Talonpojan tappolinja voimissaan

1970-luvulla, kun maaseudun selkärankaa, pientiloja, alettiin ajaa alas, käytettiin tästä politiikasta nimeä "talonpojan tappolinja". Nyt ovat pientilat jo historiaa, vaan vielä jatkuu maaseudun alasajo. Niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet pakata kimpsujaan ja kampsujaan ja muuttaa kaupunkeihin tai Ruotsiin, yritetään ajaa pois kotideusuiltaan yhä. Tällä vuosituhannella ovat tätä politiikkaa ajamassa tietysti Suomen Vihreät, De Gröna.

Lukiessani Helsingin Sanomien uutista Vihreiden veroratkaisuista ei voi olla toteamatta, että Vihreiden heikko kannatus kaupunkien ulkopuolella ei ole mikään ihme. Taloutta tasapainotettaisiin kiristämällä ympäristö- ja energiaveroja, arvonlisäveroa korotettaisiin. Vihreät ilmoittivat kannattavansa myös kiinteistöverojen nostoa, jotta kunnat saisivat lisää rahaa. Kirsikkana kakun päällä koreili vihreiden ilmoitus, jonka mukaan he voisivat harkita asuntolainan verovähennysoikeuden poistamista.

Kaikki tämä on myrkkyä maaseudulla asuvalle ihmiselle, joka on rakentanut aikanaan omakotitalon ja ajaa töihin pitkiä matkoja. Tuskin Vihreiden johto itsekään ymmärtää, kuinka karmeassa valossa se voidaan nähdä. Vihreiden äänestäjäkunta on nuoria kaupunkilaisia, jotka ilmiselvästi ovat sitä mieltä, että maaseudulla riistetään häikäilemättömästi luontoa ja eletään helsinkiläisten kustannuksella. Samaan aikaan vihreät vastustavat suomalaisen teollisuuden tukemista varmoilla energiaratkaisuilla ja heikentää hallituksessa ollessaan selvästi suomalaista työllisyyttä. Luullaan, että suomalaiset voivat vain elellä muun maailman piikkiin ja työskennellä palveluammateissa.

Nyt kaikki on päivänselvää. Vihreässä ihanneyhteiskunnassa kaikki asuvat kerrostalolokerossa ja leikkaavat töikseen toistensa hiuksia. Sanomattakin lienee selvää, että tämä ihanne ei ole realistinen.

Väittely Helge Nivan kanssa

Tänään (12.8.2010) Helge Niva julkaisi ties kuinka moneen vastineen vastineen vastineen minun vastineelleni Lapin Kansassa. Aiheenahan Helge Nivan ja minun välisessä väittelyssä on ollut asevelvollisuus.

Tämän päiväisessä kirjoituksessaan Niva tyytyi kuitenkin vain kiistämään väitteeni, jonka mukaan nykyistä, toimivaa asevelvollisuuskäytäntöä ei tarvitse muuttaa. Perusteluita ei Niva väitteelleen esitä. Minun perusteluni taas on se, että nykyjärjestelmä käytännössä toimii. Jos jokainen "epäkohta" yhteiskunnassa ryhdyttäisiin korjaamaan, ei mikään edistyisi.

Moni varmasti tuntee omasta kotikunnastaan tai ainakin sen historiasta ns. "poliitikkoja", joiden koko ura kiteytyy asioiden vastustamiseen ja epäkohtien varjolla hidastamiseen. Sellainen ei edistä mitään, ja esimerkiksi asevelvollisuuden kyseessä ollessa olisi jälki vahingollista, kun yhteiskunnan perustehtävien toteuttamista häiritään. Muutosta ei siis pidä hakea sen itsensä vuoksi, eikä sen paremmin käytännössä mitättömien epäkohtien takia.

En kirjoita enää vastinetta lehteen, sillä tämänpäiväinen kirjoitus ei tuonut keskusteluun mitään uutta, eikä edes kumonnut minun perusteluitani. Olemme mielestäni päätyneet siihen lopputulemaan, että asevelvollisuus tulee säilyttää nykymuodossaan.

Keskusta puhuu: Muuttakaa juntit kaupunkiin!

Kirjoitus on lähetetty muutama päivä sitten Lapin Kansan yleisönosastolle, mutta koska sitä ei olla ainakaan vielä julkaistu, niin julkaisen sen plokissani.

