Lisäydinvoimasta

Nyt ylioppilaskirjoitusten jälkeisessä toimettomuudessa ja muiden aiheiden puutteessa on tullut aika käyttää villi kortti: lisäydinvoima, joka on aina ajankohtainen aihe.

Asia on ollut taas tapetilla, kun kolme eri energiayhtiötä on hakenut lupaa ydinvoimalaitoksen rakentamiselle. Päähallituspuolueet Keskusta ja Kokoomus kannattavat ydinvoiman lisärakentamista, RKP ei asiasta välitä kunhan suomalaisjunteille opetetaan ruotsia siitä huolimatta ja vihreitä ei kuunnella. Hyvä näin. Ydinvoimaa kun on lisättävä, mieluummin useammankin laitoksen verran.

Tämän päivän Lapin Kansassa uutisoitiin vihreiden kannasta: ydinvoimaa ei tarvitse rakentaa lisää, vaan energiaa pitää säästää ja kehittää ympäristöystävällistä energiantuotantoa. Sikäli kun tiedetään, että uusiutuva energia on vielä lapsenkengissään eivätkä ihmiset energiaa kuitenkaan säästä, voidaan vihreiden kanta suomentaa seuraavanlaiseksi: "Ydinvoimaa ei tarvita, sähköä saadaan töpselistä ihan tarpeeksi."

Energiantuotannon lisäämisellä ei ainoastaan vastata kulutuksen kasvuun. Sillä parannetaan Suomen teollisuuden kilpailukykyä ja näin puolustetaan suomalaisia työpaikkoja. Meillä on siis työministeri, joka vastustaa teollisuuden kilpailukyvyn parantamista ja suomalaisen työllisyyden edistämistä! Samalla hän toki kannattaa 22 000 ihmisen jättämistä työttömäksi kieltämällä turkistarhaus. Täytyy sanoa, että joskus minulla on jokseenkin voimaton olo.

Suomen kannattaa rakentaa ydinvoimaa, koska nykyisessä tilanteessa ei teollisuuden kilpailukyvyn parantuminen sähkön hinnanlaskun muodossa ole ollenkaan pahitteeksi, eikä energian vientikään kuulosta pahalta, kun muistaa Suomen kasvaneen valtionvelan. Vaihtoehtoja ei ole: tuulivoima on Suomessa lähinnä vitsi, Tanskan esimerkkiä on vihreiden turha vilautella. Puupohjaisen energian lisärakentaminen on jo paljon realistisempaa ja toivottavaakin, mutta tuloksia ei tule tarpeeksi nopeasti.

Suomessa on kaiken lisäksi mainiot edellytykset ydinvoiman lisärakentamiselle. Vesivoimaa lisäämällä saadaan ydinvoiman tarvitsemaa säätövoimaa riittämiin. Tätäkin Vihreät toki vastustaa. Suomi on kaukana mannerlaattojen reuna-alueilta ja kallio on vakaata. Ydinjäte voidaan siis varastoida syvälle kallioon varsin turvallisesti. Kirsikkana kakun päällä aiotaan Suomen Talvivaarassa aloittaa uraanin kaivaminen - mitäs tässä siis odotellaan?

Eipä Vihreät (ja vihertynyt vasemmistoliitto) ainoa vikapää tässä asiassa ole: Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ilmoitti vastustavansa ydinvoiman lisärakentamista. Omasta mielestäni puolue ampuu itseään jalkaan vastustamalla samanaikaisesti työpaikkojen siirtymistä ulkomaille ja työpaikkojen pitämistä täällä. Tähän kuitenkin tulee muutos, niin ainakin uskon.

Kyllä kansa tietää.

Viime viikonloppu oli antoisa. Sain lukea Iltalehden ja Ilta-Sanomien sivuilta, kuinka Björn "Nalle" Wahlroos, Suomen rikkain taistolainen, puhui viisaita sanoja. Hän ehdotti, että Suomi lopettaisi kehitysavun maksamisen ja näin tukisi nousuaan lamasta. Ehdotus kuulostaa aika raa'alta, ja jo alusta alkaen oli selvää, että vastustus on rajua.

