Talonpojan tappolinja voimissaan

1970-luvulla, kun maaseudun selkärankaa, pientiloja, alettiin ajaa alas, käytettiin tästä politiikasta nimeä "talonpojan tappolinja". Nyt ovat pientilat jo historiaa, vaan vielä jatkuu maaseudun alasajo. Niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet pakata kimpsujaan ja kampsujaan ja muuttaa kaupunkeihin tai Ruotsiin, yritetään ajaa pois kotideusuiltaan yhä. Tällä vuosituhannella ovat tätä politiikkaa ajamassa tietysti Suomen Vihreät, De Gröna.

Lukiessani Helsingin Sanomien uutista Vihreiden veroratkaisuista ei voi olla toteamatta, että Vihreiden heikko kannatus kaupunkien ulkopuolella ei ole mikään ihme. Taloutta tasapainotettaisiin kiristämällä ympäristö- ja energiaveroja, arvonlisäveroa korotettaisiin. Vihreät ilmoittivat kannattavansa myös kiinteistöverojen nostoa, jotta kunnat saisivat lisää rahaa. Kirsikkana kakun päällä koreili vihreiden ilmoitus, jonka mukaan he voisivat harkita asuntolainan verovähennysoikeuden poistamista.

Kaikki tämä on myrkkyä maaseudulla asuvalle ihmiselle, joka on rakentanut aikanaan omakotitalon ja ajaa töihin pitkiä matkoja. Tuskin Vihreiden johto itsekään ymmärtää, kuinka karmeassa valossa se voidaan nähdä. Vihreiden äänestäjäkunta on nuoria kaupunkilaisia, jotka ilmiselvästi ovat sitä mieltä, että maaseudulla riistetään häikäilemättömästi luontoa ja eletään helsinkiläisten kustannuksella. Samaan aikaan vihreät vastustavat suomalaisen teollisuuden tukemista varmoilla energiaratkaisuilla ja heikentää hallituksessa ollessaan selvästi suomalaista työllisyyttä. Luullaan, että suomalaiset voivat vain elellä muun maailman piikkiin ja työskennellä palveluammateissa.

Nyt kaikki on päivänselvää. Vihreässä ihanneyhteiskunnassa kaikki asuvat kerrostalolokerossa ja leikkaavat töikseen toistensa hiuksia. Sanomattakin lienee selvää, että tämä ihanne ei ole realistinen.