Maahanmuutto, monikulttuurisuus ja minä.

Niin, moni onkin jo nykinyt minua hihasta kysyen: "Milloin kirjoitat maahanmuutosta?". En ole aiheeseen vielä paneutunut blogissani, sillä se on aina ajankohtainen aihe, josta on helppo kirjoittaa. Saanen revittyä aiheesta juttua plokiini vielä tämänkin jälkeen.

Maahanmuutto on lisääntynyt Suomessa kovasti 2000-luvulla. Sitä perustellaan työvoimapulalla, joka vaanii meitä jo aivan nurkan takana. Hyvä perustelu, jota on hankala kiertää tahi kaartaa. Sitten kuitenkin tulee tämä: "erilaisuus on rikkautta", tai tämä: "monikulttuurisuus on hyvästä". Tässä kohtaa mennään metsään, todella pahasti.

Aloitan näiden teesien kumoamisen vaikeimmasta, eli työvoimapulasta. Työvoimapula johtuu siitä, että suomalaisia ei riitä kaikille aloille. Tilanne on paha, siitä ei pääse mihinkään. On kuitenkin karmeaa ajatella, että jotkut vastuunalaiset poliitikot kehtaavat edes ehdottaa, että paikataan työvoimapula ulkomailta rahdattavilla ihmisillä! Ei tule kesää. Maahanmuuttajien kohdalla rahaa menee tietysti heidän kotouttamiseensa, mutta siinä ei ole koko asian ydin. Suomen kulttuurin silpominen ja hajauttaminen on juuri se, jota minä ja moni kanssani samaa mieltä oleva ei halua. Suomi on suomalaisten maa, ja sellaisena se on aina toiminut. Suomalaiset osaavat Suomen tavat, he kuuluvat tänne.  Maahanmuuttajien haaliminen tänne on juuri sitä lyhytnäköistä politiikkaa, josta nykyisin niin paljon puhutaan. Kyllä me voimme haalia tänne väkeä "paskahommiin" jotak eivät meille kelpaa, mutta voidaanko tämänkään toiminnan takana olevaa ajatusta pitä äoikeana? Entäpä kelpaavatko nämä hommat maahanmuuttajille ikuisesti?

Olen sitä mieltä että kaikista järkevin ja kauaskantoisin tapa hoitaa tulevaa työvoimapulaa on saada Suomen väkiluku taas nousuun. Perheen perustamista on helpotettava, tehoyhteiskuntaideasta on luovuttava, syrjässä elämistä on helpotettava. On selvää, että täyteen ahdetussa Helsingissä eivät ihmiset halua perustaa edes kahta lasta käsittävää perhettä. Miksi perhearvoista on luovuttu? Kaikkien näiden ammuskelujen ja masentuneisuuden aikana ehdottaisin, että mitäpä jos palaisimme pari vuosikymmentä taaksepäin aikaan, jolloin perhe oli kaiken ydin ja perusta, ei työ, raha ja menestys.

"Erilaisuus on rikkautta." Mainitsin juuri erään maailman törkeimmistä roskaväitteistä. Erilaisuus voi toki olla rikkautta, jos asiaa ajatellaan hengellisesti, mutta tällöinkin vain osittain. Ensinnäkin erilaisuus käsittää myös erilaiset edut, jotka usein kulkevat ristiin muiden ihmisten etujen kanssa. Riitahan siitä tulee ja kulunkeja. Ei voida väittää, että esimerkiksi islamilainen ja kristillinen maailma voisivat elää rinnakkain samassa valtiossa, ei, samassa kunnassa, ilman yhteentörmäyksiä. 

Tällainen lisää ennestään ihmisten välistä epäsopua ja viimeistään tässä vaiheessa saamme upottaa tämän lauseen perän hengelliselläkin tasolla. Yhteisöllisyyttä ei voi olla, jos ihmisillä ei ole mitään yhteistä.

Lopuksi pamautan ilmoille vielä kantani klassiseen pilakuvajupakka-asiaan. Olen sitä mieltä, että islamilaisten olisi tullut pitää suunsa kiinni. Jonkinlainen roti se pitää olla. Ei ole oikein, että maahanmuuttajat, jotka tanskalaiset ovat maahansa huolineet, yrittävät kieltää Tanskalaisilta mukavien piirustamisen. Tanskalaiset ovat tehneet töitä satojen vuosien ajan juuri siksi, että he saisivat piirtää mitä haluavat, eikä siinä ole islamilaisyhteisöillä mitään sanomista. Maassa maan tavalla tai maasta pois. Tämä pätee kaikenmoisiin tapauksiin, niin raiskaajiin kuin pilakuvista pillastujiinkin. En toki väitä, että kaikki maahanmuuttajat olisivat raiskaajia, joten siitä on maailmanparantajien turha minua syyttää.