Monet asiat kuitenkin puhuvat Nallen ehdotuksen puolesta. Rikkaiden maiden kehitysmaille maksama apu on tehotonta, ja kuten sanottu, se ei ole tuottanut 50 vuoteen tulosta. Josko se ei sittenkään toimi? Kehitysapu passivoi sen saajia, eikä usein mene oikeaan osoitteeseen. Milloin gepardihattudiktaattorien taskuihin, milloin valtavan valtionvelan korkojen maksamiseen.

Hienointa olivat Iltalehden ja Ilta-Sanomien sivuillaan teettämät kyselyt: Iltalehti kysyi, onko kehitysapu turhaa ja Ilta-Sanomat taas sitä, josko Suomen pitäisi lopettaa kehitysavun maksaminen. Tulokset olivat musertavia: Iltalehden kyselyyn vastattiin noin 23 tuhatta kertaa, 90% oli sitä mieltä, että kehitysapu on turhaa. Ilta-Sanomien kyselyyn taas vastattiin 26 tuhatta kertaa, ja 79% kannatti kehitysavun maksun lopettamista.

Myös maahanmuuttoasiassa on kansan mielipide kovin erilainen, kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan 60% suomalaisista ei ottaisi lisää maahanmuuttajia. Tämän ovat myös Suomen suuret puolueet, Tupu, Hupu ja Lupu, huomanneet. Kokoomusnuoret avasivatkin pelin ottamalla kriittisesti kantaa maahanmuuttoon. Nyt SDP:n Jutta Urpilainen huutaa kitalaki punaisena "Maassa maan tavalla"-iskulauseita.

Asia on niin, että suuret puolueet pelkäävät maahanmuuttokriittisen keskustelun nousevan ensi vaalien pääteemaksi. Tämän johdosta ne pelkäävät, että Perussuomalaiset todellakin tyhjentää pajatson. Perussuomalaisten vaikutus on puolueen kansanedustajalukua suurempi, siitä ei nyt pääse mihinkään. Toivottavasti äänestäjät huomaavat ajatella, kuka todellakin pitää maahanmuuttokriittisen linjan: sitä koko olemassaolonsa ajan ajanut puolue vai puolue, joka on kääntänyt kelkkansa nähdessään sen olevan pakollista. Perussuomalaisille maahanmuuttokriittisyys ei ole vain mainostemppu.

Kyllä kansa tietää.

Lapin Kansan pääkirjoituksesta "Rasismi on raukkamaista"

Lapin Kansan pääkirjoitus herätti tänään mielenkiintoni. "Rasismi on raukkamaista" otsikkonaan yritti teksti vääristellä Suomessa noussutta maahanmuuttokriittistä keskustelua. Samanlaisia tekstejä julkaistaan Suomen median toimesta päivittäin, mutta tulokset puhuvat puolestaan: suomalaiset eivät suostu nielemään sitä, että poliitikot ja monikulttuurihaihattelijat päättävät, mikä on Suomelle ja suomalaisille parasta.

Keinot olivat samaa tasoa yläastekeskustelun kanssa - "maahanmuuttokriittisyyden" sijasta käytettiin sanaa "maahanmuuttajavastaisuus". Eturivin maahanmuuttokriittisessä keskustelussa, jolla usein tarkoitetaan kohukirjoittelija Jussi Halla-Ahoa, ei esiinny juurikaan rasistisia kommentteja. Ei maahanmuuttajia pidetä pahana, vaan itse maahanmuuttopolitiikkaa ja sen vaikutuksia.