Suomen suurista puolueista jokainen tunnustaa jotakin väriä, jolla tavanomaisesti mielletään olevan jonkinlainen merkitys. Kokoomuksen tunnusväri on sininen, SDP:n punainen ja Keskustan puolestaan vihreä. Keskustan vihreä neliapila edustaa maaseutua ja maalaisliiton perintöä.

Kuitenkin voidaan koko tuon värin merkitys unohtaa Keskustan tapauksessa, eivätkä kaksi muutakaan puoluetta tee poikkeusta. Olemme saaneet todistaa, kuinka uusi pääministerimme Mari Kiviniemi korottaa dieselin veroa siten, että polttoaineen hinta nousee. Tätä sanotaan hyvittävän käyttöveron alennus.

Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että dieselautolla ajaminen kallistuu niille, jotka ajavat paljon. Tämä taas tarkoittaa väistämättä niitä maaseudun asukkaita, jotka joutuvat pitkien välimatkojen ja työssäkäynnin takia käyttämään paljon autoa, ja ovat siksi päätyneet hankkimaan dieselauton. Tällä tavoin on niin sanottu maaseutupuolueemme puolustanut maaseudun asukkaiden mahdollisuuksia asua kotiseudullaan jo vuosikymmeniä. Tahti sen kun kiristyy.

On selvää, että tämän toimen virallisena selityksenä on vihreys ja kasvihuonepäästöjen pudottaminen. Kuitenkin tiedetään aivan hyvin, että näiden ihmisten on pakko ajaa saman verran, ei se terveyskeskus tai vaikkapa työpaikka sieltä yhtään lähemmäs hiivi, vaikka kuinka verotetaan auton käyttöä. Kaiken lisäksi juuri kaupunkiajo on sitä päästöisintä ajamista: ajetaan pieni matka kylmällä autolla, auto jäähtyy ja ajetaan takaisin. Kirsikkana kakun päällä useimmat näistä ajoista ovat täysin turhia, koska matka taittuisi kävellenkin. Tietullit kaupunkilaisille ovat kuitenkin lähestulkoon kirosana.

Pääministeri Mari Kiviniemi teki selväksi puolueen puheenjohtajatenteissä, että maaseutu ei unohdu, ettei hän ole ns. "hesalainen" ja korosti, että maaseudun ja kaupunkien välille ei pidä luoda vastakkainasettelua. Muutaman kuukauden kuluttua hän kuitenkin toimii näin. Mielestäni tämä on todella törkeää äänestäjien aliarviointia!

Suomen valtapuolueiden politiikka on nyt pahasti pielessä. Nykyään puolueet yrittävät ottaa selvää siitä, mistä äänestäjät pitävät, ja toimivat niin. Samalla varotaan suututtamasta isoja äänestäjäryhmiä, jolloin saavat pienet ryhmät kärsiä.

Entisellä maalaisliitolla on maaseudun ihmisille sanottavanaan vain tämä: muuttakaa kaupunkiin.

Vastaus Helge Nivan kirjoitukseen 17.7.2010

Niin, kuten ehkä joku huomasikin, oli Lapin Kansan lukijan palstalla 14.7. kirjoitukseni koskien asevelvollisuutta. Kirjoituksessani tietysti puolustin yleistä asevelvollisuutta, kuten tuleekin. 17.7. vastasi Helge Niva kirjoitukseeni, ja nyt, kun omaa vastinettani ei nähdäkseni julkaista, kirjoittelen tähän vastauksen Helge Nivalle. Tämä siis jotta ei luultaisi, että jään tässä paikassa sanattomaksi, päinvastoin. Käyn läpi Helge Nivan kirjoituksen pääväittämät ja vastaan niihin.

-Ensiksikin Helge Niva ilmeisesti väittää minua kierrellen jonkinasteiseksi sotakiihkoilijaksi! Tätä en tosin pane pahakseni, jos totta puhutaan. Hän myös katsoo, että ehdotukseni, että kouluissa opetettaisiin puolustusvoimien olevan tehokkain rauhaa edistävä järjestö.

Mielestäni tällainen periaate on opetettava nuorisolle ehdottomasti. Onhan asevelvollisuus osa yhteiskuntamme velvoitteita, ja eikö koululaitoksen ensisijainen tehtävä ole tehdä koululaisista kunnon kansalaisia?

