että sillä voisi ainoastaan elää. Useimmat poromiehet toimivat metsurin hommissa, esim. raivaamassa kesäisin.

Minulla on syytä olettaa, että kateus poromiehiä kohtaan on vanhaa perua niiltä ajoilta, kun poromiehet olivat vielä "porvarin" asemassa. Näin ei enää ole. Saan kuulla usein väitteitä siitä, että poromiehet suurin piirtein ajaisivat poronsa autojen eteen tai tappaisivat poroja itse saakdakseen petokorvaukset. Juuri susien tuhot ja siitä aiheutuva pporonhoitajien protestintarve on omiaan ruokkimaan tietämättömien napinaa asiasta. Toki joka alalla voidaan huijata (ja valitettavasti huijataan), saattaapa joku poromies näin tehdäkin.

Sen lisäksi, että annettaisiin lappilaisten päättää suuremmaksi osaksi ainoastaan heitä koskevien asioiden tiimoilla olen sitä mieltä, että turha kadehtiminen on lopetettava. Jos poromiehen ammatti olisi muka niin kannattavaa, kuin nurisijat väittävät, niin mikäs heitä estää ostamasta poroja ja aloittaa tällä alalla? 

Sen, että ei tuijoteta omaa napaa, ei tarvitse tarkoittaa toisten perusteetonta mustamaalausta.

tiistai 27. tammikuuta 2009

EU-mörkö ja minä

Niin, päivää taloon. Aluksi lienee sopivaa kertoa hieman itsestään, onhan kyseessä plokini ensimmäinen kirjoitus. 

Olen politiikasta kiinnostunut ja sitä harrastava opiskelijä Lapin raukoilta rajoilta. Kahvit keitän revontulilla ja silleen. Ajatusmaailmaltani olen isänmaallinen, kansallismielinen ja hiukan konservatiivinen, mitä tulee elämän perusarvoihin. Maaseudulla asuvana metsurin poikana olen talouspolitiikkaa koskien jokseenkin keskellä. Kuulun kirkkoon, olen jotain lievästi uskovaisen ja agnostikon väliltä. Perhearvot, vanhempien, veteraanien ja perinteiden kunnioittaminen ovat minulle tärkeitä. Edellämainituista, yksittäisistä seikoista muodostuu pojankutale, joka on näillä näkymin valitsemassa puolueekseen Perussuomalaiset.

Nyt kun muodollisuudet on hoidettu, käydään itse asiaan. Aion kirjoittaa EU:sta, Euroopan Unionista. Tämä liittovaltiosuuntaan ajelehtiva, banaanivaltioita jäsenikseen haaliva möhkäle on herättänyt itsessäni monenlaisia ajatuksia, enimmäkseen kielteisiä, mutta esimerkiksi näin talouden taantuman aikana myös hyviäkin. Jonkin aikaa sitten sain kuitenkin kuulla eräästäkin EU:n tempauksesta, jonka tavoitteita ei tarvitse ihmetellä.

Kyseessä on totta kai Suomen lipun käytön rajoittaminen tuotteiden myynnissä. EU laati säädöksen, joka kieltää Suomen lipun käytön kotimaisten tuotteiden markkinoinnissa, mikäli valtiolla on asiassa sormensa pelissä. Suuri vahingonilo käväisi kasvoillani, siitäs saivat. Pakkokos niitä on kumartaa.

Motiivit lienevät täysin selvät: EU käsittää suuren suuria maita, joissa taas toimii suuria yrityksiä. Totta kai Italia, Ranksa ja Saksa ovat hyvillään, kun pienien maiden kuluttajat laittavat rahansa heidän tuotteisiinsa. Nyt vaikeutetaan kotimaisen tuotteen erottamista ulkomaisista ja onhan selvää, että sen Suomen lipun näkemisellä tuotteen kyljessä on todellakin vaikutusta kuluttajaan. Nyt tätä kuitenkin ollaan ajamassa alas. Rahat vain pois. Muutoinkin tällainen kehitys on ollut nähtävissä jo kauan aikaa, mutta itse heräsin kysymykseen vasta nyt. Voin oikeastaan myöntää viitanneeni usein kintaalla juuri sellaisille puheille, joita minä juuri nyt ujutan mieliinne tässä kirjoituksessa.

EU ja EU:n rahaliitto helpottavat kansainvälistä kilpailua ja kansainvälistävät markkinoita. On selvää, että suomalaisilla yrityksillä ei ole juuri sanansijaa markkinoilla, joilla mylläävät suuryritykset. Raha virtaa Suomesta pois sen sijaan, että se pysyisi täällä. EU syö pienempiä maita, varsinkin jos ne ovat samanlaisia kumartelijoita kuin mallioppilas-Suomi, joka noudattaa pilkuntarkasti jokaista direktiiviä mitä sieltä suolletaan.

Sen lisäksi, että peräänkuulutan suomalaisten tuotteiden suosimista, kysynkin, että olisiko aika pistää hanttiin? EU-vaalit ovat ovella ja PS on niissä mukana. Ymmärrän aivan hyvin sen, että ihmiset eivät halua äänestää näissä vaaleissa, katkeroituuhan sitä vähemmästäkin. Alhainen äänestysprosentti palvelee kuitenkin juuri EU-nöyristelijäin kiltaa. Siksi näkisin mielelläni monta perussuomalaista vaalipäivänä äänestämässä.

Kittilä vaikenee, ryömin takaisin jurottamaan.