Maahanmuuton vastustaminen taas on perusteltua. Maahanmuuton sanotaan olevan ratkaisu meitä nurkan takana vaanivaan työvoimapulaan. Tämä on täyttä roskaa, sillä useissa Keski-Euroopan maissa, joissa maahanmuutto on alkanut toden teolla jo muutama vuosikymmen sitten, on maahanmuutto ainoastaan heikentänyt huoltosuhdetta. Myös Suomessa kehitys on samanlainen. Maahanmuuttajat työllistyvät suomalaisia huonommin, heidät pitää sopeuttaa ja he tuovat usein mukanaan suuren perheen, myös vanhuksia. Elätettävien määrä vain kasvaa työtä tekevään väestöön verrattuna. Se, mistä maahanmuuttajien työttömyys johtuu, on eri asia. Vaikka se johtuisi suomalaisten asenteista, se ei tätä tosiasiaa poista.

Kaikista tökeröin kohta tässä pökäleessä oli: "Myös isänmaallisuus yhdistetään helposti maahanmuuttajavastaisuuteen. Näin ei tietenkään ole, sillä todellinen isänmaallisuus on suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoisuutta." Haluaisin todellakin tietää, missä sanakirjassa isänmaallisuus selitetään noin! Viimeksi kun asiaa mietin, tulin siihen tulokseen, että isänmaallisuus tarkoittaa isänmaan ja sen kansan, siis suomalaisten, etujen ajamista olosuhteista välittämättä. Se on kansallisvaltion tehtävä, huolehtia sen kansasta.

Maahanmuuttoa vaalimalla me luomme tuleville sukupolville tilanteen, jossa he eivät enää asukaan suomalaisessa Suomessa. He voivat joutua luopumaan perinteistä ja tavoista, jotka meille ovat itsestään selviä. Törkeintä on se, että se ei ole heidän, vaan edeltävien sukupolvien lyhytnäköisyyden syytä. Ei kuulosta mielestäni isänmaalliselta. Jostain ne ennakkoluulotkin tulevat, eivät ne tyhjästä synny. Suomalaiset ovat omalaatuinen kansa, ja aina kun joudutaan lähtökohdiltaan erilaisten ihmisten kanssa tekemisiin, on tuloksena ristiriitoja. Niiden luominen tieten tahtoen on typerää.

Mitä tulee netissä käytävään keskusteluun, niin viime aikoina esillä olleet, kieltämättä rasistiset puheet ja ihmisten leimaaminen eivät ole uusi juttu. Viimeiset kaksikymmentä vuotta on maahanmuuttoa vastustavia leimattu natseiksi, typeryksiksi ja junteiksi. Puututtaisiinko tähänkin?

Kaiken kaikkiaan on maahanmuutosta käytävä keskustelu yksipuolista tosiasioiden kiertämistä ja vääristelyä.

Uudesta vaalilaista

Hallituspuolueiden tukema uusi vaalilaki julkistettiin noin viikko sitten. Vaalilain uudistus vahvistaisi piepuolueita, joten periaatteessa se on mainio asia. Mikäli viime vaalit olisi käyty tämän ehdotetun uuden järjestelmän pohjalta, olisi esimerkiksi Perussuomalaisten paikkaluku nyt viiden sijasta kahdeksan. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

Uusi vaalilaki laskisi puolueiden äänimäärät koko maassa vaalipiirien sijaan ja jakaisi paikat sen pohjalta. Jo nykyjärjestelmässä on vaikea sanoa, josko antamani ääni hyödyttää jotakin, jota en missään tapauksessa äänestäisi. Nyt voi olla jo aivan varma siitä, että ääneni hyödyttää jotain sellaista, joka on äänestämäni ehdokkaan kanssa eri mieltä itselleni tärkeissä asioissa.

On selvää, että alueelliset erot vaikuttavat ihmisten mielipiteisiin. Juuri tämän takia on maa jaettu vaalipiireihin, sillä esimerkiksi lappilaisten mielipiteiden voidaan olettaa olevan monissa asioissa erilaisia kuin esimerkiksi helsinkiläisten. Tästä saa moni hyvän syyn jäädä kotiin vaalipäivänä. Paikallispuolueillakin luulisi olevan vaikeampaa nyt, kun ääniosuus lasketaan koko maasta.