Maahanmuutosta pitää saada puhua monella eri äänellä.

EU-mörkö ja minä

Niin, päivää taloon. Aluksi lienee sopivaa kertoa hieman itsestään, onhan kyseessä plokini ensimmäinen kirjoitus. 

Olen politiikasta kiinnostunut ja sitä harrastava opiskelijä Lapin raukoilta rajoilta. Kahvit keitän revontulilla ja silleen. Ajatusmaailmaltani olen isänmaallinen, kansallismielinen ja hiukan konservatiivinen, mitä tulee elämän perusarvoihin. Maaseudulla asuvana metsurin poikana olen talouspolitiikkaa koskien jokseenkin keskellä. Kuulun kirkkoon, olen jotain lievästi uskovaisen ja agnostikon väliltä. Perhearvot, vanhempien, veteraanien ja perinteiden kunnioittaminen ovat minulle tärkeitä. Edellämainituista, yksittäisistä seikoista muodostuu pojankutale, joka on näillä näkymin valitsemassa puolueekseen Perussuomalaiset.

Nyt kun muodollisuudet on hoidettu, käydään itse asiaan. Aion kirjoittaa EU:sta, Euroopan Unionista. Tämä liittovaltiosuuntaan ajelehtiva, banaanivaltioita jäsenikseen haaliva möhkäle on herättänyt itsessäni monenlaisia ajatuksia, enimmäkseen kielteisiä, mutta esimerkiksi näin talouden taantuman aikana myös hyviäkin. Jonkin aikaa sitten sain kuitenkin kuulla eräästäkin EU:n tempauksesta, jonka tavoitteita ei tarvitse ihmetellä.

Kyseessä on totta kai Suomen lipun käytön rajoittaminen tuotteiden myynnissä. EU laati säädöksen, joka kieltää Suomen lipun käytön kotimaisten tuotteiden markkinoinnissa, mikäli valtiolla on asiassa sormensa pelissä. Suuri vahingonilo käväisi kasvoillani, siitäs saivat. Pakkokos niitä on kumartaa.

Motiivit lienevät täysin selvät: EU käsittää suuren suuria maita, joissa taas toimii suuria yrityksiä. Totta kai Italia, Ranksa ja Saksa ovat hyvillään, kun pienien maiden kuluttajat laittavat rahansa heidän tuotteisiinsa. Nyt vaikeutetaan kotimaisen tuotteen erottamista ulkomaisista ja onhan selvää, että sen Suomen lipun näkemisellä tuotteen kyljessä on todellakin vaikutusta kuluttajaan. Nyt tätä kuitenkin ollaan ajamassa alas. Rahat vain pois. Muutoinkin tällainen kehitys on ollut nähtävissä jo kauan aikaa, mutta itse heräsin kysymykseen vasta nyt. Voin oikeastaan myöntää viitanneeni usein kintaalla juuri sellaisille puheille, joita minä juuri nyt ujutan mieliinne tässä kirjoituksessa.

EU ja EU:n rahaliitto helpottavat kansainvälistä kilpailua ja kansainvälistävät markkinoita. On selvää, että suomalaisilla yrityksillä ei ole juuri sanansijaa markkinoilla, joilla mylläävät suuryritykset. Raha virtaa Suomesta pois sen sijaan, että se pysyisi täällä. EU syö pienempiä maita, varsinkin jos ne ovat samanlaisia kumartelijoita kuin mallioppilas-Suomi, joka noudattaa pilkuntarkasti jokaista direktiiviä mitä sieltä suolletaan.

Sen lisäksi, että peräänkuulutan suomalaisten tuotteiden suosimista, kysynkin, että olisiko aika pistää hanttiin? EU-vaalit ovat ovella ja PS on niissä mukana. Ymmärrän aivan hyvin sen, että ihmiset eivät halua äänestää näissä vaaleissa, katkeroituuhan sitä vähemmästäkin. Alhainen äänestysprosentti palvelee kuitenkin juuri EU-nöyristelijäin kiltaa. Siksi näkisin mielelläni monta perussuomalaista vaalipäivänä äänestämässä.

Kittilä vaikenee, ryömin takaisin jurottamaan.