keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Keskustan väärä valinta

Niin. Lahden puoluekokouksessa nähtiin malliesimerkki siitä, kuinka puolue pyrkii selkärangattomasti miellyttämään äänestäjiä tekemällä henkilövalintansa gallupit ohjenuoranaan. Puheenjohtajaksi valittiin väritön, hajuton ja mauton Mari Kiviniemi, ainoa naisehdokas. Puoluesihteerikisan taas voitti niin ikään väritön Timo Laaninen. Olen kyllä pettynyt siihen linjaan, jonka Keskusta on ottamassa.

Omasta mielestäni paras mies hommaan olisi ollut joko Paavo Väyrynen tai Mauri Pekkarinen. Väyrynen olisi ollut lähempänä todellista Keskustan kenttää, eli maaseutua. Hänen tarjoamansa lääkkeet Keskustan kannatuksen palauttamiseksi olivat juuri sitä, mitä Keskustalta pitäisikin tulla: alue- ja kuntapolitiikan painottamista. Väyrynen uskalsi myös edustaa konservatiivisia arvoja ja hän oli terveen kriittinen, mitä tulee EU:hun. Olipa hän jopa povannut euron kriisiä jo kymmenen vuotta ennen Kreikan syöksykierrettä. Paavo Väyrysellä Keskusta olisi pystynyt vastaamaan perussuomalaisten asettamaan haasteeseen.

Tämän sijaan Keskusta päätti jatkaa tähän asti tuloksetonta kaupunkiäänestäjien kosiskeluaan. Mari Kiviniemi on helsinkiläinen, vaikka hän kuinka olisi kotoisin Jalasjärveltä. Pohjoinen on nyt aivan aliedustettuna, ja tulevan kehityksen kyllä osaa ennustaa huonompikin profeetta. Kiviniemi ei ottanut puheenjohtajakisassakaan kantaa mihinkään, tuskin meno siitä muuttuu. Saimme naispuolisen Matti Vanhasen: kepukompromissin. Maaseutua jää puolustamaan vain SMP:n perillinen, Perussuomalaiset.

Muutoinkin ovat Kiviniemen lausunnot järjettömiä: hänen mukaansa Keskusta on nyt puhdas, kun muutama naama vaihdettiin. Törkeä yritys lakaista maton alle tai sälyttää muutaman ihmisen niskoille kaikki ne koplaukset ja hämärien vaalitukien kanssa pelailu, joiden johdosta Keskustan tähti nyt on laskussa ja joiden "ansiosta" nykyjohto paikalleen pääsikin, Toivon mukaan ja luultavasti Keskusta tekee nyt SDP:t. Yritetään muuttua niin epätoivoisesti, että vanhat äänestäjät eivät enää tunne ennen kannattamaansa puoluetta.

Joukkopako Perussuomalaisiin voi jatkua, mikäli kansalaisten poliittinen muisti ei ole niin lyhyt, kuin puhutaan.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Teollisuutta tarvitaan

Viime viikolla Oulussa aate- ja oppihistorian pääsykoetta odotellessani tulin tietysti puhuneeksi politiikkaa. Juttukaverikseni olis suotu muuan vasemmistonuori, jonka kanssa tuli tietysti kova tinka ydinvoimasta ja sen lisätrakentamisen mielekkyydestä. Muutamia erittäin hyviä pointteja vastapuolella oli. Niistä vahvin oli se, että rakentamalla lisäydinvoimaa Suomi tekee hyödyttömäksi uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen, ja se sen takia jäisi pois kansainvälisestä kilpailusta tällä alalla. "Uusi Nokia" jäisi siis tulematta.
Kuitenkin toistuivat näiden juttukavereideni puheissa turha usein sanat "jos", "joskus" ja "ehkä". Vastustaessaan ydinvoimaa vihervasemmisto laskee sellaisen tekniikan varaan, jota ei vielä ole edes olemassa. Kuitenkin energiantarve siintää jo lähitulevaisuudessa. Mikäli pelaisimme viheriäisten sääntöjen mukaan, pääsisimme parhaassa tapauksessa tiukasti kiinni uusiutuvan energian teknologiasta käytävään kilpailuun. Huonompi ja todennäköisempi vaihtoehto on taas se, että haaskaisimme vain aikaa ja kärvistelisimme turhaan osuuttaan kasvattavan venäläisen ydinsähkön varassa. Kun otetaan huomioon se, että Suomi satsaa tälläkin hetkellä uusiutuvan energian kehittämiseen, olen hallituksen esitykseen varsin tyytyväinen.
Kun otin puheeksi sen, kuinka Vasemmistoliitto pettää äänestäjänsä syömällä suomalaisen teollisuuden ja siis työläisen oksaa poikki politiikallaan, sain tyrmistyttävänm vastauksen: teollisuus valuu kuitenkin Kiinaan, antaa mennä. Tällainen "isämurha" sai vieläpä aivan varauksettoman hyväksynnän. En millään voi uskoa, että tällainen kanta voisi saada kannatusta muualla kuin juuri vihervasemmistossa. Juuri edullinen energia voi olla ja tulee olemaankin se ratkaiseva etu koulutetun työvoiman ja muiden avujen ohella, joka saa pysäytettyä teollisuuden valumisen ulkomaille.
Samanlainen ajattelumalli näyttää olevan tyypillistä myös Vihreässä puolueessa: mitään ei saa rakentaa lisää, mitään ei saa tuottaa. He uskovat, että länsimaista voisi tulla eräänlaisia loisia, joissa kaikki työpaikat ovat palvelualalla. Kyllähän terve järkikin sanoo, että eivät kaikki voi vain leikata toistensa hiuksia. Jotain täytyy viedäkin, ja tarvitaan alkutuotantoa. Itse aloitin tänään jokavuotisen urakan metsähallituksen palkkalistoilla metsänistutuksessa - on se sentään mukavaa nähdä, että täällä sentään tehdään vielä samoja oikeita töitä, jotka ovat pitäneet Suomen pystyssä koko sen olemassaolon ajan.