Talonpojan tappolinja voimissaan

1970-luvulla, kun maaseudun selkärankaa, pientiloja, alettiin ajaa alas, käytettiin tästä politiikasta nimeä "talonpojan tappolinja". Nyt ovat pientilat jo historiaa, vaan vielä jatkuu maaseudun alasajo. Niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet pakata kimpsujaan ja kampsujaan ja muuttaa kaupunkeihin tai Ruotsiin, yritetään ajaa pois kotideusuiltaan yhä. Tällä vuosituhannella ovat tätä politiikkaa ajamassa tietysti Suomen Vihreät, De Gröna.

Lukiessani Helsingin Sanomien uutista Vihreiden veroratkaisuista ei voi olla toteamatta, että Vihreiden heikko kannatus kaupunkien ulkopuolella ei ole mikään ihme. Taloutta tasapainotettaisiin kiristämällä ympäristö- ja energiaveroja, arvonlisäveroa korotettaisiin. Vihreät ilmoittivat kannattavansa myös kiinteistöverojen nostoa, jotta kunnat saisivat lisää rahaa. Kirsikkana kakun päällä koreili vihreiden ilmoitus, jonka mukaan he voisivat harkita asuntolainan verovähennysoikeuden poistamista.

Kaikki tämä on myrkkyä maaseudulla asuvalle ihmiselle, joka on rakentanut aikanaan omakotitalon ja ajaa töihin pitkiä matkoja. Tuskin Vihreiden johto itsekään ymmärtää, kuinka karmeassa valossa se voidaan nähdä. Vihreiden äänestäjäkunta on nuoria kaupunkilaisia, jotka ilmiselvästi ovat sitä mieltä, että maaseudulla riistetään häikäilemättömästi luontoa ja eletään helsinkiläisten kustannuksella. Samaan aikaan vihreät vastustavat suomalaisen teollisuuden tukemista varmoilla energiaratkaisuilla ja heikentää hallituksessa ollessaan selvästi suomalaista työllisyyttä. Luullaan, että suomalaiset voivat vain elellä muun maailman piikkiin ja työskennellä palveluammateissa.

Nyt kaikki on päivänselvää. Vihreässä ihanneyhteiskunnassa kaikki asuvat kerrostalolokerossa ja leikkaavat töikseen toistensa hiuksia. Sanomattakin lienee selvää, että tämä ihanne ei ole realistinen.

Monikulttuurisuutta kansalle

Viime aikoina on lehdistä saatu lukea, kuinka vanhat puolueet, Tupu, Hupu ja Lupu, ovat kilvan kalastelleet maahanmuuttovastaisia ääniä. Samalla nämä syyttävät toisiaan populismista, kun joku toinen on vuorossa puhumassa suomalaisten puolesta. Viimeisimpänä vuorossa on ollut SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja puolueen entinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma.

Sinänsähän Heinäluoma on puhunut pelkkää asiaa. Lainauksia Huvudstadsbladetista:

"Jos tänne otetaan suuri joukko ihmisiä ulkopuolelta samaan aikaan kun työttömyys on huippukorkea, se vie töitä suomalaisilta, tekee heistä työttömiä. Se johtaa lisääntyvään rasismiin."

"60 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että maahanmuuttoa ei pitäisi lisätä. Se ei ole rasismia, vaan järkevä reaktio siihen, että meillä on maassa 300 000 työtöntä."

Tätä Anni Sinnemäki ihmettelee. Omien sanojensa mukaan hän pitää erikoisena sanoa, kuinka tänne tuotavat maahanmuuttajat sinänsä lisäisivät rasismia. Jo nyt pitää ministeristason ihmisellä olla erikoinen taju keskivertotallaajan ajatuksista, jos sitä ei ymmärrä. Vihreitten kannanotot alkavat vaikuttaa aina vain enemmän suomalaisvihalta: kaikki on meidän tyhmien ja suvaitsemattomien metsäläisten vika. Meidän takiamme maahanmuuttajat ovat työttömiä ja heidän rikostilastonsa ovat paljon suomalaisia komeampia.