- Kirjoitustani Niva moittii niin militaristiseksi, että sillä ei ole mitään annettavaa keskusteluun asevelvollisuudesta.

Sanon tähän vain sen, että myös jyrkästi asevelvollisuutta kannattavat mielipiteet ovat arvokkaita siinä missä pasifistinen asevelvollisuuden vastustaminen. On hullua, kuinka tähän samaan ilmiöön törmää monen eri poliittisen aihepiirin tiimoilla. Esimerkiksi maahanmuuttovastaisuus ei ole rakentavaa, maailmaa syleilevä ja äärimmäisen avointa maahanmuuttoa kannattava vouhotus ja natsikortin heiluttelu taas on. Väitettä kirjoitukseni annista keskusteluun en siis niele.

-Niva "oikaisee" väitteeni siitä, että Vasemmistoliitto ja Vihreät vastustaisivat yleistä asevelvollisuutta ja väittää, että ne jopa kannattavat tätä.

Tämä on yksinkertaisesti väärin. Kumpikin puolue ajaisi alas yleisen asevelvollisuuden - Arhinmäki sopertaa "valmiusjoukoista" ja vihreät taas valikoivasta asevelvollisuudesta. Yhtä kaikki ei heidän järhestelmillään saataisi tarpeeksi suurta reserviä Suomen puolustamiseen, joten nämä puolueet ovat tähän yhdistetyssä Nato-vastaisuudessaan edesvastuuttomia.

-Niva vetoaa siihen, että mikäli minun malliini mentäisiin, pitäisi myös jehovan todistajat sekä siviilipalvelusmiehet laittaa vankilaan.

Tässä lienee tapahtunut väärinkäsitys. Kannatin kirjoituksessani nykyistä mallia. Otin vain kantaa siihen, että totaalikieltäytyjät joutavatkin linnaan, koska he rikkovat yhteiskuntaa vastaan. Jehovan todistajat saavat vapautuksen asevelvollisuudesta ja suomalaiset hyväksyvät sen. Ei siis ongelmia.

-Nykyjärjestelmän kritisoimiseksi Niva ottaa esille pienentyvät ikäluokat.

Tämä ei ole ongelma. Suomi tulee joka tapauksessa pienentämään reserviään. Mitään haittaahan ei ole siitä, että koko ikäluokka on joka tapauksessas koulutettu. Tämä mahdollistaa reservin koon uudelleenarvioinnin tarvittaessa.

-Ruotsin tekemää valintaa heilutellaan tietysti tässäkin tapauksessa. Niva nimittäin toteaa, että Suomen ongelma on se, että Suomi jää paikalleen maailman muuttuessa.

Muutos muutoksen takia ei ole hyvästä, ei nyt eikä vastakaan. Näen juuri Suomen etuna sen, että emme säntäile eri trendien perässä vaan teemme päätöksemme täysin omista lähtökohdistamme. Suomen tapauksessa nykyinen järjestelmä on yksinkertaisesti toimivin, ja sitä ei pidä muuttaa vain sen takia, että niin tekevät muutkin. Säilytetään nyt edes se vähäinen itsenäinen opäätösvalta mikä meillä vielä on, sanokaa minun sanoneen.

-Ja lopuksi Niva toteaa, että historia ei tue väitettäni siitä, että aseet turvaavat rauhan.

Väitän, että vielä vähemmän historia tukee sitä käsitystä, että aseistaan yksipuolisesti luopuneet kansat saisivat olla rauhassa!

Keskustan väärä valinta

Niin. Lahden puoluekokouksessa nähtiin malliesimerkki siitä, kuinka puolue pyrkii selkärangattomasti miellyttämään äänestäjiä tekemällä henkilövalintansa gallupit ohjenuoranaan. Puheenjohtajaksi valittiin väritön, hajuton ja mauton Mari Kiviniemi, ainoa naisehdokas. Puoluesihteerikisan taas voitti niin ikään väritön Timo Laaninen. Olen kyllä pettynyt siihen linjaan, jonka Keskusta on ottamassa.