Uuden vaalilain toinen epäkohta on se, että se tuo Suomen vaaleihin kolmen prosentin äänikynnyksen ja kieltää vaaliliitot. Vaaliliittojen kieltämisessä ei ole mitään pahaa, mutta kun se yhdistetään äänikynnykseen, alkaa homma haiskahtaa pienpuolueiden tappamiselta. Tähänkin asti on niiden ainoa keino saada jalka eduskunnan oven väliin ollut se, että ne saavat yhden edustajan sisään vaaliliiton avulla tai ilman, ja hankkivat näin valtakunnallista näkyvyyttä. Kolmen prosentin äänikynnyksellä se ei onnistu.

Pienpuolueiden tuhoaminen on valitettavaa, vaikka minun olisi ehkä syytä iloitakin siitä. Perussuomalaisia sirpaloittavat pienet puolueet kuten Itsenäisyyspuolue saavat käytännössä porttikiellon eduskuntaan. Toisaalta PerusS:kään ei olisi päässyt eduskuntaan, mikäli sen alkuaikoina oltaisiin käytetty äänikynnystä. Paljolta olisivat vanhat puolueet säästyneet.

Yritetäänkö nyt estää vastaavien ilmiöiden syntyminen?

Lakkoterrorismi

Tänään se sitten alkoi. Nimittäin ahtaajien lakko, jossa noin 3000 hyvinpalkattua työntekijää aiheuttaa yhteiskunnalle yli sadan miljoonan euron menetykset päivässä tavoitellessaan kohtuuttomia etuja. Tämä sata miljoonaa euroa käsittää vieläpä vain vientitulot, myös tuonti on jumissa.

Mitä ahtaajat sitten haluavat? Äskettäin katsomassani A-Talkissa vieraillut lakkojohtaja kierteli ja kaarteli tätä kysyttäessä - eipä häntä voi siitä syyttääkään, kyllä minua itseänikin hävettäisi paljastaa katsojille noita vaateita. Kyseessä on nimittäin ahtaajan vuoden palkan suuruinen eroraha. Vielä kun ahtaajan palkka on varsin korkea verrattuna muiden alojen palkkoihin, en voi muuta kuin asettua työnantajan puolelle. Koko vientiteollisuuden lamauttava lakkoilu tällaisessa taloudellisessa tilanteessa on tietyllä tasolla verrattaessa terrorismiin.

Suomessa sama ilmiö on harmillisen yleinen: avainasemassa olevat ammattiryhmät ajavat itsekkäästi omia etujaan ja ampuvat koko yhteiskuntaa jalkaan. Paperimiehet ovat jo syöneet oman oksansa poikki, kun tuotantoa on alettu siirtää halvemman työvoiman maihin. Lentäjät lakkoilevat jatkuvasti ja aiheuttavat näin suurta vahinkoa Finnairille, jota ylläpidetään mm. veronmaksajan varoin. Ahtaajat ovat siitäkin erikoinen ryhmä, että pikaisen haun perusteella tulin siihen tulokseen, että alalle ei kummempaa koulutuista tarvitse.

Tällainen terrorismi on saatava kuriin. Kannatan ehdottomasti esimerkiksi ehdotusta pakkosovusta vastaavissa tilanteissa. Kun ratamiehet aikoivat alkaa järjettömään lakkoon sodanjälkeisenä aikana ja olisivat näin lamauttaneet koko Suomen, harkittiin jopa ratamiesten määräämistä ylimääräisiin kertausharjoituksiin veturia kuljettamaan. Tällainen veto sopisi mielestäni tähänkin tilanteeseen oikein hyvin.