Tätä kirjoittaessani uutisissa puhuttiin lisäksi, kuinka Suomen lastenkulttuurissa esiintyy liian vähän ulkomaisten kulttuurien edustajia, kuinka monikulttuurisuutta pitäisi vaalia jo tälläkin alueella. Johan Veltto Virtanen tätä yritti herättämällä henkiin vanhan lastenlaulun, mutta asiasta nousi valtava meteli ja vastalauseiden myrsky. Päättäkää jo, mitä mieltä olette.

Muutenkin tuntuu, että milloinkohan aletaan valittaa siitä, että miksi kaupasta ei saa mustaa maitoa, kun valkoistakin kerran saa. Mikä ihme se on, että maahanmuuttovastaisuus vahvistuu, kun suomalaisia tällä tavoin kiusataan?

Punavihreä puolustuspolitiikka ja Nato

Yleiseen asevelvollisuuteen olen ottanut kantaa jo muutamaan otteeseen, mutta katsoinpa sen taas kerran tarpeelliseksi luettuani Lapin Kansasta 19.4. hyvän kolumnin koskien Nato-kysymystä. Sotilaallinen liittoutumattomuus on lujasti sidoksissa suomalaisten omaan puolustuskykyyn ja puolustuspolitiikkaan: liittoutuminen on joko välttämätöntä tai sitä ei tarvita.

Suomen omalle, uskottavalle puolustuskyvylle on asevelvollisuus kaiken perustana, se on tullut todettua tässäkin blogissa jo useaan otteeseen. Alueeltaan laaja maa tarvitsee suuren asevelvollisuusarmeijan, jotta koko maa voitaisiin turvata. Ammattiarmeija olisi liian pieni ja kävisi asevelvollisuutta kalliimmaksikin, ainakin mikäli uskomme mm. reserviläisliittoa, jonka arvio ammattiarmeijan kuluista voidaan lukea myös tämän päivän Lapin Kansasta.

Nato-kysymyksessä ei valinta taas ole aivan niin selvä. Nato-jäsenyys romuttaisi Suomen puolueettomuuspolitiikan ja jäsenmaksuhan Natossakin on. Lissabonin sopimuksen ainoita hyviä puolia on se, että jäsenmaat ovat sitoutuneet puolustamaan unionin jäseniä, jotka joutuvat hyökkäyksen kohteeksi. Mikäli tällainen sitoumus pitää ja sen pitämiseen uskotaan erityisesti Venäjällä, on Nato-jäsenyys tarpeeton. Selvää kuitenkin on, että viimeistään Nato-jäsenenä Suomi tekee itseään vastaan hyökkäämisen kannattamattomaksi. Jäsenyys olisi myös melko selvä kannanotto Venäjää vastaan, mikä ainakin itsestäni tuntuisi joskus tarpeelliselta.

Tästä syntyy kolme eri linjaa:

Mm. Perussuomalaiset kannattaa yleisen asevelvollisuuden ja oman, uskottavan puolustuksen säilyttämistä. Tällä kannalla on suurin kannatus kansan keskuudessa.

Kokoomus on selvästi sekä yleisen asevelvollisuuden sekä Nato-jäsenyyden kannalla. Tässä mallissa Suomen puolustus olisi selvästi kaikkein parhaimmalla tolalla.

Hauskaa on huomata, kuinka asevelvollisuutta vastustavat vastustavat lähes poikkeuksetta myös Natoa. Näin tekevät eritoten punavihreät, eli Vasemmistoliitto, Vihreät ja osa SDP:stä. Vasemmistoliiton johto seikkailee tällä linjalla, vaikka puolueen kannattajat eivät ole tällä kannalla. Tämä malli on aivan törkeä: ymmärrettävää olisi, jos tämä porukka kannattaisi Natoa ja ammattiarmeijaan siirtymistä, vaan ei. Samalla pysyttäisiin liittoutumattomana, eikä ylläpidettäisi uskottavaa omaa puolustusta. Tämä on mielestäni vastuutonta puolustuskyvyn rampauttamista ja naiivia uskoa ikuiseen rauhantilaan. Tämä vetoaakin lähinnä palestiinalaishuiviin itsensä verhonneisiin sivareihin ja muihin erikoisempiin viheltäjiin.

Kukas se onkaan populisti? Itse vastaisin, että Paavo Arhinmäki.