Omasta mielestäni paras mies hommaan olisi ollut joko Paavo Väyrynen tai Mauri Pekkarinen. Väyrynen olisi ollut lähempänä todellista Keskustan kenttää, eli maaseutua. Hänen tarjoamansa lääkkeet Keskustan kannatuksen palauttamiseksi olivat juuri sitä, mitä Keskustalta pitäisikin tulla: alue- ja kuntapolitiikan painottamista. Väyrynen uskalsi myös edustaa konservatiivisia arvoja ja hän oli terveen kriittinen, mitä tulee EU:hun. Olipa hän jopa povannut euron kriisiä jo kymmenen vuotta ennen Kreikan syöksykierrettä. Paavo Väyrysellä Keskusta olisi pystynyt vastaamaan perussuomalaisten asettamaan haasteeseen.

Tämän sijaan Keskusta päätti jatkaa tähän asti tuloksetonta kaupunkiäänestäjien kosiskeluaan. Mari Kiviniemi on helsinkiläinen, vaikka hän kuinka olisi kotoisin Jalasjärveltä. Pohjoinen on nyt aivan aliedustettuna, ja tulevan kehityksen kyllä osaa ennustaa huonompikin profeetta. Kiviniemi ei ottanut puheenjohtajakisassakaan kantaa mihinkään, tuskin meno siitä muuttuu. Saimme naispuolisen Matti Vanhasen: kepukompromissin. Maaseutua jää puolustamaan vain SMP:n perillinen, Perussuomalaiset.

Muutoinkin ovat Kiviniemen lausunnot järjettömiä: hänen mukaansa Keskusta on nyt puhdas, kun muutama naama vaihdettiin. Törkeä yritys lakaista maton alle tai sälyttää muutaman ihmisen niskoille kaikki ne koplaukset ja hämärien vaalitukien kanssa pelailu, joiden johdosta Keskustan tähti nyt on laskussa ja joiden "ansiosta" nykyjohto paikalleen pääsikin, Toivon mukaan ja luultavasti Keskusta tekee nyt SDP:t. Yritetään muuttua niin epätoivoisesti, että vanhat äänestäjät eivät enää tunne ennen kannattamaansa puoluetta.

Joukkopako Perussuomalaisiin voi jatkua, mikäli kansalaisten poliittinen muisti ei ole niin lyhyt, kuin puhutaan.

Teollisuutta tarvitaan

Viime viikolla Oulussa aate- ja oppihistorian pääsykoetta odotellessani tulin tietysti puhuneeksi politiikkaa. Juttukaverikseni olis suotu muuan vasemmistonuori, jonka kanssa tuli tietysti kova tinka ydinvoimasta ja sen lisätrakentamisen mielekkyydestä. Muutamia erittäin hyviä pointteja vastapuolella oli. Niistä vahvin oli se, että rakentamalla lisäydinvoimaa Suomi tekee hyödyttömäksi uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen, ja se sen takia jäisi pois kansainvälisestä kilpailusta tällä alalla. "Uusi Nokia" jäisi siis tulematta.

Kuitenkin toistuivat näiden juttukavereideni puheissa turha usein sanat "jos", "joskus" ja "ehkä". Vastustaessaan ydinvoimaa vihervasemmisto laskee sellaisen tekniikan varaan, jota ei vielä ole edes olemassa. Kuitenkin energiantarve siintää jo lähitulevaisuudessa. Mikäli pelaisimme viheriäisten sääntöjen mukaan, pääsisimme parhaassa tapauksessa tiukasti kiinni uusiutuvan energian teknologiasta käytävään kilpailuun. Huonompi ja todennäköisempi vaihtoehto on taas se, että haaskaisimme vain aikaa ja kärvistelisimme turhaan osuuttaan kasvattavan venäläisen ydinsähkön varassa. Kun otetaan huomioon se, että Suomi satsaa tälläkin hetkellä uusiutuvan energian kehittämiseen, olen hallituksen esitykseen varsin tyytyväinen.

Kun otin puheeksi sen, kuinka Vasemmistoliitto pettää äänestäjänsä syömällä suomalaisen teollisuuden ja siis työläisen oksaa poikki politiikallaan, sain tyrmistyttävänm vastauksen: teollisuus valuu kuitenkin Kiinaan, antaa mennä. Tällainen "isämurha" sai vieläpä aivan varauksettoman hyväksynnän. En millään voi uskoa, että tällainen kanta voisi saada kannatusta muualla kuin juuri vihervasemmistossa. Juuri edullinen energia voi olla ja tulee olemaankin se ratkaiseva etu koulutetun työvoiman ja muiden avujen ohella, joka saa pysäytettyä teollisuuden valumisen ulkomaille.