Vähemmän yllättyneenä huomasin, kuinka tuossa ohjelmassa oli lakkoilijoita puolustamassa Vasemmistoliiton kansanedustaja Markus Mustajärvi. Minkä ihmeen takia Vasemmistoliitto puolustaa pientä hyvätuloisten ryhmää, joka aiheuttaa järjettömässä ahneudessaan suurta vahinkoa myös Vasemmistoliiton äänestäjille? Vasemmistoliitto näyttää olevan periaatteesa aina työnantajaosapuolta vastaan, oli tilanne kuinka järjetön hyvänsä.

Vaan niinhän se on: kun maailmaa katselee punaisten kiikarien läpi tarpeeksi kauan, niin näköhän siinä menee.

PerusS gallupeissa + kepun puheenjohtajapeli

Viime viikolla julkaistiin kaksi toisistaan suuresti poikkeavaa gallup-tutkimusta, jotka mittasivat eri puolueiden kannatusta. Perussuomalaisten kannalta näiden kahden tuloksen ero oli dramaattinen: Iltalehden tutkimuksessa Perussuomalaisille luvattiin jopa kaksinkertainen äänimäärä viime vaaleihin verrattuna. Ylen tutkimuksen mukaan perussuomalaisten kannatus on taas laskenut 0,1 prosenttia. Kysyä ei tarvitse, kumpi tulos on luotettavampi. Ennen uskon YLEn kuin iltapäivälehtien tuloksia, mutta erittelenpä tuota mielenkiintoisampaa kyselyä lähemmin.

Perussuomalaisten kannatuksen nousun lisäksi luvassa olisi se, että vihreistä osa (noin 8%)loikkaisi vasemmistoliittoon ja toinen mokoma SDP:hen, kun keskustasta taas valuisi hieman äänestäjiä kokoomukseen. Tästä tuloksesta ei voi kuin iloita, sillä vaikka en varsinkaan vasemmistoliittoa juuri arvostakaan, valitsisivat vihreät loikkarit omasta mielestäni paljon pienemmän pahan. Kokoomuksen nousua ei voi kuin ihmetellä, sillä ilmeinen hyväosaisten etujen ajaminen lama-aikana luulisi suututtavan äänestäjät.

Iltalehden tulokset poikkeavat siis tuntuvasti YLEn lukemista. Kuitenkin siihen on haastateltu 5300:aa ihmistä, kun YLEn tutkimuksessa vastaava luku lieni 3000. IL:n tutkimus lienee kuitenkin sensaatiohakuinen.

Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että Keskustan kannatus laskee ja Kokoomuksen vastaavasti kasvaa. Uskon, että tämä kertoo jonkinlaisesta vastakkainasettelun kasvusta. Keskustan kaltainen pikkuporvarillinen puolue menettää ihmisten mielipiteiden selkeämmän jakautumisen tuloksia ääniä vasemmalle sekä oikealle. Keskustan tappiota selittää toki myös se, että se on saanut kilpailijakseen puolueen, jonka ihmiset kokevat todella puolustavan maaseutua. Tämä puolue on tietysti Perussuomalaiset. Kumpikaan kysely ei kuitenkaan ota huomioon Mauri Pekkarisen loikkaamista mukaan kepun puheenjohtajakilpaan.

Pekkarinen siis todellakin aikoo Keskustan johtoon. Itse olen toivonut tätä jo jonkin aikaa: Pekkarinen on loistava puhuja ja luo tahallaan vastakkainasettelua itsensä ja kaupunkilaiskeskustalaisten välille. Pekkarisella on kokemusta varsinkin teollisuudesta ja hän kannattaa ydinvoiman lisärakentamista - siis sopiva pääministeri. Paavo Väyrysen ei tarvitse haastajansa rinnalla hävetä ollenkaan, mutta toivon itse Pekkarisen voittoa. Paavo Väyrysen valinta voisi houkutella Perussuomalaisiin kallellaan olevia lappilaisia takaisin kepuun, ja sitähän en toivo. Eniten tietysti toivoisin Mari Kiviniemen valintaa ja epäonnistumista Jutta Urpilaisen tapaan, mikä takaisi PerusS:n nousun.