Soinin temppu ja Halla-Aho

Soini siis lähtee tosiaan Pyrsseliin. Olen aivan karmealla tavalla pettynyt, en PerusS:ään, vaan Soiniin. Soini on vielä niin tärkeä hahmo, että koko PerusS on ihmisten mieleissä Soini. Soinia tarvitaan Suomessa, hänen äänensä ei parlamentissa kuulu. Nyt koko puolue voi olla vaarassa. Eri asia olisi ollut, mikäli Soini olisi laittanut vaikkapa varamiehen istumaan paikalleen sinne.
 
Ihmisten mielissä europarlamentti on yhtä kuin kovapalkkainen virkamiesrevohka ja näin on _etenkin_ perussuomalaisten kannattajajoukossa ja vielä erityisesti Lapissa. Kyllä nyt ihmiset naureskellen muistelevat Soinin puheita seteliselkärangoista. Olen aivan varma, että minäkin olen joutunut aivan naurettavaan valoon. Monikohan minulta kysyy ensi viikolla taas asian tiimoilta, sitä en viitsi edes ajatella. En aio kuitenkaan puolustella tekoa yhtään.

PerusS ei ole puolueena mihinkään muuttunut ja siinä aion pysyä. Kolauksen puolue tästä kuitenkin saa, se on aivan varma. Puolue sopii minulle ohjelmansa ja arvojensa puolesta, tämä siis täytyy vain kestää ja katsoa eteenpäin. Ehkäpä tämä jotenkin kääntyy PerusS:n ja siis koko Suomen voitoksi.

Halla-Ahon jättäminen ulos valeista oli minun mielestäni mitä mainioin veto. Kaveri on kyvykäs ja sukkela suustaan, mutta puoluekuri se olla pitää. Ilman puoluekirjaa ja tuolla tavalla kapinoiden on turha odottaa muuta kuin mitä hän nyt sai. Toisaalta en pidä Soinin toimintaa yhtään vähemmän puoluetta hajottavana kuin Halla-Ahon. Lisäksi PerusS:n mahdollisuudet päästä jonain päivänä hallitukseen pienenisivät, mikäli Halla-Aho olisi mukana. Vaikuttamaan pitää päästä.
 
Selvää on se, että PerusS tarvii uusia suuria nimiä puoluejohtoon. Soini ja Vistbacka eivät riitä missään nimessä. 

Saatanan saatana.

Pakkoruotsi

Muutamia päiviä sitten sain olla todistamassa näytelmää, joka "yllättävästi" puolsi pakollista ruotsinopetusta. Mieleni teki mielenosoitukselliseen sävyyn nousta ylös ja kävellä salista kesken esityksen, mutta tulipahan tuokin katsottua. Kiinnitin huomiota erääseen seikkaan; tuo säälittävä näytelmä joutui turvautumaan täysin retoriikkaan ja retorisiin keinoihin. Tätä ei toki tarvitse ihmetellä, sillä eihän pakkoruotsia voi muuten puolustaa. Kunnollisia perusteluita ei tälle ole.

Näillä puliveivareilla oli tarjottavanaan ainoastaan yksi "kunnon" perustelu asialleen: se etu, joka suomalaisilla olisi kaupankäynnin saralla, kun he osaavat puhua kauppakumppaniensa omaa kieltä. Tämä on mielestäni tietysti roskaa. Ensinnäkin ruotsalaiset puhuvat aivan varmasti englantia, eivät edes "bääd inglissiä", joksi ruotsinpuolustajat englantia nimittivät, vaan sujuvaa kansainvälistä englantia. Muutoinkin on turhaa kuvitella, että kaupankäynnin saralla toimivista kovinkaan suuri osa puhuisi englantia huonosti, varsinkaan Suomessa. 

Jos pakolliset kielet valittaisiin tällä perusteella, kannattaisi ihmisten kurkusta alkaa tunkea alas vaikkapa Saksaa. Valtava kauppamahti Euroopassa, yksi Suomen suurimmista kauppakumppaneista. 100 miljoonaa saksanpuhujaa painaa ainakin minun vaakakupissani enemmän kuin 9 miljoonaa ruotsalaista.

Kyse on kielen pakollisuudesta. Pakkoruotsi ei todellisuudessa avaa ovia kuin pienelle osalle väestä, itseäni se on ainoastaan kahlinnut. Saksaa on hankala lukea rinnan ruotsin kanssa. Kaiken lisäksi yläasteen ruotsinopetus on mitä on. Kun luokasta 80% on vastahankaisia aivan syystä, ei opetuksesta tule mitään ja kielestä mahdollisesti kiinnostuneetkin saavat tyytyä seuraamaan opettajien ja oppilaiden välistä riitaa. Kukaan ei voita, paitsi ruotsinkielinen kansanosa - olisihan se hienoa, jos suomalaisilla ei olisi tätä kivirekeä vedettävänään.

Turhautuneisuuteni tämän asian johdosta on suunnaton. Pakkoruotsi kahlitsee, on kallista ja tekee ainoastaan hallaa. Silti se elää yhä vain, jotta joka hallitukseen saadaan 5:n edustajan harmiton ankkalampipuolue lisäksi. Näiden kaikkien todistajien läsnäollessa, ikuisuuden alttarilla minä sanon: perkele. Pakkoruotsi pois, johan alkaisi saksanlukijoita riittää. Oppilaille pitäisi antaa ruotsinopetuksen kustannuksella mahdollisuus valita vaikkapa ylimääräistä käsityötä; kädentaitajistahan meillä on pula, ei ruotsinosaajista. 

Olen kuitenkin hyvin toiveikas asiani suhteen: pakkoruotsi saadaan kyllä pois, kunhan vanhat suomettuneet poliitikot jäävät pois päätöksenteosta. Kun hommaan saadaan uutta selkärankaa, saavat ihmiset valita, lukevatko he ruotsia vai eivät.