Samanlainen ajattelumalli näyttää olevan tyypillistä myös Vihreässä puolueessa: mitään ei saa rakentaa lisää, mitään ei saa tuottaa. He uskovat, että länsimaista voisi tulla eräänlaisia loisia, joissa kaikki työpaikat ovat palvelualalla. Kyllähän terve järkikin sanoo, että eivät kaikki voi vain leikata toistensa hiuksia. Jotain täytyy viedäkin, ja tarvitaan alkutuotantoa. Itse aloitin tänään jokavuotisen urakan metsähallituksen palkkalistoilla metsänistutuksessa - on se sentään mukavaa nähdä, että täällä sentään tehdään vielä samoja oikeita töitä, jotka ovat pitäneet Suomen pystyssä koko sen olemassaolon ajan.

SDP:n puolustuspuhe

Nyt onkin kaikki sitten nähty, kun minunkin täytyy alkaa SDP:tä puoltamaan, tosin varauksella. Nyt velloneen maahanmuutto- ja EU-keskustelun aikanahan on puolue joutunut irvailun kohteeksi suunnalta jos toiseltakin.

Ensimmäisenä SDP:n linjoja mollaamassa ovat tietysti päähallituspuolueet Keskusta ja Kokoomus. Ensin nämä äityivät arvostelemaan SDP:n Eero Heinäluoman kannanottoa maahanmuutosta nykyisen suurtyöttömyyden valossa. Seuraavaksi kaverukset nousivat takajaloilleen SDP:n äänestäessä Kreikka-pakettia vastaan. Heinäluoman puheiden järkevyyttä maahanmuuttoasiassa on omasta mielestäni hankala kyseenalaistaa. Kun työttömiä on maassa omasta takaa, niin turha niitä on muualta tänne laivata. Olkoonkin, että useilla aloilla työpaikkoja on auki jatkuvasti - maksamalla työstä kunnon palkka saadaan alalle kuin alalle lisää tekijöitä.

Kreikka-paketti onkin jo monimutkaisempi juttu. SDP ilmoitti kieltäytymisensä syiksi sellaisia vähintään euroopanlaajuisia vaatimuksia, jotka olisivat olleet lähes mahdottomia toteuttaa. Hallitusvastuussa SDP olisi varmastikin toiminut eri tavalla kuin se nyt toimi. Mielenkiintoisesti Katainen ja Vanhanen alkoivat SDP:n linjanmuutoksen aikana ylistää Paavo Lipposta kuin mit'äkin vapahtajaa - hänhän meille koko sopan keitti! Siinä missä muut pohjoismaat suhtautuivat EU:hun terveen epäluuloisesti, rynni Suomi Lipposen johdolla niin innokkaasti mukaan, että nyt olemme kurkkuamme myöten täynnä ihanaa intergraatiota.

Myös Martti Ahtisaari, SDP:n riveistä ponnistanut presidentti, on moittinut demareiden nykylinjaa. Kuitenkin hänen kannanottonsa on aika ihmeellinen: hän ei arvosta Euroopan Unionin kehityksen tuomista yhdeksi eduskuntavaaliteemoista. Johan nyt on markkinat! Luulisi Ahtisaaren hyvin tietävän, kuinka paljon EU:n kehitys vaikuttaa suomalaisten elämään, varsinkin suomalaisten omaa päätäntävaltaa kaventaen. Mikäli olen asian ymmärtänyt, on puolueiden tarkoitus toimia kansalaisten vaikutuskanavana yhteisissä asioissa. Tässä valossa on erin perin oudoksuttavaa, jos meitä koskeviin asioihin ei saisi puuttua, eikä niistä saisi puhua.

Muutoinkin olivat Ahtisaaren Helsingin Sanomissa julkaistut puheet täyttä roskaa: "Uskoisin, että siinä aliarvioidaan kansalaisten älykkyyttä." Maailman vanhin leikkikoulukonsti, eli toisinajattelijoiden tyhmäksi leimaaminen, ei asiaa auta. Todellakin suomalaiset ovat liian älykkäitä nielemään sen, että mikään on varauksetta hyvä asia. Vähiten sitä on nykyisenlainen Euroopan integraatio.