Talonpojan tappolinja voimissaan

1970-luvulla, kun maaseudun selkärankaa, pientiloja, alettiin ajaa alas, käytettiin tästä politiikasta nimeä "talonpojan tappolinja". Nyt ovat pientilat jo historiaa, vaan vielä jatkuu maaseudun alasajo. Niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet pakata kimpsujaan ja kampsujaan ja muuttaa kaupunkeihin tai Ruotsiin, yritetään ajaa pois kotideusuiltaan yhä. Tällä vuosituhannella ovat tätä politiikkaa ajamassa tietysti Suomen Vihreät, De Gröna.

Lukiessani Helsingin Sanomien uutista Vihreiden veroratkaisuista ei voi olla toteamatta, että Vihreiden heikko kannatus kaupunkien ulkopuolella ei ole mikään ihme. Taloutta tasapainotettaisiin kiristämällä ympäristö- ja energiaveroja, arvonlisäveroa korotettaisiin. Vihreät ilmoittivat kannattavansa myös kiinteistöverojen nostoa, jotta kunnat saisivat lisää rahaa. Kirsikkana kakun päällä koreili vihreiden ilmoitus, jonka mukaan he voisivat harkita asuntolainan verovähennysoikeuden poistamista.

Kaikki tämä on myrkkyä maaseudulla asuvalle ihmiselle, joka on rakentanut aikanaan omakotitalon ja ajaa töihin pitkiä matkoja. Tuskin Vihreiden johto itsekään ymmärtää, kuinka karmeassa valossa se voidaan nähdä. Vihreiden äänestäjäkunta on nuoria kaupunkilaisia, jotka ilmiselvästi ovat sitä mieltä, että maaseudulla riistetään häikäilemättömästi luontoa ja eletään helsinkiläisten kustannuksella. Samaan aikaan vihreät vastustavat suomalaisen teollisuuden tukemista varmoilla energiaratkaisuilla ja heikentää hallituksessa ollessaan selvästi suomalaista työllisyyttä. Luullaan, että suomalaiset voivat vain elellä muun maailman piikkiin ja työskennellä palveluammateissa.

Nyt kaikki on päivänselvää. Vihreässä ihanneyhteiskunnassa kaikki asuvat kerrostalolokerossa ja leikkaavat töikseen toistensa hiuksia. Sanomattakin lienee selvää, että tämä ihanne ei ole realistinen.

Keskusta puhuu: Muuttakaa juntit kaupunkiin!

Kirjoitus on lähetetty muutama päivä sitten Lapin Kansan yleisönosastolle, mutta koska sitä ei olla ainakaan vielä julkaistu, niin julkaisen sen plokissani.

Suomen suurista puolueista jokainen tunnustaa jotakin väriä, jolla tavanomaisesti mielletään olevan jonkinlainen merkitys. Kokoomuksen tunnusväri on sininen, SDP:n punainen ja Keskustan puolestaan vihreä. Keskustan vihreä neliapila edustaa maaseutua ja maalaisliiton perintöä.

Kuitenkin voidaan koko tuon värin merkitys unohtaa Keskustan tapauksessa, eivätkä kaksi muutakaan puoluetta tee poikkeusta. Olemme saaneet todistaa, kuinka uusi pääministerimme Mari Kiviniemi korottaa dieselin veroa siten, että polttoaineen hinta nousee. Tätä sanotaan hyvittävän käyttöveron alennus.

Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että dieselautolla ajaminen kallistuu niille, jotka ajavat paljon. Tämä taas tarkoittaa väistämättä niitä maaseudun asukkaita, jotka joutuvat pitkien välimatkojen ja työssäkäynnin takia käyttämään paljon autoa, ja ovat siksi päätyneet hankkimaan dieselauton. Tällä tavoin on niin sanottu maaseutupuolueemme puolustanut maaseudun asukkaiden mahdollisuuksia asua kotiseudullaan jo vuosikymmeniä. Tahti sen kun kiristyy.

On selvää, että tämän toimen virallisena selityksenä on vihreys ja kasvihuonepäästöjen pudottaminen. Kuitenkin tiedetään aivan hyvin, että näiden ihmisten on pakko ajaa saman verran, ei se terveyskeskus tai vaikkapa työpaikka sieltä yhtään lähemmäs hiivi, vaikka kuinka verotetaan auton käyttöä. Kaiken lisäksi juuri kaupunkiajo on sitä päästöisintä ajamista: ajetaan pieni matka kylmällä autolla, auto jäähtyy ja ajetaan takaisin. Kirsikkana kakun päällä useimmat näistä ajoista ovat täysin turhia, koska matka taittuisi kävellenkin. Tietullit kaupunkilaisille ovat kuitenkin lähestulkoon kirosana.

Pääministeri Mari Kiviniemi teki selväksi puolueen puheenjohtajatenteissä, että maaseutu ei unohdu, ettei hän ole ns. "hesalainen" ja korosti, että maaseudun ja kaupunkien välille ei pidä luoda vastakkainasettelua. Muutaman kuukauden kuluttua hän kuitenkin toimii näin. Mielestäni tämä on todella törkeää äänestäjien aliarviointia!

Suomen valtapuolueiden politiikka on nyt pahasti pielessä. Nykyään puolueet yrittävät ottaa selvää siitä, mistä äänestäjät pitävät, ja toimivat niin. Samalla varotaan suututtamasta isoja äänestäjäryhmiä, jolloin saavat pienet ryhmät kärsiä.

Entisellä maalaisliitolla on maaseudun ihmisille sanottavanaan vain tämä: muuttakaa kaupunkiin.